Puheenvuoro



Huttunen Jukka, edustaja

Otsikko:
Kirkkoherranvaalia koskevien kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen säännösten muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2010 kirkkohallituksen esityksestä 1/2009

Täysistunto:
Torstaina 6 päivänä toukokuuta 2010 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Minulla olisi monia perusteltuja syitä käyttää tässä asiassa puheenvuoro, olenhan eräs tämän prosessin aloittaneen aloitteen allekirjoittajista. Tunnustan kyllä sen, että minulla olisi vielä enemmän syytä tänään olla tästä asiasta aivan hiljaa, mutta siitä huolimatta puutun muutamaan kohtaan tässä lakivaliokunnan ehdotuksessa ajatellen, että en sanonut, että toivoen, vaan ajatellen, että tämä lakivaliokunnan päätösehdotus tulee tänään hyväksytyksi. Ensimmäinen asia, johon haluaisin kiinnittää huomiota on juuri se tapa, miten vaalitapa valitaan. Tunnustan tässä vaiheessa, että aloitteen käsittelyn jälkeen on, miten haluatte sen sanoa, joko uskoni horjunut tai sitten olen tullut uskoon, sellaiseen uskoon, että voisi tätä useammankin tavan mallia ainakin tutkia. Jos vaalitavasta tehdään kahtalainen, pidän ehdottoman välttämättömänä sitä, niin kuin lakivaliokuntakin tuolla mietinnössään vähän kautta rantain tosin toteaa, että minkäänlaista tilaa sellaiselle paikalliselle politiikan teolle ei siinä valinnassa jää. Lakivaliokunta on hyvällä tavalla näitä ideoita sinne omaan mietintöönsä laittanut ja ajattelen, että sivulla 5, siinä luvussa 3.2, jossa näitä kahden vaalitavan toteuttamisvaihtoehtoja on esitelty, tämän poliittisen pelin parhaiten estää sen suuntaiset vaalitavat, joissa ne kaksi viimeistä, onko ne nyt tänään kreikkalaisia palluroita, kertovat tämän suunnan miten pitää edetä. Myönnän kyllä, että se toiseksi viimeinen sisältää kyllä tällaisia pieniä politiikan teon mahdollisuuksia, mutta se suunta, jossa pääsäännöstä liikutaan kohti kansanvaalia on minun mielestäni kuitenkin parempi ja siellä paljon vähemmän sitä politiikkaa voidaan tehdä. Tuomiokapitulin rooli tässäkin asiassa tulisi minun mielestäni olla keskeinen, jos tällaista valintaa tehdään.

Toinen asia, johon myös tuomiokapitulin rooli oikeastaan olennaisemmin liittyy, on juuri tuo muutoksenhakuproblematiikkaan liittyvä lakivaliokunnan mielenkiintoinen, ei minun mielestä ollenkaan liian pitkä, kuvaus. Ymmärsin niin, että tuon problematiikan perusongelmana nähtiin se, että muutoksenhakukäytäntö tässä nykyisessä vaalitavassa hidastuttaa prosessia suuresti ja näinhän se onkin. Ei ole ihan kivaa kenellekään, että prosessi kestää noin raskausajan 9 kuukautta, nimimerkki kokemusta on. Kuitenkin lakivaliokunnan pohdinnoissa mennään aika tavalla lujaa eteenpäin, tosin ne ovat vain pohdintoja onneksi, sillä tämä vaaliprosessin nopeutuksen kustannuksella annetaan tilaa nykyistä huomattavasti sattumanvaraisimmille perusteille valittaessa kirkkoherraa. Jos oikein ymmärsin ja riviltä ja rivien välistä luin, niin tämä voisi merkitä sitä, että meillä suorankin kansanvaalin tilanteessa luovuttaisiin tuomiokapitulin tekemästä ehdollepanosta. Olen perustevaliokunnan kannan puolella tässä asiassa. Minun mielestä tuomiokapitulilla pitää säilyttää hitaudestakin huolimatta, siitäkin vaarasta huolimatta, ehdollepano kirkkoherran vaalissa. Jos me luovumme ehdolle panosta suorassa kansanvaalissa, minusta se merkitsee sitä, että me annamme tilaa sellaiselle ajattelulle, juuri niille asioille, jotka tällä hetkellä seurakuntien johtamiseen liittyy, niin annetaan ikään kuin kyytiä, eli me emme etsi sellaisia pappeja, jotka olisivat nimen omaan seurakunnan johtajina mahdollisimman kykeneviä, siis kokonaisjohtajina, myös hengellisinä johtajina. Siksi tämä tuomiokapitulin ehdollepano olisi tärkeää. Sen merkitys on tietenkin pienempi silloin, jos siirrytään välilliseen vaaliin ja tällainen avoin ja perusteltu arviointi toteutetaan seurakunnassa. En siinäkään tilanteessa pitäisi mitenkään kovin huonona asiana sitä, että myös ulkopuolinen taho tilannetta tarkastelee ja tekee ehdollepanon. Siksi tuomiokapitulin roolista tässäkin asiassa on prosessin pituuttakin uhaten pidettävä kiinni.


Paluu