Puheenvuoro



Rytilä Pekka ,

Otsikko:
Kirkkolain, kirkkojärjestyksen sekä kirkon vaalijärjestyksen virkamiesoikeudellisten säännösten muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 2/2006)

Täysistunto:
Maanantaina 7 päivänä toukokuuta 2007 klo 13.00

Teksti:
Herra puheenjohtaja, hyvät työkumppanit. Minä olen täällä Reinikaisen varajäsenenä, niin kuin mainittiin alussa. Siitä huolimatta kaksi asiaa. Ensimmäinen pieni oikaisu meidän arkkipiispallemme. Hän otti tuossa avajaispuheessaan esimerkin Augsburgin tunnustuksesta, jossa muun muassa on viitattu apostoli Jaakobin, joka kaiketi oli Herran veli, antamaan ohjeeseen, että veren syöntiä tulisi välttää. Voin kertoa arkkipiispalle, joka sanoi, että kuka sitä nykyään noudattaa, että tunnen monia Raamattunsa tuntevia kristittyjä, jotka noudattavat sitä kirjaimellisesti. Tämä osoittaa, että kuinka tarkka tämä Jumalan laki on, kuinka tarkasti se pitää lukea ja kuinka hienoa on, että me sen mukaan tarkasti toimimme.

Sitten vähän periaatteellisempi kysymys, koska satun olemaan sellaisen johtavan valtioaatteen kuin liberalismin lipunkantajia Suomessa, jopa samannimisen puolueen ex-puheenjohtaja. Parikymmentä vuotta sitten Nene Zürcher Zeitung -nimi täytti 200 vuotta ja siinä kirjoitti Daniel Bell, kuuluisa ajattelija, nyttemmin jo edesmennyt, siitä mitä liberalismi on sen jälkeen kun se ei ole sellaista kuin se tapasi olla. Liberalismus nach wie vor, se on vaikea kääntää, mutta yritin sitä kuitenkin. Usein moititaan, että meidän kirkkomme on liberaali, (sitä käytetään pilkkasanana, se johtuu vanhoista Raamatun käännöksistä), niin rohkenisin nimen omaan siteerata hieman Daniel Belliä. Hän sanoi, että kun kaikki perusasiat on saatu hoidetuksi ja esimerkiksi kirkoista ja muista organisaatioista tulee suvaitsevia ja sallivia, niin sitten tapahtuukin sellainen yllättävä ongelma, että ne eivät sallikaan niitä, eivätkä suvaitse niitä, jotka olivat ennen jollakin kannalla hyvillä perusteilla.

Toisin sanoen liberalismi tänään tarkoittaa sitä, että täytyy sietää sietämättömiä, jonkun mielestä sietämättömiä. Tietystikin kirkon täytyy noudattaa sekä Jumalan sanaa että normaaleja yleisinhimillisiä periaatteita. Siis saa suvaita ja sallia, jos maassa on joka mallia. Kysymyshän ei ole niistä, jotka esimerkiksi tällä virkarakenteella häädetään pois kirkon piiristä ja hehän löytävät omat kohtalonsa viimeistään viimeisellä tuomiolla, ei meidän siitä tarvitse huolehtia. Täytyy huolehtia siitä kuinka käy niitten, jotka häätävät. Sata vuotta ensimmäisen uskonpuhdistajan Jan Husin polttokuoleman jälkeen Luther antoi lausunnon Konstanzin kaupungista. Se oli mennyt aivan rappiolle, hunningolle, ja Luther sanoi, että se on oikein kaupungille, jonka maaperällä on tapahtunut tämmöinen hirvittävä teko. 26 000 pappia oli koolla Konstanzin kirkolliskokouksessa, ja hurskaimman heistä he polttivat. Siitä tulee aina maallinenkin rangaistus, jos menetellään Jumalan lakien vastaisesti. Tämä on se minun varsinainen vakava huomautukseni. Jos kannamme, niin kuin Suomen oikeusvaltiona täytyy kantaa näitä arvokkaita perinteitä, niin nyt on oikea aika osoittaa suvaitsevuutta, sallivuutta, avarakatseisuutta myös niitä kohtaan, jotka eivät ajattele ja toimi valtaenemmistön mukaisesti.


Paluu