Puheenvuoro



Rissanen Seppo, edustaja

Otsikko:
Kirkon ulkomaisen toiminnan evaluointi (Edustaja-aloite 1/2009)

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Tammikuun 19. päivänä tuli kuluneeksi 150 vuotta Suomen Lähetysseuran toiminnan alkamisesta kirkon lähetystyön elimenä Helsingin Suurkirkossa pidetyllä jumalanpalveluksella. Näin alkoi kirkkomme ulkomainen toiminta. Suomen Lähetysseuran perustamista seurasi Merimieslähetyksen alkaminen 1875 ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen Japanin työ 1900. Näin sitten elettiin 1960-luvun lopulle saakka. Silloin Kirkon Ulkomaanapu aloitti ulkomaisten sisarkirkkojemme avustustyön. 1970-luvulla kirkon ulkomaisten toimijoiden lukumäärä kasvoi nopeasti. Tilanteen hallitsemiseksi järjestöjen tuli saa kirkollinen hyväksyntä voidakseen saada tukea seurakunnilta. 1990-luvulle tultaessa tilanne muuttui jälleen. Liikkeelle lähtivät nyt yksityiset seurakunnat ja hiippakunnat sekä monet muut järjestöt.

Jostakin syystä kaikki toimijat ovat alkaneet pitää itsestään selvänä, että niillä tulee olla myös ulkomaista toimintaa voidakseen olla vakuuttavia kotimaassa. Seurauksena on, ettei meillä tällä hetkellä ole tarkkaa tietoa kaikesta siitä, mitä kirkon ulkomaisessa toiminnassa todella tapahtuu. Tästä aiheutuu monenlaisia ongelmia. Ulkomainen toiminta edellyttää nykyään aina myös ulkomaisia kumppaneita, joiden kanssa asioista sovitaan. Toiminta ulkomailla edellyttää kaikkialla paikallista kumppania, jolla on toimilupa kyseisessä maassa, tämä on perusteluna asialle. Suosituilla yhteistyökirkoilla saattaakin olla toistakymmentä suomalaista kumppania, mutta kirkoilla itsellään vain vähän voimia yhteistyön hallinnoimiseen. Seurauksena tästä on usein, että työ tehdään suomalaisen kumppanin ehdoin ja heikoin hallinnollisin valmiuksin.

Kotimaassa lukuisten toimijoiden olemassaolo tuottaa suuren määrän hallinnollisia kustannuksia. Pelkästään kirkkomme lähetysjärjestöjen ja Kirkon Ulkomaanavun yhteistyön koordinoimisesta ja päällekkäisistä hallinnollisista kuluista aiheutuvat kustannukset ovat nykyään arvioni mukaan toista miljoonaa euroa vuodessa. Kirkon lähetystyön toimikunnan juuri valmistunut esitys nostaisi toteutuessaan näitä vielä noin miljoonalla eurolla vuodessa. Tällöinkään koordinoinnin piirissä eivät olisi läheskään kaikki kirkolliset toimijat. Kustannuksia aiheuttaa edelleen se, että monet toimijat lähtevät toteuttamaan merkittäviäkin hankkeita ilman tarvittavaa asiantuntemusta. Näitä hankkeita toteuttavilla henkilöillä ei myöskään ole toiminnan edellyttämiä monenkeskisen yhteistyön verkostoja, eikä yhteyksiä. Oppirahat voivat muodostua todella suuriksi. Eivätkä toteutetut hankkeet välttämättä edistä esimerkiksi kestävää kehitystä ja kumppanin omaehtoisuuden kasvamista, muista kehitystavoitteista puhumattakaan.

Monet meitä lähellä olevat kirkot ovat rationalisoineet ulkomaista toimintaansa viime vuosikymmenen aikana merkittävästi ja tämä kehitys jatkuu edelleen. Johtavana periaatteena on ollut kaikkien ulkomaisten toimintojen saaminen yhden katon alle. Näin ovat toimineet muun muassa Amerikan evankelisluterilainen kirkko, Ruotsin kirkko ja aivan viime aikoina Baierin ja Kanadan evankelisluterilaiset kirkot. Saavutetut hyödyt ovat suuria. Ulkomaisen toiminnan tukitoimet, jotka omassa kirkossamme vievät joiltakin lähetysjärjestöiltäkin lähes puolet kaikista tuloista sekä hallinto- ja suunnittelukulut, on voitu pudottaa lähes olemattomiin. Merkittävin hyötyjä toimintojen yhtenäistämisestä on kuitenkin seurakuntatyö kotimaassa ja ulkomailla, sillä seurakuntayhteyttä vahingoittava kilpailu jää pois ja kirkon ulkomainen toiminta voidaan kokea kaikkia yhdistäväksi asiaksi, yhteiseksi todistukseksi Kristuksesta ja Jumalan valtakunnasta. Ulkomainen kumppani taas saisi vihdoin kokea, että sitä arvostetaan kirkkona, joka voi asioida kaikissa asioissa toisen kirkon kanssa.

Ulkoinen evaluointi on nykyään asiantuntevan toiminnan suunnittelun perustyöväline. Esimerkiksi Suomen Lähetysseurassa se on vakiintunut hallinnon osa. Sen avulla saadaan tietoa siitä mihin toiminta pitäisi kohdistaa asetettujen päämäärien saavuttamiseksi. Viime vuonna saimme merkittävää tukea ulkoministeriöltä, sen toteuttaessa kaikkien 10 kumppanuusjärjestönsä kehitysyhteistyön evaluoinnin valituissa kohteissa. Ulkoministeriössä evaluoinnilla on niin tärkeä merkitys, että siellä on erikseen yksikkö evaluoinnin evaluoimiseksi.

Mielestäni kirkolliskokous voisi Suomen Lähetysseuran juhlavuoden kunniaksi antaa kirkkohallitukselle tehtäväksi toteuttaa kirkkomme kaiken ulkomaisen toiminnan evaluoinnin. Tehtävä tulisi antaa sellaiselle ulkopuoliselle konsultille, joka kykenee arvioimaan tämän kaltaista kansainvälistä toimintaa. Tällainen evaluointi antaisi hyvää pohjaa niin kirkolliskokoukselle kuin myös muille kirkon hallinnollisille elimille, seurakunnille ja hiippakunnille, niiden joutuessa tekemään kirkon ulkomaista työtä koskevia päätöksiä.


Paluu