Puheenvuoro



Kankkonen Stig, ombudet

Otsikko:
Kirkolliskokouksen kehittäminen aktiiviseksi vaikuttajaksi arvokeskustelussa (Edustaja-aloite 2/2008)

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä toukokuuta 2008 klo 14.35

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä kirkolliskokous. Värderade ordförande och värderade kyrkomöte. Yleensä kun käydään keskustelua tämän tyyppisistä asioista, yksi yhteinen piirre on se, että usein sanotaan "ihan hyvä aloite, mutta..." Toivon, että ymmärrätte, jos jätän tämän "muttailun" muille ja kerron minkä takia se Leifin ja minun mielestäni on hyvä aloite. Avauspuheessaan arkkipiispa totesi mm. seuraavaa: "Enemmän kuin kirkon kriisistä, eroamiset kertovat ihmisten arvomaailman kriisistä. Monet ovat kallistaneet korvansa sen houkuttelevan kutsun puoleen, joka lupaa vapautta. Vapautta yhteisöstä, sen perinteistä ja etenkin vapautta yhteisön velvoitteista, taloudellisista, moraalisista ja muista." Itse asiassa meidän mielestämme tästä on kysymys nyt käsiteltävässä aloitteessa. Aloite tähtää siihen, että kirkko yhä aktiivisemmin kannanotoillaan pyrkisi osallistumaan arvokeskusteluun ja sitä kautta vaikuttamaan ihmisten arvomaailmaan ja taas sitä kautta positiivisempaan kehitykseen. Tässä kirkko ei olisi ns. tyrkyllä. Päinvastoin, osallistumalla aktiivisemmin arvokeskusteluun kirkko vastaisi siihen usein ja avoimesti osoitettuihin odotuksiin. Aloitteessa viitataan tässä yhteydessä esimerkinomaisesti johtavien poliitikkojen esittämiin toivomuksiin aktiivisemmasta kirkosta ja Eliisa Kansasen tutkimukseen Kirkon rooli yhteiskunnallisissa ongelmissa. Myös tutkimuksen viesti on selvä: Kansa odottaa, että kirkko antaa apua ja vastauksia yhteiskunnallisiin ongelmiin ja tärkeänä pidetään että kirkko pyrkii vaikuttamaan. Viittaan tässä taas arkkipiispan avauspuheeseen ja teemaan kirkon kriisi. Mielestäni eräs hätkähdyttävä osoitus kirkon kriisistä on viime vuosien kehitys kohti yhä kahtiajakautuneempaa yhteiskuntaa, jossa ei enää edes aina sovi puhua köyhyydestä. Esimerkiksi Espoossa on ehdotettu, että puhuttaisiin hyvinvoinnin vajeesta. Viittaan kehitykseen koti yhteiskuntaa, jonka suurin uhka on viinan kulutus ja sen tuomat ongelmat. Kohti yhteiskuntaa, jossa perheet hajoavat, lapset kärsivät ja hyvät arvon ovat hukassa. Yhdyn tässä siihen mitä edustaja Kujala sanoi aikaisemmin tänään toisessa yhteydessä. Ja viitaten siihen mitä piispa Heikka sanoi aikaisemmin tänään kun hän puhui heikosta signaalista. Minusta tässä nyt ei ole kysymys heikoista signaaleista, vaan suoranaisista hätähuudoista. Minusta tämä on osoitus kirkon kriisistä siksi, että 82 % kansasta - ja suurin piirtein olettaisin että yhtä suuri osuus sen yhteiskunnallisista päättäjistä - kuuluvat kirkkoon, ja siitä huolimatta kehitys on se mikä se on. Minä en voi esittää tästä muuta johtopäätöstä kuin sen, että kirkon sanoma rakastavasta Jumalasta ja siitä että meidän pitää rakastaa lähimmäisiämme, ei niin sanotusti ole mennyt jakeluun. Suomenruotsalainen runoilija, kirjailija Lars Huldén on eräässä runossaan sanonut: "Olisi helpompaa tietää, mihin suuntaan pitäisi kulkea, jos tietäisi missä on". Minusta tässä piilee syvä viisaus. Tässä kysymyksessä meidän ei tarvitse pohtia sitä, missä me olemme. Me tiedämme missä me olemme. Me olemme maailmassa, joka pyytää arvokeskustelua. Joka pyytää selviä neuvoja miten edetä eteenpäin. Ja suunta kirkon kohdalla minusta on selkeä ja selvä: Enemmän aktiivisuutta arvokeskustelussa. Toivottavasti voimme olla tästä yhtä mieltä. Pohdittavaksi kuitenkin jää tietysti kirkolliskokouksen rooli aktiivisempana arvokeskustelijana. Aloitteessa viitataan kirkkolakiin ja kirkon vasta hyväksyttyyn strategiaan. Tässä haluan vain siksi lyhyesti alleviivata kirkkolaissa kirkolliskokoukselle määrätyt tehtävät, joihin mm. kuuluu "antaa lausuntoja, tehdä esityksiä, lausua toivomuksia valtioneuvostolle kysymyksistä, jotka koskevat kirkon suhdetta valtioon tai toisiin Suomessa oleviin uskontokuntiin, avioliittoa ja perhettä, ihmisoikeuksia ja toimeentuloa, sosiaaliturvaa" ja niin edespäin. Mielestäni kirkolliskokous on tässä joutunut pahasti sivuraiteille ja on ollut sitä minun mielestäni hyvin kauan. Sillä ei ole oikeastaan minkäänlaista roolia arvokeskustelijana. Tämän aloitteen tekijät, Leif Nummela ja minä, olemme sitä mieltä, että näin ei pidä olla ja näin ei saa olla tulevaisuudessa. Kansankirkon kansalla on oikeus odottaa ja vaatia, että sen korkein päättävä elin aktiivisesti täyttää sille annetut tärkeät tehtävät arvoilmaston muokkaajana. Eräs jo nyt esitetty näkökulma aloitteeseen on se, että kirkolliskokous kokoontuu liian harvoin osallistuakseen arvokeskusteluun. Näin tietysti on, jos arvokeskustelulla tarkoitetaan nopeaa dialogia mediassa, silloin tämä ei ole oikea foorumi. Aloitteessa emme tarkoita tällaista. Taas on aika lainata arvoisaa arkkipiispaamme. Puheessaan hän totesi "merkille pantavaa on, että nyt hyväksytyissä strategisissa suuntaviivoissa korostetaan samoja asioita, joihin puoli vuosisataa sitten professorit Tiililä ja Teinonen kiinnittivät huomiota". Tämä osoittanee, että arvokkaita puheenvuoroja ei pidä laskea vaan punnita. Tärkeintä ei voi olla se, kuinka usein kirkolliskokous ottaa tärkeitä periaatteellisia kannanottoja, vaan se että se ottaa niitä silloin kun niiden aika on. Jäämme Leif Nummelan kanssa jännittyneinä odottamaan perusteluita sille, että kirkolliskokouksesta ei ole syytä tehdä aktiivisempaa arvokeskustelijaa. Kiitos.


Paluu