Puheenvuoro



Kainulainen Pauliina, edustaja

Otsikko:
Parisuhdelain seuraukset kirkossa; piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle (Piispainkokouksen esitys 2/2010) - Jatkettu lähetekeskustelu

Täysistunto:
Keskiviikkona 5 päivänä toukokuuta 2010 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Kiitoksia edustaja Peltoselle erittäin ajatuksia herättävästä puheenvuorosta. Vaikka näenkin ehkä jumalakuvan hahmotuksen vaihtoehdot vähän toisin, en siihen nyt näin äkkiseltään mene enempää. Oikeastaan haluan palata hetkeksi maanantain keskustelumme siihen kommenttiin, jonka sain ombudet Kankkoselta. Hänen mielestään oli epärehellistä kertoa, että esittämäni teologiset näkökulmat johtaisivat parisuhteen siunaamisen hyväksymiseen, mutta siitä huolimatta sitten kuitenkin minäkin omalta henkilökohtaiselta näkökulmaltani kannatan tätä piispojen keskitien linjausta. Nimittäin tarkoitukseni oli juuri rehellisyyden nimissä sanoa, miten asian näen. Jos homoseksuaalista rakkautta ei enää pidetä synnillisenä, niin silloin on oikein siunata ja tukea heidän yhteistä elämäänsä. Ja jatkoin, että mikäli kirkossamme ei ole tähän askeleeseen valmiutta, niin kuin ei taida oikein olla, niin siinä tapauksessa tuen tätä linjausta yhteisestä rukoilemisesta ja olen valmis sitoutumaan siihen sen rajoituksien kanssa. Tämä on mahdollista minusta sikäli, että jo siinä ratkaisussa saavutetaan se välttämätön minimi, että seurakunnassa voidaan ilman salamyhkäisyyttä rukoilla yhdessä homoseksuaalisten sisarien ja veljien kanssa. Se sisältää viestin: olette arvokkaita. Kirkko haluaa irtautua siitä, missä se on pahoin rikkonut teitä vastaan. Siksi tämä keskustelu minusta ei ole turhaa, vaikka kävisi niin, että tulevina vuosina valtio laatisi lain sukupuolineutraalista avioliitosta. Kun toivon, että me tämänhetkisen keskustelun hedelmänä saamme aikaan tällaisen periaatteellisen, historiallisen vääryyden tunnustamisen ja korjaamisen ja kun se meidän kirkossamme toteutuu, niin sen jälkeen me voimme täysin vapaasti määritellä, miten kirkko ymmärtää avioliiton, miten se kutsuu miehen ja naisen välistä liittoa, eli siis avioliitto, miten se kutsuu kahden naisen tai kahden miehen välistä parisuhdetta ja miten se ketäkin vihkii tai siunaa tai mitä tekeekin. Tilannehan voi siis muuttua, jos valtio ottaa askeleen kohti sukupuolineutraalia avioliittoa ja alkaa edellyttää kirkolta sen omaksumista. Mutta näen, että siinä tilanteessa kirkkohan voi luopua juridisesta vihkimisoikeudestaan säilyttääkseen vapautensa, joten se on uusi keskustelu.

Toistan vielä maanantaista. Kun teologisena lähtökohtana on Jeesuksen julistus Jumalan valtakunnasta ja maahan painettujen vapauttamisesta, olisi hyvä ja oikein siunata homoseksuaalisten lähimmäistemme rakkautta. Siihen asti tämä argumentti kantaa ja sitten tulee uusi tilanne, jos ruvetaankin puhumaan sukupuolineutraalista avioliitosta. Mutta tässä nyt käsiteltävässä asiassa olen yhteyden vuoksi valmis tulemaan vastaan ja sitoutumaan siihen yhdessä rukoilemisen ratkaisuun. Taidan toistaa senkin vielä, että tässä ei siis olla luomassa edes rukoushetken kaavaa eikä velvoittamassa ketään kollegaa tähän rukoukseenkaan, jos hän on kovin kyselevällä mielellä.


Paluu