Puheenvuoro



Jolkkonen Jari, piispa

Otsikko:
Kyrien paikka messussa (Edustaja-aloite 3/2015)

Täysistunto:
Perjantaina 8 päivänä toukokuuta 2015 klo 10.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Tämä Herra armahda -laulun eli Kyrien paikka oli yllättävän ison keskustelun aihe vuoden 1968 käsikirjauudistuksessa, lähes yhtä lämmittävä aihe kuin tämä edellinen aihe täällä. Jotkut ovat ilkkuneet, että koko kysymys Kyrien paikasta on esimerkki takertumisesta toisarvoisiin kysymyksiin. On kuitenkin niin, että jumalanpalvelus koostuu pienistä ja merkityksellisistä yksityiskohdista. Se on niin kuin virta, jota ei ole olemassa ilman pikkupuroja tai mosaiikki, jossa jokainen pala vaikuttaa koko kuvaan. Siksi kysymys Kyrien paikasta ansaitsee asiallisen keskustelun. Sitä paitsi sehän kuuluu klassisen länsimaisen messun kiinteisiin eli säännönmukaisesti toistuviin runko-osiin, hienosti sanottuna messun ordinarium-osiin. Se löytyy luterilaisesta, anglikaanisesta, katolisesta käsikirjoista, myös Mozartin Requiemista tai Bachin h-molli-messusta, musiikkihistorian kuuluisimmista teoksista.

Aloitteen mukaan Kyrie kuuluisi synnintunnustuksen yhteyteen ja siksi sen paikka tulisi vaihtaa käsikirjassa. Yhtäältä, ihmisen kokemusmaailman näkökulmasta, ymmärrän aloitetta. Tavalliselle messuvieraalle voi syntyä kysymys, miksi heti synninpäästön jälkeen lauletaan Herra armahda. Eikö se synninpäästö ollutkaan totta? Juuri tämä ongelma, jonka edustaja Huomo kuvasi.

Toisaalta kannattaa ottaa huomioon seuraavat kolme näkökulmaa. Ensiksi voi kysyä, kannattaako käsikirjaa muuttaa yhden yksityiskohdan takia. Kyrien ja synninpäästön paikan vaihtamista kannattaisi epäilemättä näiden käsikirjojen kustantaja. Muutoksesta nimittäin seuraisi, että kaikki pappien ja seurakuntien käsikirjat vanhentuisivat ja tilalle pitäisi hankkia uudet. Kulut jakautuisivat hiippakuntiin ja usealle vuodelle, mutta joka tapauksessa Kyrien paikan vaihtamisen hintalappu olisi kuusinumeroinen.

Toiseksi Kyrie on nyt historiallisesti oikealla paikalla. Se kuuluu varhaisimmissa liturgioissa nimenomaan introituksen eli alkujohdannon ja Kunnia-hymnin väliin. Kristittyjen liturgiassa se tunnetaan jo 300-luvulta Jerusalemin ja Antiokian alueen kirkkojen alueen jumalanpalveluksesta. Kyrie eleison eli Herra armahda tunnettiin myös pakanallisissa riiteissä, joissa Kyrie, Herra, viittasi keisariin. Kristityt halusivat tehdä selväksi, kuka on heidän Kyrie, ketä he tarkoittavat Herralla, ja siksi kristillisessä jumalanpalveluksessa hymni esiintyy alusta lähtien muodossa Herra armahda, Kristus armahda, Herra armahda. Alun perin Kyrie-litania kuuluu jumalanpalveluksen alussa olevien esirukousten yhteyteen, eikä näillä esirukouksilla ja Kyriellä ollut yhteyttä synnintunnustukseen. Lännen kirkoissa 700-luvulla vahvistui kehitys, jossa varsinainen asia, eli esirukoukset, sulivat pois ja jäljelle jäi vain seurakunnan kolmitaitteinen Herra armahda -huokaus. Tästä voimme syyttää paavi Gregorius Suurta ja hänen jälkeistään kehitystä. Tämä ongelma on nyt korjattu meidän käsikirjassamme, jossa on toistakymmentä erilaista esirukousvaihtoehtoa Kyrien toteuttamiselle.

