Puheenvuoro



Olkinuora Hilkka, edustaja

Otsikko:
Komitean asettaminen analysoimaan kirkon toimintaympäristöä ja sen muutoksia sekä hahmottamaan tarpeellisia uudistamistoimenpiteitä (Edustaja-aloite 2/2009)

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, yhä edelleen veljet ja sisaret huolessa kirkon tulevaisuudesta. Kirkolliskokouksen tehtävistä ja profiilista kirkon yhteisen tahdon toteuttajana ja ilmaisijana on tässäkin kirkolliskokouksessa jo ehditty puhua paljon ja joitakin aloitteitakin on tehty.

Kirkolliskokoushan on kirkon ylin päättävä elin. Meidät on valittu tänne, jotta näkisimme ylhäältä ja kauas. Tekisimme valitsijoillemme ja valtuuttajillemme eli siis koko kirkolle väärin, jos emme myös kertoisi riittävän selkeästi ja kuuluvasti, mitä täältä ylhäältä näemme ja jos emme pystyisi soveltamaan tätä tulevaisuuskatsantoa kaikkeen täällä tehtävään työhön. Jo pelkästään työmme pääpainopiste eli lainsäädäntö on pitkävaikutteisempaa kuin esimerkiksi paperikoneinvestointi. Mitä paremmin me otamme tulevaisuuden huomioon täällä arjen työssä, sitä vähemmäksi jäävät esimerkiksi strategian jalkauttamisesta syntyneet marssimurtumat, ja sitä paremmin kohdennamme mahdollisesti hupenevat resurssimme.

Minulla on aina ollut sellainen käsitys, että kansankirkolle riittää kansanviisaus. Hankkeilla oleva tulevaisuusvaliokuntakaan ei siis olisi mikään itseriittoinen, sisäsiittoinen eliittiklubi, vaan tämän yhteisön ja koko kirkon raa´an työn rukkanen, ajatuspaja, joka takoo työvälineitä myös tilauksesta kaikkien meidän käyttöön. Näin muodoin sitä ei tulisi eristää myöskään muista valiokunnista, joiden työtä se edistää.

Nyt hankkeilla on siis myös komitea, unelmajengi, "analysoimaan kirkon toimintaympäristöä ja sen muutosta sekä hahmottamaan tarpeellisia uudistamistoimenpiteitä", toivoakseni myös entistämistoimenpiteitä. Se olisikin kirkkohallituksen luettelon mukaan 70:s komitea. Näitä think thanks, tanke smedjor on syntynyt viime aikoina kuin sieniä sateella, erityisesti amerikkalaisessa lobbauskulttuurissa ja hyvin erilaisilla toimenkuvilla. Pahimmillaan ne ovat elämälle vieraita elitistisiä evaluointiklubeja, jotka arvelevat tietävänsä asiat tavallista kenttäväkeä paremmin ja ärtyvät suunnattomasti, jos heidän ideansa eivät toteudu.

Toivonkin, että omaa työrukkasta, eli mahdollisesti perustettavaa tulevaisuusvaliokuntaa, ei laitettaisi naulaan. Näen tärkeänä ja tarkoituksenmukaisena, että mahdollinen valiokunta ja kenties perustettava komitea toimivat tiiviissä yhteistyössä ja että tämä myös mahdollisiin ohjesääntöihin kirjataan. Yhteistyö esimerkiksi tutkimustoimessa, kansainvälisyydessä ja tietotekniikassa voi olla sekä kustannustehokasta että inspiroivaa. Kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunta, vielä vähemmän komitea, ei saa jäädä irralliseksi, itse itseään työllistäväksi, olkoonkin trendikkääksi kabinetiksi. On välttämätöntä, että demokraattisesti valittu kirkon oma kokemuksellinen ja opillinen viisaus ja tämä kaavailtu, käsin poimittu tutkimuksellinen visionäärinen älykkyys ja inteligenssi voivat kohdata molempia hedelmöittävällä, kirkon kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla.

Voidaan tietysti sanoa, että onhan ennenkin pärjätty ilman näitä tulevaisuusvaliokuntia ja komiteoita, mutta ei nostalgiakaan enää ole sama kuin mitä se oli ennen.


Paluu