Puheenvuoro



Aula Maria Kaisa, edustaja

Otsikko:
Lapsivaikutusten arviointia koskevan säännöksen lisääminen kirkkojärjestyksen 23 lukuun (Kirkkohallituksen esitys 2/2014)

Täysistunto:
Maanantaina 5 päivänä toukokuuta 2014 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokouksen jäsenet. Kiitoksia kirkkoneuvos Huokunalle oikein erinomaisesta kirkkojärjestyksen muutosesityksen esittelystä. Lapsivaikutusten arviointia koskevan säädöksen valmistelu on kestänyt aika pitkään. Olen itse ensimmäisen kerran ollut tämän asian kanssa tekemisissä jo syksyllä 2009, kun asiaa koskeva edustaja-aloite oli käsittelyssä silloin kirkolliskokouksen yleisvaliokunnassa. Siitä on kulunut nyt noin nelisen vuotta. Prosessi on tuntunut välillä olevan soutua ja huopausta, on menty ees ja taas. Sinänsä kaikki ovat olleet yksimielisiä siitä, että lapset ovat tärkeitä ja että lasten seurakuntalaisuutta pitää arvostaa ja vahvistaa, mutta käytännön ratkaisut ovat olleet hakusessa. Nyt olen hyvin iloisella ja toiveikkaalla mielellä. Kun luin uusimman ehdotuksen kirkkojärjestyksen muutokseksi, voin sanoa ilokseni: "Hiljaa hyvä tulee". Nyt käsillä oleva esitys on erittäin laadukas, hyvin kirjoitettu, ja osoittaa erinomaista lapsen ihmisoikeuksien osaamista. Oma käsitykseni on, että kaikki ne keskeiset puutteet, joita ehdotuksessa edellisvaiheessa nähtiin, niin valiokunnassa kuin muutenkin, ovat kyllä nyt tässä ehdotuksessa korjaantuneet. Kiitos kirkkohallitukselle, että olette tässä valmistelussa hakeneet asiantuntemusta tueksenne laajasti ja käyttäneet myös uudenlaisia toimintatapoja. Tästä voi hyvin ottaa mallia myös jatkoon.

Pariin asiaan haluan tässä lähetekeskustelussa kiinnittää huomiota. Kirkkoneuvos Huokuna tuossa käsitteli jo kysymystä lapsen edusta: "Mikä on lapsen etu?" - se määrittely herätti aiemmassa vaiheessa paljon huomiota. Keskusteltiin siitä, miten lapsivaikutusten arviointi ja lapsen etu liittyvät yhteen. Nyt minusta ne asiat on tässä hyvin kirkastettu ja ankkuroitu. Lapsen etu lähtee liikkeelle ja pohjautuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen niin kuin sen pitääkin. Lapsen etu toteutuu siis silloin kun lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi toteutuu. Sehän itse asiassa tarkoittaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksenkin mukaan niin ruumiillista, fyysistä, psyykkistä, henkistä, sosiaalista, moraalista, mutta myös hengellistä hyvinvointia. Eli myös hengellinen hyvinvointi on lapsen oikeuksien sopimuksen ihan artiklassa mainittu osa lapsen hyvinvoinnin kokonaisuutta. Kokonaisvaltaista lapsen hyvinvointia siis tavoitellaan, ja tähän suuntaan edistymisessä lapsivaikutusten arviointi on erinomainen väline, kuten esittelypuheenvuorossa kuulimme. Se tarkoittaa, että seurakunnassa ja kirkossa tehtäviä ratkaisuja arvioidaan parhaan saatavilla olevan tiedon valossa, ja sen arvioinnin kriteerit haetaan lapsen ihmisarvosta ja lapsen ihmisoikeuksien toteutumisesta. Juuri niin kuin kirkkoneuvos Huokuna painotti, aina kun se on mahdollista, haetaan myös lasten ja nuorten omia mielipiteitä ja kokemuksia päätöksenteon tueksi. Lapsen edun ohella toinen asia, joka herätti edellisessä vaiheessa keskustelua, oli kysymys lapsen kuulemisesta osana lapsivaikutusten arvioinnin prosessia. Aiemmin täällä kirkolliskokouksessa käsittelyssä ollut lakiehdotushan pohjautui nuorisolain sanamuotoon ja ehdotti lasten kuulemista heitä koskevissa asioissa. Kuulemisella on omat, hallinnollis-juridiset merkityksensä, ja tavallaan painolastinsakin. Siksi on hyvä, että siitä käsitteestä on nyt luovuttu. Sen sijaan esitys korostaa, että osana päätösten lapsivaikutusten arviointia aina selvitetään mahdollisuuksien mukaan myös lasten ja nuorten omia mielipiteitä.

