Puheenvuoro



Grönlund Henrietta, edustaja

Otsikko:
Parisuhdelain seuraukset kirkossa; piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle, perustevaliokunnan mietintö 4/2010 piispainkokouksen esityksestä 2/2010

Täysistunto:
Torstaina 11 päivänä marraskuuta 2010 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajat. Perustevaliokunnan jäsenenä haluan omalta osaltani hieman valottaa ajatuksia mietinnön valmistelun ja lopputuloksen taustoista. Kuten on jo moneen kertaan käynyt selväksi, mietintö on luonteeltaan yhteyttä etsivä kompromissi ja olen sen takana. On kuitenkin selvää, että mietinnön esittämä johtopäätös, rukous parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan ei ole se, mitä henkilökohtaisesti olisin pitänyt parhaana ja teologisesti perustelluimpana ratkaisuna. Olisin toivonut paljon enemmän. Olisin toivonut paljon selvempää kädenojennusta seksuaalivähemmistöihin kuuluvien suuntaan, paljon selvempää kädenojennusta parisuhteensa rekisteröineiden kristittyjen suuntaan. On vaatinut monissa kohdissa kamppailua omantuntoni kanssa, että pystyin sitoutumaan yhteiseen mietintöön eriävän mielipiteen jättämisen sijaan. Tiedän, etten ole perustevaliokunnassa tässä näkemyksessä myöskään yksin. Se, mikä sai minut luopumaan monista omista näkemyksistäni ja alistumaan kompromisseihin johtuu paitsi realismista, myös siitä, että tässä yhteydessä käyty keskustelu ei liity vain seksuaalivähemmistöihin kuuluviin ihmisiin ja siihen, mikä olisi uskomme mukaista suhtautumista heihin. Keskustelu liittyy myös toiseen asiaan, joka on minulle erittäin tärkeä: yhteiseen kirkkoomme.

Perustevaliokunnan keskusteluissa käytettiin usein termiä "kapealla polulla kulkeminen". Juuri tästä on kyse. Ajattelemme käsillä olevasta asiasta hyvin eri tavoin, jolloin keskeiseksi kysymykseksi nousee kysymys yhteisyydestä. Jos haluamme kovasti poiketa kannoista joihin enemmistö voi sitoutua, emme voi tehdä yhteisiä päätöksiä. Jos kovasti ajamme omaa linjaamme, oli se omasta mielestämme miten hyvä ja oikea ja totuudellinen linja tahansa, suljemme toisen linjan valinneet pois. Suljemme toiset pois. Mietinnössä olemme aidosti yrittäneet löytää ratkaisuja ja muotoiluja, jotka pysyisivät tällä ns. kapealla polulla. Jotka mahdollisimman hyvin ottaisivat eri tavoin ajattelevat huomioon. Lähtökohta on, että pastoraalinen toimintaohje olisi mahdollisuus kohdata seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä positiivisella tavalla. Mahdollisuus niille kirkon työntekijöille, jotka haluaisivat parisuhteensa rekisteröineitä ihmisiä tällä tavoin kohdata ja tukea. Huomionarvoista on, että tämä termi mahdollisuus sisältää myös sen ajatuksen, että jokaisella kirkon työntekijällä säilyy omantunnon vapaus ja tämä on muuten yksi asia, jota henkilökohtaisesti olen pitänyt itsestään selvänä asian käsittelyn alusta asti. Julkisuudessa esitetyt spekulaatiot työntekijöihin kohdistuvista pakoista tällaisessa asiassa, ovat minun näkemykseni mukaan pastoraalisen ohjeen luonnetta ymmärtämättömiä. Huomionarvoista on myös, että vastentahtoinen rukous tuskin on kenenkään toiveissa, kaikkein vähiten niiden ihmisten, jotka kaipaavat kirkon tukea ja läsnäoloa elämänsä tärkeällä hetkellä, kun he ovat löytäneet rakkauden ja sitoutuneet elämänkumppaniinsa.

Kun olemme yrittäneet perustevaliokunnassa löytää näitä ykseyttä vaalivia muotoiluja ja kompromisseja, olemme tietysti tulleet puhuneeksi paljon. Tämä keskustelu on ollut minulle välillä hyvin raskasta, välillä valaisevaa ja osin jopa ratkaisevaa kun olen miettinyt asettumista yhteisen mietinnön taakse. Tiettyjen edustajien syvälliset ja viisaat puheenvuorot ovat vakuuttaneet minua siitä, että erilaisten tulkintojen ja näkökulmien keskeltä voi löytyä sellaista yhteistä, jonka vuoksi haluan eri tavoin ajattelevien yhteyttä vaalia. Kyse ei ole ykseydestä ykseyden vuoksi, vaan jonkin paljon tärkeämmän ja syvemmän ytimen vuoksi. Se mikä meitä vielä yhdistää, on minulle riittävän paljon, jotta pystyin tähän mietinnön kompromissiin taipumaan. Perustevaliokunnan ponsiesitys on se hauras yhteinen näkemys, johon voimme sitoutua. Ilman lisäponsia tai muita lisäyksiä mihinkään suuntaan. Toivon todella, että myös mahdollisimman moni muu ajattelee näin, asettuu piispainkokouksen ja perustevaliokunnan linjalle ja kannattaa tätä pastoraalisen ohjeen pyytämistä piispainkokoukselta siinä muodossa, kuin perustevaliokunnan mietintö sitä pyytää.














Paluu