Kolmanneksi aloitteen esille tuomaan ongelmakohtaan, joka on siis aito. Siihen voidaan vastata tehokkaasti jo nyt olemassa olevilla välineillä, nimittäin käyttämällä nykyistä useammin ja rohkeammin käsikirjan tarjoamia vaihtoehtoja eli psalmia, joka voidaan sijoittaa ja joka kuuluisi synninpäästön ja Herra armahda -hymnin väliin tai sitten kirkkokäsikirjan tarjoamaa A-vaihtoehtoa eli Kyrie-litaniaa. Käsikirjassa on jo nyt vaihtoehto A, jossa Kyrie on osa seurakunnan esirukousta. Näitä esirukouksia on kahdentyyppisiä. Litaniassa puhutellaan suoraan kolmiyhteistä Jumalaa. Jos minä nyt yritän laulaa niin kuin edustaja Huomokin hienosti täällä lauloi. Eli siinä A-vaihtoehdon ensimmäisessä mallissa esilukija tai -laulaja rukoilee: "Herra Jumala taivaallinen Isämme, sinä olet meidät luonut ja sinun me olemme, kuule lastesi rukous." Ja siihen seurakunta vastaa: "Herra armahda ..." jne. Ekteniassa esilukija puhuttelee seurakuntaa ja kehottaa sitä rukoilemaan jonkin asian puolesta: "Rukoilkaamme rauhassa Herraa, rukoilkaamme rauhaa korkeudesta ja sielujemme pelastusta." Ja tähän esirukoukseen seurakunta osallistuu laulamalla: "Herra, herra, armahda meitä..." jne. Piispainkokouksen hyväksymän Jumalanpalveluksen oppaan mukaan tällainen esirukouksista rakentuva "Kyrie-litania on jumalanpalveluksen kirjassa vaihtoehto A ja sitä on pidettävä ensisijaisena". Siksi esirukouksen varaan rakentuvan A-vaihtoehdon käyttö, joko laulaen ja lukien - sen voi laulaa kanttori, esilukija, diakoni tai pappi - sen rohkeampi käyttö ratkaisee aloitteessa mainitun ongelman. Itse asiassa se olisi myös historiallisesti perustellumpi. Kyrie on alun perin ollut nimenomaan esirukousta, ei synnintunnustusta. Tämä käytäntö on säilynyt esimerkiksi ortodoksisessa kirkossa, jossa käytetään Bysantin alueella 300-luvulta lähtien kehittyneitä liturgisia järjestyksiä. Niissä Herra armahda -huokaus on nimenomaan osa esirukouksia. Käsikirjassamme myös psalmi kuuluu synninpäästön ja Kyrien väliin, ja tämäkin vaihtoehto auttaa hahmottamaan, että yhteinen katumusosa on jo takanapäin ja että Herra armahda ei enää kuulu siihen.

Lisäksi aloitteen toteutuminen voisi kaventaa myös Herra armahda -huokauksen merkitystä. Se tarkoittaa muutakin kuin "anna syntini anteeksi". Se tarkoittaa "auta meitä, kuule meitä, katso puoleemme, ota vastaan rukouksemme" jne. Esimerkiksi ortodoksien käyttämässä Johannes Krysostomoksen nimeä kantavassa liturgiassa Herra armahda -rukous kaikuu läpi liturgian, se alkaa ja päättyy tähän huokaukseen ja se toistuu noin 80 kertaa koko liturgian aikana. Aloitteessa mainittuun ongelmaan voidaan siis parhaiten vastata käyttämällä aiempaa rohkeammin käsikirjassa jo olemassa olevia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Kiitos.



Paluu