Alkuperäisessä aloitteessa, eli edustaja-aloitteessa vuodelta 2009, oli tavoitteena kyllä myös se, että lasten ja nuorten kokemuksia ja mielipiteitä seurakunnassa selvitetään, arvostetaan, ja heitä osallistetaan muutoinkin, ei vain osana tietyn päätöksen lapsivaikutusten arviointia. Tätä lasten osallistumisen ja aktiivisen seurakuntalaisuuden edistämisen osuutta tämä kirkkojärjestyksen muutosesitys ei nyt ihan varsinaisesti sisällä. Mutta sinänsä koskien lapsivaikutusten arviointia tämä esitys on oikein hyvä. Lasten ja nuorten vaikuttamisen asioistahan itse asiassa keskustelemme torstaina ilmeisesti vielä uudemman kerran, kun on käsittelyssä tämän alkuperäisen vuoden 2009 aloitteen toisen puoliskon jatkokäsittely. Tässä yhteydessä jo haluan muistuttaa, arvoisat edustajat, että lasten osallistumisen edistämiseen seurakunnissa voidaan ja pitää vaikuttaa myös toisen lakiesityksen kohdalla. Tämä lakiesitys on kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn iso lakipaketti. Tuossa paikallistason rakenteiden lakipaketissahan on seurakunnan hallintoa koskevan luvun pykälässä 6 haluttu vahvistaa seurakuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Joista sinne on rakennettu oma, uusi, erillinen pykälä. Tässä kohtaa pitää muistaa, että tuo 6 § ja se velvoite koskee kaikenikäisiä ja erilaisia seurakuntalaisia, myös lapsia ja nuoria. Ja myös täytyy muistaa se, että lapsia ja nuoriakin on hyvin monenlaisia, on vammaisia lapsia ja nuoria, eri tavoin kommunikoivia lapsia ja nuoria, näkövammaisia, kuulovammaisia, on eri kielisiä lapsia ja nuoria, eri kulttuuritaustaisia lapsia ja nuoria, on sairaalassa olevia lapsia ja nuoria. Hyvin monenlaisissa tilanteissa olevien lasten mielipiteiden, kokemusten, olisi tärkeä tulla osaksi seurakunnan toiminnan kehittämistä. Ne samalla koskettavat myös monia erilaisia seurakuntien työmuotoja.

Paikallisseurakuntia koskevassa laissahan on haluttu seurailla kuntalain suuntaviivoja. Haluan tässä kohtaa jo huomioida ja muistuttaa, että kuntalakihan on uudistumassa nyt jo nopealla vauhdilla, ja näyttäisi etenevän pidemmällekin kuin tämä seurakuntasääntelyn ehdotus juuri lasten ja nuorten osalta. Uudessa kuntalaissa, jonka luonnos on pian tulossa lausunnoille, on lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia haluttu vahvistaa muun muassa niin, että nuorisovaltuustoista on tulossa kaikille kunnille pakollisia. Tätä lasten ja nuorten vaikuttamisasioiden vahvistamista ja terästämistä paikallisseurakuntarakennetta koskevassa laissa kannattaa tosiaan miettiä sitten vielä erikseen.

Arvoisat kirkolliskokouksen jäsenet ja kollegat. Olen pitänyt lapsen ihmisoikeuksista, lasten osallistumisesta ja myös lapsivaikutusten arvioinnista monia koulutuksia paitsi ev.-lut.-seurakuntien aktiiveille ja seurakuntien lapsiasiahenkilöille myös esimerkiksi vapaiden kristillisten seurakuntien lapsiasioiden vastuuhenkilöille. Näissä lasten ihmisoikeuksia koskevissa asioissa on kristillisten kirkkokuntien ja uskonnollisten yhteisöjen kesken myös hyvin paljon yhteistyön ja toimintatapojen vertailemisen mahdollisuuksia, ja haluan siihen myös ihan paikallisseurakuntiakin rohkaista, ja toki myös kirkkohallitusta. Evankelis-luterilaisella kirkolla eli meidän kirkolla on paljon annettavaa lasten osallistumisessa ja osallisuudessa, vaikkapa jumalanpalveluselämässä, ja ylipäätään lasten kokemuksen arvostamisessa. Vapaissa seurakunnissa, kuten vaikkapa helluntaikirkossa, toiminta on hyvin paljon vapaaehtoisten vastuulla, ja he ovat puolestaan tehneet, vaikkapa juuri helluntaikirkossa, paljon työtä lasten turvallisuuteen liittyvissä asioissa muun muassa lasten hyväksikäyttörikosten ehkäisyssä ja estämisessä. Myös tämä lastensuojelun näkökulma on aihepiiri, joka tähän käsittelyssä olevaan kokonaisuuteen liittyy. Arvoisa puheenjohtaja, olen toiveikkaalla mielellä. Jos ja kun tämä kirkkojärjestyksen muutosesitys etenee kirkolliskokouksessa, se auttaa meitä aikuisia ajattelemaan asioita lasten kannalta ja opettaa näkemään, että lapsia koskevat asia eivät rajaudu vain lapsi- ja nuorisotyöhön, eivätkä ne rajaudu edes kasvatustyöhön. Lapsivaikutusten arviointi kuuluu myös jumalanpalveluselämän, diakonian, perheneuvonnan, kiinteistöjen rakentamisen, ruokapalveluiden asioihin. Tiloihin, fyysiseen ympäristöön, liikkumisen mahdollisuuksiin ja ruokaan liittyvät asiat kiinnostavat lapsia usein juuri erittäin paljon. Kasvatustyönkin toiminnassa esitys rohkaisee suuntaan, jossa arvostetaan lasten omaa pyhän kokemusta ja halutaan oppia lasten näkökulmista. Arvioin siis, että tämä esitys tuottaa sekä lapsille hyvää että myöskin kirkolle hyvää ja myöskin hallinnolle hyvää, eli oppia uudenlaisista avoimista valmistelun ja päätöksenteon tavoista. Suosittelen lämpimästi, että tämä esitys hyväksyttäisiin ihan sellaisenaan ja saisimme mahdollisimman nopeasti tämän asian käytännön sovellutukseen seurakunnissa.


Paluu