Puheenvuoro



Rinne Riku, edustaja

Otsikko:
Seurakuntien jumalanpalveluselämän kehittäminen (Edustaja-aloite 9/2008)

Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä toukokuuta 2008 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät ystävät. Puhun hyvin lyhyesti ja tiivistetysti, mutta kun ehdin tuohon tulla istumaan niin ajattelin, että kuitenkin nousen tänne ylös. Ensinnäkin haluan kiittää edustaja Simojokea todella koskettavasta puheenvuorosta ja haluaisin muistuttaa meitä muutamasta asiasta. Ensinnäkin legenda puhui. Täällä istuu rouva legenda tuolla takana. Nimittäin aika monen virsikirjaan päässeen henkilön kohdalla, katsoin sitä henkilöluetteloa sieltä perältä, siellä on kaksi vuosilukua, jolloin tämä henkilö syntyi ja jolloin hän kuoli, keskuudessa on virsikirjaan päässeitä legendoja, jolla onneksi ei sitä toista syntymän jälkeistä aikaa eli kuolinvuotta ole vielä tullut. Minä haluan kiittää teitä molempia siitä, Anna-Mari ja Pekka, että te olette antaneet meidän jumalanpalveluselämälle ja musiikkielämälle tässä maassa hyvin paljon. Sen takia haluaisin korostaa, Pekka kun tuossa äsken puhui, niin hänen sydämensä näkyi. Hänen kokemuksensa näkyi, hän välitti meille jotain sellaista hyvin arvokasta siitä, miksi seurakunta on olemassa. Tässä kun istuin, niin minulle tuli sellainen outo tunne, en tiedä onko sinulle koskaan tullut mieleen, että mitäs jos kerran kävisikin niin, että Jeesus tulisikin tänne puhujapönttöön. Mitähän Jeesus mahtaisi sanoa meille. Varmaan hän nostaisi Raamatun tähän ja sanoisi, että siellähän se on sanottu. Mutta jotenkin kun minä tuossa olin niin minulle tuli sellainen olo itselle, että voi olla ensin hänellä oli vähän samanlainen olo kuin Lasaruksen haudalla, että kirkko tulee ulos. Minulle tuli sellainen olo, että ehkä Jeesus ensin itkisi, sen jälkeen hän lähtisi menemään meidän jokaisen kohdalla aloittaen arkkipiispasta, piispoista, puheenjohtajista ja katsoisi meitä jokaista ja sanoisi, että minä rakastan sinua. Ainakin minulle tuli sellainen olo, että me tarvitsemme paljon rakkautta. Kukaan meistä ei halua pahaa kirkolle. Kaikki meistä haluaisi jotain hyvää, ja jos maailma olisi hiljaa, niin meillähän ei olisi mitään hätää. Mutta kun maailma rökittää päin näköä, ja vie meiltä elämän, vie meiltä halun rakentaa toivoa, särkee meidän lasten ja nuorten sydämet. Kun lapsi ja nuori astuu jumalanpalvelukseen, hän etsii. Jos hän ei löydä, hän etsii jostain muualta. Minua ajaa tämän kansan hätä eteenpäin, enkä häpeä sitä, että itken, koska nojaudun siihen, mitä Nicky Cruz sanoi Helsingin Jäähallissa hän päätti puheensa, 68-vuotias, entinen jengin johtaja, tunnette hänen tarinansa "Juokse poika, juokse", Nicky Cruz sanoi, että "te näitte minun itkevän, mutta en häpeä sitä, koska olen mies".


Paluu