Puheenvuoro



Junttila Risto, kansliapäällikkö

Otsikko:
Yleisvaliokunnan mietintö 9/2005 kirkkohallituksen ja hiippakuntien toimintakertomuksista (sivut 1 - 17, 22 - 29, 34 - 102 ja 116 - 162) ja henkilöstötilinpäätöksestä vuodelta 2004

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2005 klo 9.50

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Haluan informoida lähetystyön tämän hetkisestä näkökulmasta, kun valiokunnan puheenjohtaja nosti tämän asian esille. Siis vuonna 2004 valmistui lähetystyön neuvottelukunnan pohjatyö lähetystyön järjestämisestä koko kirkon näkökulmasta. Tämä työ sai kohtalaisen ristiriitaisen vastaanoton, joka osoitti, että tämä lähetystyön kokonaisjärjestelemisen kenttä on erittäin haasteellinen ja vielä paljon työtä vaativa. Tämän jatkovalmistelussa täysistunto antoi kansliapäällikön tehtäväksi huolehtia tästä lähetystyön kokonaisselvityksen jatkovalmistelusta. Sen seurauksena pyysin selvitysmieheksi teologian tohtori Jaakko Ripattia, joka syyskuun loppuun mennessä selvitti tästä pohjatyöstä lähteviä erilaisia ulottuvuuksia ja niiden toteuttamismahdollisuuksia. Kirkkohallituksen täysistunto käsitteli tätä työtä ja päätti lähettää tämän Jaakko Ripatin tekemän työn lausunnoille piispainkokoukseen, tuomiokapituleihin, lähetysjärjestöille ja Kirkon ulkomaanavulle. Nämä lausunnot tulevat tammikuun 2006 loppuun mennessä, jolloin on edelleen harkittava, että mitä jatkovalmistelua tai mitä päätösehdotuksia sitten ollaan valmiita tekemään. Ja pyydänkin, että ne lähetysjärjestöjen edustajat, jotka täällä ovat kirkolliskokouksessa, suhtautuisivat vakavasti tähän lausuntopyyntöön omasta lähtökohdastaan käsin. Aina silloin tällöin ilmaantuu ajatuksia, että vähän pantataan ja odotetaan niitä lausuntoja ja katsotaan, että mitä toinen sanoo, että voidaanko sitten siihen toisen lausuntoon yhtyä tai ei. Mielestäni olisi nyt tärkeää, että kaikki lausunnon antajat miettisivät omista lähtökohdistaan tämän asiakokonaisuuden hyvään lopputuloon saattamista.

Edustaja Seppälä ja äskeinen puheenvuoron pitäjä kiinnittivät huomiota Kirkon tiedotuskeskukseen. Korviini jäi se ajatus, että Kirkon tiedotuskeskuksen toimittajia pitäisi olla enempi valtakunnallisissa tapahtumissa. Siinä on nyt juuri se ongelma, johon äskenkin puututtiin, että vaikka meillä Kirkkohallituksessa on kohtuullisesti työntekijöitä, niin on lähes mahdottomuus tiedotuskeskuksen toimittajia lähettää ympäri maata erilaisiin tapahtumiin. Tässä yhteydessä on hyvä huomata, että meillä kirkossamme ja sen seurakuntien keskuudessa on aika vahva seurakuntalehdistö. Siis seurakuntalehtien määrä on ilahduttavan korkea ja näiden seurakuntalehtien kautta voidaan seurata niitä paikallisia tai alueellisia tapahtumia aivan eri määrällä, kuin Kirkon tiedotuskeskuksen toimittajien lähettämisellä.

Sitten edustaja Kujalan näkökulmiin. On muualtakin tullut viestejä Kirkkohallituksesta lähetettävistä yleiskirjeistä ja niiden paljoudesta. On otettava kuitenkin huomioon, että tässä yhteiskunnassa ja maailmassa tapahtuu aika nopealla sykkeellä asioita, joista meidän tehtävä on ilmoittaa seurakunnille. Lähes 90 % yleiskirjeistä on ohjeeksi, opastukseksi, neuvoksi juuri siihen tarpeeseen, mikä paikallisella seurakunnalla on. Itse 20 vuotta seurakuntapappina ja kirkkoherrana olleena tiedän, että yleiskirjeitä tuli paljon, mutta sisälukutaitoisena oivalsin heti, että mikä koskee nyt meitä ja mikä on hyvä olla myöhempiä tarpeita varten tiedoksi. Ja sen takia olen sitä mieltä, että nämä yleiskirjeet edelleen ovat tarpeellisia ja niitä voidaan käyttää seurakuntatyön, talouden ja hallinnon suunnittelussa hyväksi. Mutta paljon suurempi kysymys, joka ei näy yleiskirjeissä on ne tiedustelut ja puhelut, joita Kirkkohallitukseen tulee. Omalta kohdaltani voin vain sanoa, että juuri ennen tänne lähtöä omassa sähköpostissani oli 1260 viestiä, jotka olin, joko jollakin tavalla käsitellyt tai jättänyt odottamaan sitä, että kun pääsen täältä takaisin, niin pyrin niihin vastaamaan. Kokonaisuudessa, sekä puhelinliikenteen että sähköpostien viestit ovat jo niin runsaita, että se on paljon suurempi ongelma kuin yleiskirjeet. Pidän hyvänä sitä, että seurakuntien luottamushenkilöt, viranhaltijat rohkenevat suoraan soittaa meille, koska silloin useimmiten asiat selvenevät aika nopeasti ja saavat hyvän päätöksensä.

Kirkkohallituksen suuri henkilöstömäärä on oma kysymyksensä. Ja sitä varmaan tässä organisaatiouudistuksessa joudutaan tarkastelemaan, mutta on aina otettava huomioon se, että kirkolle ja sen keskusvirastolle, Kirkkohallitukselle, tulee yhä enempi niin suuria haasteita, että nyt jo tällä henkilökunnalla on vaikeuksia joskus niihin vastata. Sen takia ymmärrän oman henkilökuntamme tietyn kaltaisen voimien loppumisen näkökulman, jo varsinkin, kun meidän keski-ikämme on jo sangen korkea. Mutta henkilökunnan määrän vähentämisellä tämä asia ei ratkea. Luulen, että tässä tulevassa organisaatiouudistuksessa tarkastellaan tätäkin kysymystä aika tarkasti.


Paluu