Puheenvuoro



Simola Pertti, edustaja

Otsikko:
Talousvaliokunnan mietintö 6/2005 kirkkohallituksen esityksestä 7/2005, joka sisältää ehdotuksen Kirkon keskusrahaston talousarvioksi vuodelle 2006 ja toiminta- ja taloussuunnitelmaksi vuosille 2006 - 2008 sekä esityksen johdosta tehdystä talousarvioaloitteesta 1/2005

Täysistunto:
Torstaina 10 päivänä marraskuuta 2005 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Aluksi muutama sana toiminta- ja taloussuunnitelman valmistelusta. Tämä uusi käytäntö, joka tällä istuntokaudella otettiin käyttöön: lähetekeskustelu toiminta- ja taloussuunnitelmasta, talousarviosta, on mielestäni merkittävä ja tärkeä. Talousarvionhan tulee nousta, niin kuin täällä on jo aiemmin todettu, toiminnasta, toiminnan painopisteistä, jotka puolestaan nousevat kirkon tehtävästä käsin. Lähetekeskustelu antaa meille erinomaisen hyvän mahdollisuuden pohtia talousarviota toiminnasta ja toimintasuunnitelmasta käsin. Olen toista kautta talousvaliokunnassa ja voin sanoa, että se lähetekeskustelu, jota täällä maanantaina käytiin, vaikutti selvästi positiivisesti talousvaliokunnan työskentelyyn. Kaikki ne toiminnalliset painopisteet, jotka salissa nostettiin esiin, olivat esillä myöskin talousvaliokunnassa, kun pohdittiin toiminta- ja taloussuunnitelmaa ja talousarvion sisältöä. Ajattelen, että meidän tulisi yhdessä kehittää lähetekeskustelua siihen suuntaan, että siinä nimenomaan pyrimme nostamaan toiminnallisia painopisteitä ja näkökulmia talousarvion laadinnan pohjaksi jatkossakin.

Sitten muutama yksityiskohta. Keskustelussa tänään edustaja Kujala esitti, että vaaleihin liittyvää tiedotusrahoitusta vähennettäisiin. En voi olla tätä ajatusta kannattamassa. Seurakuntavaalit ovat kirkossa aikalailla vaikea asia. Vaikeaksi sen tekee mielestäni se, että isolla osalla seurakuntalaisia ei ole oikein minkäänlaista etua näissä vaaleissa ajettavanaan, tai ainakaan he eivät koe, että näillä vaaleilla olisi jotain merkitystä, sille mitä he kirkolta saavat. Ihan riippumatta siitä, kuka istuu luottamuselimissä, seurakuntalainen saa kasteet, vihkimiset, hautaukset, jumalanpalvelukset ja näin vaaliin ei kohdistu oikein mielenkiintoa. Toisaalta puolen seurakunnalle on äärimmäisen tärkeää, että seurakunnan luottamuselimiin löydetään ja saadaan hyviä, osaavia ja tasokkaita luottamushenkilöitä. Hyvät luottamuselimet ovat seurakunnan toiminnan kannalta kullan arvoisia. Tällä vaaliin liittyvällä tiedotuskampanjalla on mielestäni tärkeä tehtävä jo siinä vaiheessa, kun ehdokkaita etsitään, herättää mielenkiintoa ja tuoda listoille monipuolisia, eri tavalla ajattelevia, hyviä ehdokkaita. Summa tuntuu suurelta puoli milj.euroa, mutta mainonta on asia, joka maksaa. Sitä ei halvalla saa. Varsinkin, kun puhutaan valtakunnallisesta ilmoituskampanjasta, niin tämä 500 000 on aika pieni raha. Siihen toki varmasti tulee seurakunnilta, seurakuntayhtymiltä omilla alueillaan myöskin lisärahoitusta. Tämä kampanja pitäisi kuitenkin järjestää sillä tavalla, että se ei liity aivan pelkästään vaaleihin, vaan että siitä tehdään kampanja, jossa kirkko näkyy ensi vuoden syksyllä maassamme. Sen tulisi olla kampanja, johon vaalien lisäksi liitettäisiin joku keskeinen kirkkoa esittelevä teema. Silloin kampanja omalla tavallaan on myöskin meidän, niin kuin edustaja Myllyskin totesi, jäsenyyttämme tukeva kampanja. Pidän siis äärimmäisen tärkeänä, että me ensi syksynä, oikeastaan jo ensi vuoden alkupuolellakin, voimme pitää esillä seurakuntavaaleja ja siihen liittyen ajatusta siitä, että kirkko on Suomessa ihmistä varten.

Sitten joku sana tuosta Petroskoista. Talousvaliokunta on tässä asiassa kuunnellut perusteellisesti asiantuntijoita ja pyrkinyt etsimään sellaista ratkaisua, joka tukee tämän hankkeen toteutumista. Lähtökohtana sille, että talousvaliokunta ei esitä tähän määrärahoja, on mielestäni se, että saatujen selvitysten perusteella tämän hankkeen rahoitus joka tapauksessa järjestyy. Omasta mielestäni periaatteellisena näkökohtana, näen sen, että hyvin monet seurakunnat ovat lähteneet omalta osaltaan jo talousarviossaan tai muulla tavalla tuomaan tähän tukea. Jos me nyt sitten niillä rahoilla, joita keskusrahastoon kerätään perusmaksujen kautta, vielä tuemme tätä hanketta, niin seurakunnat joutuvat ikään kuin kahdella tavalla tähän mukaan. On myöskin seurakuntia, jotka eivät eri syistä halunneet tähän kampanjaan lähteä mukaan, omani mukaan lukien. Se, miksi en itse halunnut lähteä mukaan, johtuu siitä, että meillä on toinen ystävyysseurakunta Inkerissä. Jolloin tavalla tuntuu järkevältä keskittää se, mitä seurakunta laittaa yhteen kohteeseen eikä hajottaa sitä moneen paikkaan. Nyt tavallaan, jos tämä sali päättää, että sinne annetaan Kirkon keskusrahastosta avustus, me pakotamme ne seurakunnat olemaan mukana, jotka katsovat, ettei tämä ole se hanke, joka tälle seurakunnalle kuuluu. Mielestäni taloutta käsiteltäessä, on hyvin tärkeätä se, että linjat pysyvät koossa. Mietitään, mitä asioita kuuluu maksettavan kirkon keskusrahastosta ja mitkä ovat sellaisia hankkeita, jotka maksetaan jostain muualta. Meidän kirkossamme on pääsääntöisesti päädytty siihen, että tällainen ulkomaille tapahtuva avustustoiminta tapahtuu järjestöjen kautta; Kirkon Ulkomaanavun ja lähetysjärjestöjen kautta. Tätä toimintaa seurakunnat myöskin tukevat verovaroillaan. Useimmat seurakunnat antavat jonkun osan verotuloistaan, 2 - 3 % lienee semmoinen tavallisin näille järjestöille. Useimmat eivät myöskään kohdenna sitä, mihin se menee, jolloin Kirkon Ulkomaanapu voi tarvittaessa, näistä seurakuntien antamista tuista kohdentaa Petroskoin kirkkohankkeeseen. Oleellista on se, että tämä hanke tulee rahoitetuksi joka tapauksessa, miksi me siis ottaisimme Kirkon keskusrahastolta tähän lisärahoitusta.


Paluu