Puheenvuoro



Ojala Sami, edustaja

Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat, hallintovaliokunnan mietintö 1/2013 kirkkohallituksen esityksestä 11/2012

Täysistunto:
Keskiviikkona 15 päivänä toukokuuta 2013 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Intouduin käyttämään tämän puheenvuoron oikeastaan biskop Vikströmin puheenvuoron jälkeen, koska on kiva tulla tänne toistamaan, että olen samaa mieltä hänen kanssaan. Se kiteytyy erittäin hyvin siihen ajatukseen, mistä me tänään tässä asiassa päätämme. Mielestäni hallintovaliokunnan mietintö, kaikki nämä kolmetoista kohtaa, useimmat niistä ovat yksityiskohtia ja ne voidaan järjestää miten parhaaksi katsotaan. Esimerkiksi siitä, miten järjestetään seurakuntavaalit, siitä voi olla monta mieltä, minullakin on siitä yksi toinen mielipide, ja ajattelin sen tässä tänään vielä julkistaa, vielä kerran. Mutta siitä huolimatta kysymys on yksityiskohdasta, ja periaatteessa asia voidaan hoitaa ihan kuinka vain. Moni muukin asia. Mielestäni tämä kirkkoneuvoston puheenjohtajuuskysymys on myös tällainen yksityiskohta, jonka voi hoitaa ihan niin kuin tähänkin asti tai sitten jollain fiksummalla tavalla. Toki minulla on itselläni näistä myös mielipiteet niin kuin jokaisella meistä, että miten se olisi fiksuinta hoitaa, mutta jos yleisesti ottaen tässä salissa ollaan eri mieltä kuin minä olen, niin sitten sille ei voi mitään, se käy minun tappiokseni. Tai se tulee demokraattisesti todistetuksi, että olin väärässä. Eikä siinä sen kummempaa. Sen tähden ajattelen, tai jopa vähän kummeksun tällaista sananpartta, jonka olen kuullut tässä nyt ainakin piispa Revon suusta muistaakseni näin, yritän nyt lainata tarkasti, että "seurakuntaneuvoston puheenjohtajuuskysymys sisältää perustavanlaatuisia teologisia kysymyksiä". Olen luullut, että perustavanlaatuisia teologisia kysymyksiä ovat vaikka sellaiset, että onko Jeesus Jumalan poika vai ei. Esimerkiksi. Mielestäni tämä on tällainen ei lainkaan perustavanlaatuinen teologinen kysymys. Jos tämä olisi, me varmaan aloittaisimme jotkin oppineuvottelut Ruotsin ja Norjan kirkkojen kanssa, koska ne ovat tästä eri mieltä, pikimmiten. Tämä ei siis voi olla perustavanlaatuinen teologinen kysymys. Se voi sisältää pohdintaa, jota mielestäni hallintovaliokunta on tehnyt, ja mielestäni ihan hyvin käsitellyt ja pohtinut ja päätynyt johonkin ratkaisuun, ja siitä on jätetty eriävä mielipide, jossa on päädytty toiseen ratkaisuun, ja siinäkin asiaa on mielestäni pohdittu ja otettu huomioon perustavanlaatuisia kysymyksiä, joita se pitää sisällään.

