Puheenvuoro



Komulainen Jyri, piispainkokouksen pääsihteeri

Otsikko:
Kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 7 päivänä marraskuuta 2012 klo 15.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Edustaja Pekka Reinikainen on esittänyt seuraavan kysymyksen kirkkohallitukselle: Eräissä kirkkomme seurakunnissa on aloitettu jooga yhtenä seurakunnan toimintamuotona. Motiivina on mainittu muun muassa ihmisten saaminen tällä tavoin mukaan seurakunnan yhteyteen. Suomi on eräs maailman eniten joogaa harrastavista maista. WIKIPEDIA määrittelee joogan seuraavasti:
"Joogan eri suuntauksille yhteistä on keskittymisen ja meditaation harjoittaminen. Keskittyminen tarkoittaa tietoisuuden keskittämistä yhteen pisteeseen. Tämä johtaa vähitellen jatkuvaan meditaatioon, jonka aikana sisäiset kyvyt voivat laajentua ja yhdistyä äärettömään. Meditaation tuloksena voidaan tuntea rauhaa, iloa ja ykseyttä. Meditaation keskittymiskohteena voi olla sydän, "kolmas silmä", rauhan tunne, tai joku persoonallinen jumalan muoto, kuten Shiva tai Krishna. Joidenkin koulukuntien mukaan meditaation kohteena tulisi olla absoluuttisin, jumaluus, vailla ominaisuuksia ja muotoja oleva kosminen tietoisuus."

Pitääkö kirkkohallitus joogaa kirkon oppia edistävänä toimintana?

Minua on pyydetty kirkkohallituksen viranhaltijana vastaamaan kysymykseen, koska olen teologina erikoistunut tämäntyyppisiin kysymyksiin. Kuten uusi nelivuotiskertomus osoittaa, kirkkomme toimii ympäristössä, jota leimaa maallistumisen ohessa myös vaihtoehtoinen uskonnollisuus. Esimerkiksi maassamme eletään ilmeistä joogabuumia. Osa joogasta kuljettaa mukanaan hindulaista filosofiaa, osa on maallistunutta terveysliikuntaa. Moninaisuus heijastelee joogan historiaa: jooga on jo Intiassa saanut monia eri muotoja, eikä ole olemassa yhtä ainoaa joogafilosofiaa. Intialaistaustainen käsite ”jooga” tarkoittaa yksinkertaisesti ”hengellistä harjoitusta”. Siksi perinteistä kristillistä rukouselämää voi Intiassa kutsua kristilliseksi joogaksi. Suppeammassa merkityksessä, ja tämä lienee myös kysyjän mielessä, jooga viittaa harjoituksiin, joiden ytimessä ovat asennot ja hengityksen hallinta. Tällaista asana-joogaa harjoitetaan suomalaisilla joogasaleilla ja työväenopistojen kursseilla. Miten kirkon tulisi toimia aikamme joogabuumin keskellä?

Strategisia suuntaviivoja tarjoaa vuosi sitten käsitelty piispainkokouksen lausunto kirkon tulevaisuusselonteosta, jossa todetaan seuraavasti:
"Varhaiset kristityt ilmaisivat uutta uskoa hyvinkin läheisessä yhteydessä ympäröivään kulttuuriin. Samalla he pitivät huolta siitä, että uusi usko ei liudennu osaksi yleistä kulttuuria vaan säilyttää oman identiteettinsä. [---] Nykytermein ilmaistuna varhainen kirkko sovelsi evankeliumin julistamisessaan kontekstualisaation periaatteita. Kontekstualisaatiolla tarkoitetaan sitä, että evankeliumi ilmaistaan aina kulttuuristen ja yhteiskunnallisten olosuhteiden ehdoilla. [---] Suomalaisen yhteiskunnan erilaiset alakulttuurit kutsuvat kirkkoamme etsimään keinoja, miten evankeliumi voidaan esittää eri kohderyhmille ymmärrettävällä ja koskettavalla tavalla. Kirkollisen elämän tulee olla monipuolista, jotta kirkko pystyy tavoittamaan mahdollisimman monia."

Itse näen, että kristillinen jooga voisi toteuttaa omalta osaltaan näitä päämääriä. Kristillinen jooga voi myös merkitä mahdollisuutta viedä evankeliumi aikamme henkisille etsijöille muodossa, joka on heille merkityksellinen. Jooga ei varmastikaan tule olemaan seurakuntien ydintoimintaa. Joogabuumin keskellä on kuitenkin pohdittava, voitaisiinko joogan perusideat valjastaa kristillisen rukouselämän käyttöön. Tällöin on syytä muista, että erilaiset asennot ja hengitystavat kuuluvat Jumalan hyvän luomistyön piiriin. Samalla on muistettava, että joogan kristillinen soveltaminen vaatii kristinuskon perusopeille vieraiden piirteiden hylkäämistä. Kristillinen jooga ei pyri tietoisuuden tuolle puolen tai irtautumaan tästä maailmasta tai kolmannen silmän avautumiseen. Jooga pitää irrottaa hindulaisesta taustastaan ja siirtää juurevasti Jeesus-uskon viitekehykseen. Kristitylle jooga-asennot ja hengityksen hallinta ovat korkeintaan apuvälineitä, jotka auttavat keskittymään kolmiyhteisen Jumalan kohtaamiseen – aivan kuten käsien ristiminen ja silmien sulkeminen kirkonpenkissä tai käsien nostaminen ylistyskokouksessa. Kristillinen jooga vaatii varovaisuutta ja kriittisyyttä, mutta teologisesti se on mahdollista. Siitä on monia kansainvälisiä esimerkkejä. On ilmiselvää, että pinnallisesti ja hätäisesti toteutettuna ”kristillinen jooga” saattaa johtaa sekaannukseen. Siksi tulee olla malttia, viisautta ja arvostelukykyä pohdittaessa, voiko joogan tai minkä tahansa muun meditaatiotekniikan valjastaa tukemaan kristillistä rukouselämää. Kirkossamme tarvitaan rohkeutta vastata suomalaisen uskontokentän muutoksiin. On otettava riskejä evankeliumin tähden aivan kuin Paavali, joka totesi olleensa kaikille kaikkea, jotta hän voisi pelastaa edes muutamia. (1 Kor. 9:22)

Kysymys kuului, onko jooga kirkon oppia edistävää toimintaa. Vastaisin, että kristillinen jooga voi olla kirkon lähetystehtävää joogabuumin keskellä edistävää toimintaa. Oikein toteutettuna se ei ole ristiriidassa kirkkomme opin kanssa sen enempää kuin muutkaan kristillisen mietiskelyn ja hiljaisuuden viljelyn muodot.


Paluu