Puheenvuoro



Mäkelä Pertti, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2012 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2012 - 2014 (Kirkkohallituksen esitys 11/2011)

Täysistunto:
Maanantaina 7 päivänä marraskuuta 2011 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa herra arkkipiispa, hyvät edustajat. Mietin vakavasti teenkö talousarvioaloitteen, mutta päädyin kuitenkin puheenvuoron pitämiseen ja aiheena on seurakuntien tarpeeton, rapistuva kiinteistömassa. Luotan, että kirkkoneuvos Rantanen, kun on saanut Kipat ja muut projektit mukavaan, juohevaan vauhtiin, voisi tarttua tähän haasteeseen seuraavaksi. Näen, että ongelma kiinteistöistä tulee olemaan tämän vuosikymmen seuraava iso haaste Kipan jälkeen ja kyllähän se tässä rinnalla jo kulkee. Suurilla seurakunnilla on palkattua kiinteistöpuolen osaamista omasta takaa, talous, järki ja tunteet, ajattelisin, ovat suht tasapainossa. Tuumasta toimeenkin on ryhdytty, niin kuin esimerkiksi Jyväskylässä on tehty, mutta kun mennään pienempien seurakuntien suuntaan, rahat on vähissä, tunnetta reilusti ja siinä jää järki väkisin taka-alalle. Tarvitaan laajapohjainen, vaikutusvaltainen työryhmä, joka voi käyttää asiantuntijoita apuna ja työryhmä antaisi selkeät, perustellut suositukset ja toimintaohjeet siitä, miten arvokkaan kiinteistömassan kanssa tulisi toimia. Se viesti tulisi vielä viedä jalkautuen seurakuntiin ja osoittaa konkreettisesti paperilla ja lukuarvoin mitä se missäkin seurakunnassa tarkoittaa. Tähän kaikkeen ajattelin talousarvioaloitetta niin, että tälle työryhmälle olisi osoitettu myös konkreettisesti määrärahoja niin, että lopputuloksena olisi paljon enemmän kuin yksi kirkkohallituksen ohjeellinen kiertokirje.

Erityisesti kesäisin olen kiertänyt eri puolilla Suomea ja käynyt säännönmukaisesti katsomassa kirkon ja hautausmaan, se juontuu siitä, kun on pitkään ollut kirkkoneuvoston varapuheenjohtajana. Kuvasin ja kirjasin hyviä käytäntöjä, tietysti myös huonoja, ettei omassa seurakunnassa toimittaisi ainakaan niiden huonojen käytäntöjen mukaa. Viime kesän retkilläni osui monia satakuntalaisia seurakuntia ja toki vähän Pirkanmaan puoleltakin. Kun siellä liikkui, niin joutui väkisin toteamaan ja näkemään korjattavaa ja oikeastaan rahan reikiä toinen toisensa perästä, kauneusarvot jäivät toissijaiseksi ja huomasin, että nyt alkaa tämä retki mennä jo ihan pieleen, kun keskittyy näihin negatiivisiin näkymiin, mitä ympärillään saattoi huomata. Siinä oli toinen iso havahtuminen huoleen luottamushenkilöiden vastuusta. Onko viime vuosikymmenen ja kuluvan vuosikymmenen luottamushenkilöiden niskaan sälytettävissä vastuu siitä, että seurakuntien ja kirkon omaisuuden arvon alasajo, että korjauksiin ei ole ryhdytty ajoissa. Historiankirjoittajat eivät varmaan suopeasti näistä tapahtumista kirjoita, kun ne lopputulokset tulevat näkyviin 10-20 vuoden päästä. Luottamushenkilöiden piikkiinhän se silloin menee, jos ei rohjeta tehdä myyntipäätöksiä, korjauspäätöksiä, ryhdytä tekemään yleensäkään päätöksiä.

Toinen iso ongelma liittyy myös siihen, mihin ollaan törmätty Riihimäen vuokrataloyhtiössä, jossa on noin 40 miljoonan kiinteistömassa. Kun on lähdetty johonkin korjausoperaation ja meillä on ollut pohjalla suunnitelmat ja ne ovat osoittaneet, että se maksaa noin sata yksikköä ja kun on tarjoukset tehty ja saatu, niin sitten ihmetelläänkin, kun hintalappu onkin 150-200 yksikköä. Ajatellaan, että on huonosti tehdyt suunnitelmat, kun näin paljon heittää. Mutta ei, kun on valitettavasti jouduttu tiukan kassan takia siirtämään korjauksia, niin nämä aikoinaan kevyeksi ajatellut korjaukset ovat muuttuneetkin jo keskiraskaaksi ja näin se kustannuskakku on muuttunut kertoimella. Ei puhuta yksistään vuosittaisista inflaatio- ja kustannuslisäyksistä, vaan siinä tosiaan joudutaan käyttämään kerrointa.

