Puheenvuoro



Steffansson Rolf, ombudet

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2017 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2017-2019 (Kirkkohallituksen esitys 5/2016)

Täysistunto:
tiistaina 8 päivänä marraskuuta 2016 klo 10.30

Teksti:
Ärade ordförande, ärade delegater. Tässä on suurin osa, mitä itse halusin sanoa, jo sanottu. Eli asia koskee hiippakuntien kansainvälisen työn sihteereitä. Itse kun luin tämän, kiinnitin erityisesti huomiota perusteluihin. Luulen, että on yleisesti todettu, että näitä sihteereitä tarvitaan. Suomi on kansainvälistymässä yhä enemmän. Meille tulee pakolaisia, meille tulee maahanmuuttajia, ja on tärkeää, että kirkolla on välineitä kohdata tätä. Kaikesta siitä palautteesta, mitä olen kuullut, nämä kansainvälisen työn sihteerit ovat olleet erittäin tärkeässä roolissa siinä. Siksi kiinnitän huomiota siihen, että olisi ollut helpompi, jos perustelu tässä dokumentissa olisi ollut että meillä ei ole varaa, tai nyt ei ole rahaa. Mutta kun sitten kirjoitetaan lähetysjärjestöjen tai kansainvälisen työn järjestöjen roolista ja Norjan mallista, saa ikään kuin sen kuvan, että tämä on tehtävä, jota ei hoidettaisi, jos ei joku muu maksaisi. Kuitenkin me olemme nyt saaneet kirkon kansainvälisen työn linjauksen, joka korostaa sitä, että globaali missio on kirkon ominta työtä. Ja minun mielestäni nämä perustelut ovat vähän ristiriidassa tämän kanssa. Tässä äskeisessä puheenvuorossa kävi ilmi, että mitä jos samaa periaatetta noudatettaisiin esimerkiksi hiippakuntien diakoniasihteerien tai kasvatussihteerien perusteella, että niitä ylläpidetään, jos diakonialaitokset tai diakoniankoulutuslaitokset maksavat niitä. Tässä peräänkuulutettiin sitä, että käydään neuvottelu näistä tulevista malleista. En ole ihan varma, että onko se talousvaliokunnan tehtävä keskustella, mikä malli tulee olemaan tulevaisuudessa. Tässä nyt on nostettu Norjan mallia yhtenä mallina, ja olen itse useassa yhteydessä korostanut, että meidän pitäisi nyt, kun tämä perussopimuskausi tulee loppuunsa, tehdä evaluaatio, miten tämä on toiminut, ja sitten katsoa, minkälaisia malleja on - onhan meillä Ruotsin malli, Norjan malli, Hollannin malli, Saksan malli - ja yrittää evaluoida, että onko tämä kaikista parhain malli. Ja mielestäni, koska ekumenia ja lähetys kuuluvat piispainkokouksen alaisuuteen, tämä olisi enemmän piispainkokouksen asia arvioida näitä malleja ja viitata, että miten tulevaisuudessa mennään. Haluan kiinnittää huomiota siihen että, mielestäni nämä perustelut, miksi tämä rahoitusmalli, eivät ole kestäviä tässä esitysmuodossa.



Paluu