Puheenvuoro
Ketonen Matti
,
edustaja
Otsikko:
Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta vuonna 2011, Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen sekä Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös
Täysistunto:
Tiistaina 8 päivänä toukokuuta 2012 klo 9.45
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Kertomuksessa kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta vuonna 2011 käsitellään monipuolisesti laajaa toimintakokonaisuutta. Puheenvuorossani otan esille hiippakuntien toimintaosion. Hiippakuntien kertomukset ovat rakenteellisesti samankaltaisia, mikä auttaa kokonaiskuvan hahmottamista asiassa. Ensin on lyhykäisesti ilmaistu toiminta-ajatus. Toiseksi on raportoitu tärkeimmät tapahtumat toimintaympäristössä ja toiminnassa kertomusvuoden aikana. Kolmannessa osiossa käsitellään talousarviossa hyväksyttyjen toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden arviointia, jossa eri hiippakunnat ovat tiiviissä muodossa esittäneet kolmesta seitsemään ensisijaista tavoitetta ja arvioineet niiden toteutumista. Kertomuksen rakenteella on pyritty tiivistämään sanoma olennaiseen. Toiminta-ajatuksen yhden tekstikuvauksen otan Kuopion hiippakunnasta. "Yhteistyössä hiippakuntavaltuuston ja tuomiokapitulin kanssa piispa johtaa hiippakunnan hallintoa ja toimintaa. Tavoitteena on tukea ja ohjata seurakuntaelämää sekä edistää kirkon tehtävää ja toimintaedellytyksiä hiippakunnan alueella. Hallintoon liittyvissä tehtävissä piispan apuna on erityisesti tuomiokapituli, opetustehtävässä ja seurakuntien toiminnallisessa tukemisessa ja ohjaamisessa hiippakunnan sihteeristö." Keskeinen tavoite on siis tukea ja ohjata seurakuntaelämää. Eri hiippakuntien johdantoteksteissä käytetään myös sanoja: palvella, vahvistaa, toteuttaa, kehittää, auttaa ja edistää. Puhutaan myös kirkon edustamisesta, vuorovaikutteisesta oppimisesta, kirkon uskoon ja jäsenyyteen sitouttamisesta, verkostoitumisesta. Hiippakunnalla on missionsa, jonka tarkistushetki on jälleen käsissä, kun uudet hiippakuntavaltuustot aloittavat toimintaansa. Silmäilin edellisvuoden kertomustekstiä, ja sieltä nousi muutamia kohtia esille, jotka jollakin tapaa herättivät mielenkiinnon ja jollakin tapaa myös havahduttivat. Läpi käyn niitä tässä. Turun arkkihiippakunta toteaa näin: Kuluneena vuonna tutkinta-asiamiehellä oli edellisen vuoden tavoin paljon tehtävää useista kanteluista johtuen. Osa tutkinnoista johti kurinpitomenettelyyn ja papille annettuihin rangaistuksiin. Tampereen hiippakunta toteaa, että neljän papin osalta kyseinen selvittely ei antanut aihetta kuitenkaan toimenpiteisiin, viisi kurinpitoasiaa oli siellä käsiteltävänä.
Ja sitten toinen näkökohta. Vaikka viestinnän painopiste on siirtymässä sähköiseen viestintään, on kulunut toimintavuosi osoittanut aikaisempien vuosien tapaan sen, että tasokkaalla hiippakunnallisella painotuotteella on edelleen huomattava merkitys arkkihiippakunnan yhteyden ja ilmeen luojana. Ja sitten Tampereen seurakuntien organisaatiouudistus, joka on koettu monimutkaisena ja vaikeana prosessina, jossa yhteisen tahtotilan synnyttäminen muutoksen suunnasta on ollut poikkeuksellisen haastavaa. Seuraava poiminta: "Väestöllisesti mitattuna enemmistö Oulun hiippakunnan seurakuntalaisista asuu kaupungeissa, kuten Oulussa ja sen lähialueella. Tällä alueella kristinuskosta vieraantuminen on kasvava haaste." Toisaalta sanotaan: "herätysliikkeet vaikuttavat merkittävästi hiippakunnan seurakuntien elämään". Sitten seuraava: "Seurakuntia tulee kannustaa ja innostaa kutsumaan passiivijäsenensä toteuttamaan jäsenyyttään". Sitten vielä kaksi. "Julkisuuden kärjistynyt kirkkokeskustelu on kohdattu myös seurakuntatyössä. Keskustelusta on ollut aika ajoin vaikea tunnistaa sitä kirkkoa, joka seurakuntalaisille on tullut läheiseksi kokemuksen kautta". Viimeinen: "Seurakuntien toimintaympäristön muutos, vähenevät resurssit, yleiset ajattelun ja asenteiden muutokset sekä oheneva kristinuskon sisällön tuntemus haastavat erityisesti seurakuntien johtajuutta".
Hiippakuntien toimintakertomukset lyhykäisesti ilmaistuna antavat hyviä eväitä, kun mietitään millä tavoin eri hiippakunnissa tehtäviä voitaisiin viedä menestyksellä eteenpäin ja saada toteutetuksi niitä tavoitteita, joita me seurakuntatyölle ja kirkon tehtävälle haluamme asettaa.
Paluu