Puheenvuoro



Huovinen Pentti, edustaja

Otsikko:
Parokiaalijärjestelmän kehittäminen (Edustaja-aloite 8/2008)

Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä toukokuuta 2008 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Hyvät edustajatoverit. 1980-luvun alussa olin nuori opiskelija ja asuimme tuomiokirkkoseurakunnan alueella opiskelija-asunnossa. Olin silloin Turun tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvostossa, kuten silloinen tuomiorovasti Jukka Paarma varmaan muistaa. Jouduimme muuttamaan pois, kun hankimme asunnon tietysti vähän edullisemmalta alueelta, ja olen sen jälkeen ollut Maarian seurakunnassa. Ihan hyvä. Jo silloin ihmettelin sitä, että kun Tuomiokirkko oli ollut minulle todella tärkeä paikka, - olin sen seurakunnan yhteydessä juuri valittu neuvostoon, olisin ollut valmis jatkamaan siellä, tätä mahdollisuutta ei ollut. Se ei silloin mennyt ymmärrykseen ja sen takia pitkälti käytän tämän puheenvuoron. Nyt on kulunut 25 vuotta ja minkäänlaista muutosta tässä asiassa ei ole tapahtunut. Jos Turussa muuttaa viisikymmentä metriä, niin joutuu vaihtamaan seurakuntaan, mikä tarkoittaa, että se alttariyhteys katkaistaan hallinnollisin toimin. Jos minä päätän muuttaa Lietoon, niin joudun liittymän Liedon seurakuntaan, vaikka haluaisin edelleen olla Maarian seurakunnassa. Tuon nämä asiat sen takia esille, nämä eivät ole minun asioita, vaan nämä ovat minua tänne äänestäneiden ihmisten asioita. Nämä ovat niitä, joista saa palautetta jatkuvasti. Sen takia tätä järjestelmää tulee kehittää. Kaarinan ja Piikkiön seurakunnat liittyvät toisiinsa, joka tarkoittaa sitä, että Piikkiön seurakunnan on liityttävä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymään. Piikkiön seurakuntaneuvosto otti kannan, että he haluavat pysyä itsenäisenä seurakuntana seurakuntayhtymässä. Kaarinan seurakunnan seurakuntaneuvosto otti kannan, että Piikkiön on liityttävä Kaarinan seurakuntaan. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kirkkovaltuusto, jonka puheenjohtaja olen, otti kannan, että Piikkiö saa säilyä itsenäisenä seurakuntana. Tuomiokapituli on tiettävästi nyt ottanut kannan, että Piikkiön seurakunta liitetään Kaarinan seurakuntaan. Mitä te mietitte, että miltä piikkiöläisistä seurakuntalaisista tuntuu tällä hetkellä? Seurakuntaidentiteetti, joka liittyy kuntaliitoksiin, ja sen särkyminen, on kyllä täsmälleen sellaista politiikkaa, jota meidän tässä kirkossa olisi pitänyt jo aikoja sitten harkita ja miettiä, että millä tavalla voidaan välttää tällaiset tapahtumat. Ihmisistä tuntuu pahalta, kun ei enää ollakaan omassa seurakunnassa ja se on pelkästään taloudellisista syistä riippuva. Siinä ei puhuta mistään asiasta, että nyt olisi hengellisesti parempi olla. Suomen kirkossa on 4,3 miljoonaa vapaaehtoista jäsentä. Korostan, että kunnissa jäsenyys on pakollinen, seurakunnissa ja kirkossa se on vapaaehtoista. Olen tukemassa tätä aloitetta juuri sen takia, että meidän on näistä minun mainitsemistani asioista pakko miettiä uudelleen sitä, miltä seurakuntalaisista tuntuu. Suuresti arvostamani piispa Juha Pihkala sanoi tässä alttariyhteyden, ja väitän, että nämä asiat eivät ole teologisia, ne ovat käytännön teknisiä hallinnollisia asioita, joita me emme ole pystyneet ennakoimaan ja sen takia parokiaaliseen järjestelmään on tehtävä muutoksia. On eri asia missä laajuudessa ja millä tavalla niitä tehdään. Katsoisin, piispa Pihkalan vertausta käyttäen, että kirkko on se Nooan arkki. Meillä joka tapauksessa on useita alttaripöytiä täällä ja meidän täytyy kuunnella tarkemmin seurakuntalaisten äänenpainoja tässä asiassa. Kiitoksia.


Paluu