Puheenvuoro
Ojala Sami
,
edustaja
Otsikko:
Parokiaalijärjestelmän kehittäminen; kirkkohallituksen selvitys kirkolliskokoukselle (Kirkkohallituksen esitys 1/2011)
Täysistunto:
Maanantaina 2 päivänä toukokuuta 2011 klo 13.00
Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajat. Pientä toistoa. Kirkolliskokous päätti vuosi sitten
1. antaa kirkkohallituksen tehtäväksi selvittää ja tehdä selvityksen pohjalta mahdolliset muutosehdotukset kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen siitä, miten parokiaalisuuden periaatteesta voitaisiin poiketa seurakuntayhtymissä muutettaessa seurakuntayhtymän sisällä seurakunnasta toiseen ja
2. antaa kirkkohallituksen tehtäväksi selvittää mahdollisuutta perustaa seurakuntia ja seurakuntayhtymiä kuntarajoista riippumatta.
Hämmästyneenä selasin kirkkohallituksen esitystä, jossa mm. todetaan, että "tehdyn selvityksen ja selvitystyön yhteydessä saatujen viranomaislausuntojen pohjalta kirkkohallitus toteaa, ettei ole tarkoituksenmukaista erikseen selvittää mahdollisuutta poiketa parokiaalisuuden periaatteesta seurakuntayhtymissä muutettaessa seurakunnasta toiseen". Kuitenkin, kun kirkkolain 20 luvun 2 §:ssä määritellään kirkkohallituksen tehtäviä, on sen yhdeksi päätehtäväksi säädetty, että sen tulee "huolehtia kirkolliskokouksen päätösten täytäntöönpanosta". Nyt sitten ihmettelen, miksei tätä kirkolliskokouksen antamaa tehtäväksiantoa ole noudatettu. Siteerasin tuossa aiemmin kirkkomme ylimmän päättävän elimen mielipidettä tässä asiassa ja toivoisin tuon mielipiteen olevan kirkkohallitukselle enemmän kuin "saadut viranomaislausunnot". On mielestäni kirkon ja sen hallinnon kannalta huolestuttavaa jättää kirkolliskokouksen päätökset näin räikeään sivurooliin. Mietin, ettei suinkaan esimerkiksi Väestörekisterikeskus ole kirkon ylin päättävä elin. Tai opetus- ja kulttuuriministeriö. Mielestäni selvityksen lähtökohdaksi otettu kirkolliskokouksen päätöksen toinen ponsi ei ollut oikea valinta, vaan selvityksessä olisi ehdottomasti tullut ottaa huomioon ja käsittelyyn kumpikin näistä ponsista.
Tästä itkusta ja kitinästä huolimatta kolme ajatusta selvityksen innoittamana: Ensinnäkin esityshän sisältää ihan mukavan lähihistoriallisen katsauksen niihin moniin viime vuosikymmeninä käytyihin keskusteluihin, joita aiheesta on käyty. Herää ajatus ja oletus, että katsausta kirjoittaessa olisi herännyt ajatus "ahaa, ehkä tässä todellakin olisi jotain uudistamisen tarvetta, kun tätä asiaa on toistuvasti nostettu keskusteluun ja tuotu jopa kirkon ylimmän päättävän elimen käsittelyyn jo vuosikymmenien ajan." Toiseksi, mitä voimme näistä eri viranomaisilta pyydetyistä lausunnoista päätellä? Itse ajattelen, että jos haluaisimme kirkossamme järjestää asiat esimerkiksi niin, että seurakuntalaisen muuttaessa yhden kunnan alueella toimivassa seurakuntayhtymässä seurakunnasta toiseen, hän voisi säilyttää niin halutessaan lähtöseurakunnan jäsenyyden tai jopa vapaasti valita yhtymän sisällä haluamansa seurakunnan ei tähän saatujen lausuntojen perusteella ole käsittääkseni mitään esteitä. Tosin tässä vaiheessa muistutan, etten ole nähnyt noita lausuntoja, olen nähnyt niistä vain referaatteja ja ajatuksia tässä kirkkohallituksen esityksessä. Jos ajattelee Verohallitusta, sen mielestä ei olisi mitään ongelmia muutoksessa. Valtiovarainministeriö: ei ongelmia. Väestörekisterikeskus: ei ongelmia. Opetus- ja kulttuuriministeriö: ei ongelmia. Missään ei olisi mitään ongelmia. Olisi toki runsaasti selvitettäviä, ratkaistavia ja järjesteltäviä asioita, muttei varsinaisesti mitään ongelmia. Halutessamme kaikki olisi mahdollista. Tässä tullaan kolmanteen, lyhyeen ajatukseen. En usko, että kukaan kirkolliskokousedustajista on ajatellut tai ajattelee, että parokiaalisuudesta luopuminen edes osittain tai pienin askelin olisi ongelmatonta. Mutta olisi kuitenkin syytä muistaa monista ongelmista huolimatta myös kirkkohallituksessa, että juuri kirkon rakenteiden perustavanlaatuista uudelleenarviointia me kirkolliskokousedustajat olemme halunneet ja perään kuuluttaneet. Tästä huolimatta tällä kertaa emme tällaista saaneet.
Paluu