Aloitin muistaakseni sanomalla, että suurin osa näistä kysymyksistä on tällaisia yksityiskohtia, mutta on yksi osa-alue, yksi näistä kolmestatoista kohdasta, jota en vieläkään hahmota, ja mielestäni siihen ei ole esitetty näissä papereissa eikä tässä keskustelussa vielä mitään fiksua vaihtoehtoa. Se on tuo yhtymärovasti - lääninrovasti - yhtymän johtaminen, se yhtymä ylipäätään. Miten sitä johdetaan, mikä siinä on ajatus? Kun olen itse sitä miettinyt ja eri edustajien kanssa täällä keskustellut, olen tullut siihen johtopäätökseen, että ylivoimaisesti fiksuinta olisi säilyttää tämä nykyisen seurakuntayhtymän malli siinä asiassa, että miten seurakuntayhtymää johdetaan. On yhteinen kirkkoneuvosto, jonka puheenjohtajana on joku yhtymän seurakuntien kirkkoherroista aina määräajan, yhtymällä on johtaja, sillä on jokin titteli, nykyään se monesti on hallintojohtaja. Tämä korostaa mielestäni yhtymän roolia palveluorganisaationa. Hallintovaliokunnan mietintö sisältää nyt ristiriidan tässä kohden, että periaatteessa halutaan ajatella, että on kysymys palveluorganisaatiosta, mutta sitten yhtäältä kuitenkin rakennetaan sellaista johtamisjärjestelmää, joka ei kyllä tue sitä ajatusta, että yhtymä olisi seurakuntia palveleva organisaatio. Vaan enemmänkin niin, että yhtymä sitten johtaisi näitä seurakuntia ja kantaisi vastuuta ja miksei sitten sitä paljon himoittua valtaakin siinä. Kysymykseni tähän asiaan liittyen on se, että onko tiedossa joitakin sellaisia perustavanlaatuisia ongelmia tässä nykyisessä seurakuntayhtymämallissa tältä osin, mikä liittyy tähän yhtymän johtamiseen ja yhteiseen kirkkoneuvostoon, valtuustoon ja siellä puheenjohtajuuksiin. Jos ei ole, niin sillä kannattaisi edetä. Tämä on tietenkin tässä vaiheessa turha lätistä, jollen tee mitään muutosesitystä, ja sitä ei kannata jos ei tule voittaneeksi, mutten esitä silti.

Minulla on yksi toinen hyvä muutosesitys. Se liittyy näihin seurakuntavaaleihin. Sivulla 14 tässä mietinnössä kerrotaan, että kirkolliskokouksen keskustelussa oli esillä tällainen kahden vaalin suorittaminen yhdellä äänestyksellä. Mietinnössä sanotaan, että tällaisessa mallissa yhdellä vaalilla valittaisiin sekä seurakuntaneuvostojen että yhteisen kirkkovaltuuston jäsenet. Vaalissa ehdokkaat olisivat pääsääntöisesti ehdolla sekä seurakuntaneuvostoon että yhteiseen kirkkovaltuustoon. Äänestäjä äänestäisi samalla kertaa jäseniä molempiin hallintoelimiin. Jos ehdokas kieltäytyisi yhteisen kirkkovaltuuston ehdokkuudesta, hänelle annettu ääni luettaisiin yhteisen kirkkovaltuuston vaalissa saman valitsijayhdistyksen kokonaisäänimäärään, jonka perusteella lasketaan ehdokkaiden vertausluvut, jotta äänet eivät menisi hukkaan. Tällä tavoin kaikki äänet tietysti vaikuttaisivat, asia olisi yksinkertaista hoitaa, ja se, että miksi minä jaksan tästä vielä vouhkata, liittyy seuraavalle sivulle. Hallintovaliokunta nimittäin katsoo, että kansanvaltaisuuden periaatteen toteuttaminen on tärkeämpää kuin kahden vaalin järjestelmään liittyvät tekniset ongelmat. Ja sitten pitäytyminen kaksissa vaaleissa edellyttää vaaleihin liittyvien ongelmien korjaamista mahdollisuuksien mukaan. Mielestäni tämä yhdellä vaalilla tai yhdellä äänestyksellä, yhdellä numerolla kaksissa vaaleissa äänestäminen korjaa ne tekniset ongelmat, sehän on nimenomaan tällainen tekninen, ei kovin periaatteellinen ratkaisu. Siinä vain asia hoidetaan vähän fiksummin kuin se, että on kahdet kupongit. Ja taisi edustaja Kaisanlahti esittää, että olisi yksi kuponki, mutta siellä pari ympyrää, sekin on jo fiksummin. Se on puolivälissä. Tämä minun ajatukseni on fiksuin ja Kaisanlahden on toiseksi fiksuin, ja sitten tämä hallintovaliokunta on heti hyvänä kolmosena. Näin ne tekniset ongelmat tulisivat korjattua, ja tällaisia periaatteellisia ongelmia mihinkään näistä ei liity, ei varsinkaan periaatteellisia teologisia kysymyksiä tai ongelmia. Tästä syystä tulen esittämään sitten yksityiskohtaisessa käsittelyssä, että jatkovalmistelu tulisi suorittaa yhden vaalin mallin mukaisesti. Seurakunnan jäsenet valitsisivat yhdellä suoralla vaalilla sekä seurakuntaneuvoston että yhteisen kirkkovaltuuston.


Paluu