Puheenvuoro
Askola Irja
,
piispa
Otsikko:
Uusi avioliittolaki (Edustaja-aloite 2/2015)
Täysistunto:
Perjantaina 8 päivänä toukokuuta 2015 klo 10.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kannatan aloitetta. Pidän sitä kiireellisenä; 22 kuukauden kuluttua maassamme toteutetaan uutta avioliittolakia. Sen ympärille, sen seurannaisvaikutuksiin ja jo nyt lainsäädännön yksityiskohtia valmisteltaessa siihen sisältyy myös kirkon kannalta useita sellaisia näkökohtia, joihin meidän valmiit dokumenttimme antavat suuntaviivaa mutta eivät anna ja tarjoa konkreettisia, käytännöllisiä ohjeita. Eli pidän sitä kiireellisenä.
Pidän sitä tarpeellisena. Riittää kai, kun viittaan siihen, miten erilaisia näkökantoja jo pelkästään tässä salissa tästä asiasta on. Viittaan tarpeellisuuden osalta myös siihen, mitä edustaja Kalervo Salo aloituspuheenvuorossaan avasi. Pidän sitä myös kirkkoamme koskevana. Täällä on esitetty näkökulmia, että tämä olisi vain yhteiskunnallinen asia. Pidän sitä kirkkoa koskevana, mutta ennen kaikkea pidän sitä kirkkomme jäseniä koskevana, kuten edustaja Korolainen korosti. Kun me puhumme tästä asiasta ja tähän asiaan liittyvistä näkökohdista, me emme puhu vain dokumenteista tai äänestystuloksista tai aiemman työskentelyn loppuraporteista. Me puhumme kirkkomme jäsenistä, työntekijöistä, sateenkaariperheiden lapsista ja heidän, vaikkapa isovanhemmistaan ja muista läheisistään. Ja siksi pidän myös tärkeänä, että erityisesti näiden ihmisten omat äänet ja omat kokemukset tulevat keskusteluihimme mukaan; että emme puhu heistä, vaan puhumme ihmisten kanssa, jotka elävät keskuudessamme myös työntekijöinä, luottamushenkilöinä, kirkon jäseninä.
Pidän tärkeänä myös ristiriitaisten tietojen kohtaamista keskustelussamme. Esimerkiksi käy vaikka se, että sateenkaariperheiden lasten hyvinvoinnista minä olen - anteeksi vain, keskustelukumppani Leif Nummela - minä olen puolestani lukenut aivan vastakkaisia tutkimustuloksia kuin sinä, ja olen myös keskustellut sateenkaariperheiden vanhempien ja lasten kanssa. Eli ajattelen, että tarvitsemme myös tilan, jolloin näitä erityyppisiä tutkimustuloksia ja kokemusosaamista tuodaan keskusteluun, keskustelupöytään. En käy toistamaan sitä, mitä olin ajatellut puhua dialogin merkityksestä ja erilaisuuden kohtaamisesta, tilan luomisesta ei-valmiiksi sovitulle lopputulokselle ja mikä on dialogin flow. Eli viittaan vain siihen, mitä Tapio Luoma puhui, ja olen vahvasti hänen kanssaan samaa mieltä. Pidin myös itselleni mieluisana ja tärkeänä piispa Vikströmin näkökulmia; en käy tässä toistamaan siihen liittyviä ajatuksiani. Lopuksi totean, että pidän tärkeänä, että myös tässä käynnissä olevassa keskustelussa, jota ei voi pysäyttää ja jota ei ole syytä pysäyttää, me kirkon päättäjät, joihin lasken kaikki meidät, mutta myös kirkon jäsenet, joilta odotetaan osallistumista tähän keskusteluun, saamme keskusteluun myös sisarkirkkojemme kokemuksia, heidän, jotka ovat pitempään työskennelleet näiden asioiden parissa. Ja ennen kaikkea myös Luterilaisen maailmanliiton näkemykselle toivon tilaa tässä keskustelussa. Heillähän on tutkimus- ja keskusteluprosessi käynnistetty juuri näistä asioista, joista mekin nyt puhumme. Luterilainen maailmanliitto, jonka jäsenkirkko siis olemme, on selkeästi ottanut sen kannan, että sen jäsenkirkkojen kannat voivat poiketa ja poikkeavatkin toisistaan silloin, kun on puhe avioliitosta tai seksuaalisuudesta ylipäätään. Luterilaisessa maailmanliitossa on todettu, että nämä erilaiset näkemykset eivät riko tai tuhoa luterilaista kommuuniota. Miksi ne sitten tuhoaisivat meidän yhteytemme omassa luterilaisessa kirkossamme?
Tämä aloite minusta antaa meille mahdollisuuden keskustella ja studeerata tätä asiakokonaisuutta, joka tavalla tai toisella koskettaa jokaista meistä. Toivon siis aloitteelle menestystä.
Paluu