Sitten konkreettinen esimerkki. Tuttu kunta ja tuttu seurakunta, mutta en ollut mielestäni koskaan käynyt kirkkoa katsomassa. Upea puukirkko mäen harjanteella ja kun loin katseen ylös, niin saatoin huomata, että peltikatto on täysin ruostunut, voiko se edes niin olla, lähempää katsoen se todella näin oli ja paljastui myös se, että kirkon puulaudoitus, vuoraus oli myös pahasti unhottunut, sen korjausoperaatiot, ja oli sitten tietysti sadevesijärjestelmätkin tehneet oman tehtävänsä niin, että aika isoon remonttiin siellä ollaan joutumassa. 1200-paikkainen kirkko, 4600 seurakuntalaista, joita on aina lähes 100 vähemmän seuraavana vuonna, kuin edellisenä vuonna, jumalanpalveluksiin osallistuu 9500 ja tilaisuutta kohden 62 henkeä, kertoo tilastokirja 2010. Lämmitetään sähköllä, kesän talven, kesällä ei varmaankaan sähköä kulu, kuutioita piisaa. Laskin äkkiä kustannuslappua tälle remontille, jonka siinä näin silmissäni, 350 000-600 000 on haarukka, vähän riippuen kuinka puututaan lämmöneristysasioihin. Seurakunnan vuosikate on juuri ja juuri miinuksella pikku ripsun verran, poistoja 50 000, tulos -61 000. Siinä ei hirveästi ole elementtejä korjaustoimenpiteisiin. Jos meillä on 100 seurakuntaa, jossa olisi tämmöinen 400 000 remontti odottamassa, niin siitä kertolaskusta tulee 40 miljoonaa, minunkin piti käyttää oikein laskinta, kun nollia alkoi olla aika paljon. Entäs sitten, jos meillä on 100 seurakuntaa, jossa kaivattaisiin semmoista vähän reilumpaa kirkon, kappelin tai seurakuntatalon korjausta á 1,5 miljoonaa euroa, sillä ei kauhean isosti vielä tehdä, mutta aika syvälle pääsee, siitä tulee 150 miljoonaa. En lähde arvioimaan mikä korjausvelka meillä koko kirkon tasolla on, mutta aikamoinen se kuitenkin on.

Tämän työryhmän tehtävänä mielestäni olisi tarkastella toimitila-asioita laajasti, antaa suosituksia, omistaa, vuokrata, purkaa vai korjata, uudet käyttötarkoitukset ja keille me tiloja voidaan myydä. Viesti tulisi laajasti viedä ja tuomiokapituleilla olisi siinä semmoinen selkärangan rooli taustalla, olla tukemassa tämän viestin vientiä. Aika on rahaa, mitä kauemmin me mietitään, sitä rankempiin toimiin me joudutaan. Seurakunnan tilat on rakkaita, järkevien päätöksien tekemisen eväät on monesti aika tiukassa ja siihen tarvittaisiin nimenomaista konkreettista apua, joka tulisi sivusta ja kyettäisiin paperilla osoittamaan, vaihtoehdot seurakuntalaisille. Kun me tätä isoa summaa mietitään, ja kuinka vaikeata on meillä 50 euron hautausmaksujen läpivienti siellä valtuustoissa, niin tässä mittaluokat tulevat konkreettisesti esiin ja kuinka isoista asioista on kyse. Kirkko 2020, täällä on ihan viisaasti lausuttu ja talousvaliokunnan ajatuksia siellä kerätty ja poimittu, lukasen ihan nopeasti "vajaakäytössä olevien kiinteistöjen tilanteen ja käyttöasteen miettiminen on ajankohtaista, koska tällä hetkellä joka neljäs veroeuro menee kiinteistöjen ylläpitoon. Vajaakäytöllä olevista kiinteistöistä saattaa jatkossa tulla talouden kiviriippoja, kiinteistöjen rakentamisesta on siirryttävä kiinteistöjen käytön tehostamiseen ja vähäisellä käytöllä olevista kiinteistöistä luopumiseen." Tässä teoksessa on värejä käytetty, mutta tällä kohtaa ei ole mitään erityisiä värejä. Tähän olisi kyllä punaisella panna koko teksti, jotta se olisi tullut sieltä konkreettisesti esille. Pelkään, että nyt on kiire aika lähteä inventoimaan seurakunnissa kiinteistöjä, tekemään päätöksiä ja keskusrahaston talousarviossa on määrärahoja, avustuksia investoinneille, niitä tulisi seurakuntien nyt käyttää ja ryhtyä nopeasti korjaustoimenpiteisiin, niin kuin sanoin, aika on rahaa.


Paluu