Puheenvuoro



Åstrand Bo-Göran, ombudet

Otsikko:
Lausunto Kirkkojen maailmanneuvoston Faith and Order -komission asiakirjasta The Church: Towards a Common Vision (Piispainkokouksen esitys 1/2014)

Täysistunto:
Maanantaina 3 päivänä marraskuuta 2014 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat.

Asiakirja Kirkko: Yhteistä näkyä kohti on hyvin ajankohtainen. Se on julkaistu ajassa, jossa ekumeeniset tulokset ovat merkittävät ja pitkälle menevät, mutta pelko toteuttaa ne on aika iso kirkkokunnissa. Elämme myös individualismin kulta-ajassa, mikä tarkoittaa sitä, että yhteisöllisyys ja ekumeniikka eivät enää ole ykkössijalla. Samalla jännitteet kirkkojen sisällä ovat kasvaneet ja tulleet näkyviksi, erityisesti moraalikysymysten alalla. Tämän lisäksi sekularisoituminen, uskojen moninaisuus ja yhteiskunnallinen moniarvoisuus vaativat kirkkoja etsimään uudenlaisia toiminta- ja ajattelumalleja. Sellaisessa tilanteessa kasvaa paine päästä eteenpäin, ja ainoa tie eteenpäin on yhdessä muiden kirkkojen kanssa. Uskon, että edessämme on aika, jossa pääkysymys ei ole "mihin kirkkoon kuulut?" vaan "oletko kristitty vai et?"

Minusta piispainkokouksen esitys on hyvä. Tässä esityksessä kirkkomme identiteetti sekä integriteetti nousevat esille viiden kysymyksen vastauksissa mielenkiintoisella tavalla. Haluaisin alleviivata kolme minun mielestäni tärkeää asiaa tässä esityksessä.

Ensimmäinen on ekumeenisesti avoin asenne, joka esityksessä käy selkeästi ilmi. Jo voimassa olevassa ekumeenisessa strategiassa tämä asenne näkyy tekstissä, mutta tässä esityksessä se on ilmaistu vielä rohkeammalla tavalla, kun sanotaan "Ekumeenista metodologiaa tulee kehittää monimuotoisemmaksi, niin että me pohjoisen kirkot voisimme löytää tuoreita tapoja olla elävässä vuorovaikutuksessa yhteisessä apostolisessa uskossa globaalin etelän ja idän kirkkojen sekä erilaisten uuskarismaattisten yhteisöjen ja maahanmuuttajaseurakuntien kanssa." Tämä on nykypäivän haaste meidän kirkolle, ja päästäksemme eteenpäin tässä asiassa tarvitaan hyvä tahto sekä kartta ja kompassi.

Toinen asia, jonka nostan esille, on kirkon virka. Esityksessä todetaan, että kysymys kirkon pappisvirasta, piispuudesta ja diakoninvirasta kuuluu myös kirkollemme esitettyihin työstettäviin aiheisiin. Tottahan tämä on, ja erityisesti mikä koskee diakonaattia. Kuten tiedämme, niin diakonaatista on kirkossamme keskusteltu 70-luvulta lähtien, ja siihen ei vieläkään selvyyttä. Tämä on polttava haaste kirkolle, koska on vaikea olla dialogissa muiden kirkkojen kanssa, kun oma virkanäkemys ei ole ihan selkeä. Toivottavasti Kipan, Kirjurin ja keskustelu kirkon rakenteesta kirkolliskokous ehtii käsitellä tätä kysymystä loppuun asti.

Kolmas asia on piispainkokouksen noteeraus, että asiakirja haastaa ja innostaa kohtaamaan vaikeita kysymyksiä. Tässä yhteydessä mainitaan ristiriidat moraalikysymyksissä, jotka tällä hetkellä näyttävät erottavan kirkkoja toisistaan, ja jakavat kirkkoja myös sisäisesti, niin myös meillä. Piispainkokous toteaa, että nyt tarvitaan perusteellinen keskustelu jatkuvuuden ja muutoksen välisestä suhteesta. Tämä on varmasti oikea havainto. Sen asian syvä pohtiminen on välttämätön, myös omassa kirkossamme. Kirkon ykseys vaatii sen. Itse asiassa piispainkokouksen esitys on hyvä esimerkki siitä, miten vastaus ekumeeniseen asiakirjaan samalla antaa hyvän sijainnin määräämisen omalle kirkolle.

När man kombinerar dokumentet och biskopsmötets framställning till svar med varandra, och läser de här parallellt, så får man en god bild av vår kyrkas ekumeniska position och inriktning i nuläget. För kyrkomötet så innebär det här dessutom att för vår egen kyrka viktiga utmaningar lyfts fram. Till de här utmaningarna hör betoningen av en öppen ekumenisk attityd, och beredskap till utvecklandet av nya ekumeniska metoder. Fortsatt behandling av kyrkans ämbete och framför allt diakonatet, samt en reflektion över förhållandet mellan det som består och vad som kan förändras. Nånting som är mycket aktuellt, och kommer kanske att bli ännu mera aktuellt de kommande åren, i till exempel moralfrågor. Biskopsmötets framställning så framstår som ett viktigt inlägg i formulerandet och utvecklingen av vår kyrkas ekumeniska hållning, samtidigt som det anger för kyrkomötet och kyrkan viktiga prioriteringar. Och jag tänker att när vi går för att behandla det här, så får vi använda katekesens fråga "vad är det", och "vad är det här för oss som kyrka".





Paluu