Puheenvuoro



Ojalehto Hannu, edustaja

Otsikko:
Kaste ja kummien määrä (KJ 2:17) (Edustaja-aloite 7/2009)

Täysistunto:
Torstaina 7 päivänä toukokuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät edustajat. Tulin tällä kertaa tänne Turkuun kirkolliskokoukseen yhdessä vaimoni Railin ja lapinkoira Miinan kanssa. Moni teistä on ehkä jo tavannutkin heidät täällä, mutta ellei, niin pitäkääpä silmänne auki, kannattaa tutustua, varsinkin Miina-koiraamme. No mitä tekemistä heillä on sitten tämän edustaja-aloitteen kanssa, jonka allekirjoittaja olen, eipä juuri mitään, sillä Miinalla varsinkaan. Raili-vaimollani kylläkin. Vuosia sitten eräs perhe halusi nimittäin liittyä kirkkomme jäseneksi. Heillä oli kaksi lasta, joita ei ollut kastettu. Toinen oli jo rippikouluiän ohittanut, toinen muutaman vuoden sen alle. Vanhempi kävi yksityisrippikoulun, nuorempi sai kirkkomme järjestyksen mukaisesti kasteopetuksen. Sovittiin heidän kastepäivänsä, mutta mistä kummit, vanhemmat hätääntyivät. Vaikka he kuinka miettivät, ei löytynyt kahta sellaista henkilöä, jotka he olisivat voineet pyytää lastensa kummeiksi. Autoimme Raili-vaimoni kanssa heidät ulos tuosta vaikeasta tilanteesta suostumalla näiden kastettavien nuorten kummeiksi. Olen hieman modifioinut tätä tapauskertomusta kyseisen perheen yksityisyydensuojan takia, mutta sen pääasian kuvasin täysin todenmukaisesti.

Vuosien mittaan olen saanut enenevässä määrin viestejä siitä, että kahden kummin löytyminen kastettavalle ei ole aina itsestään selvyys. Tämä tuli jo esille toissapäivänä, kun käytiin lähetekeskustelua Helsingin hiippakuntavaltuuston esityksestä Kummien vähimmäismäärän muuttaminen. Siinä lähetekeskustelussa puhuttiin ennen muuta pienten lasten kastetilanteista. Haluan korostaa tämän ongelman tulevan vastaan vielä paljon helpommin, vielä mutkikkaampana ja kipeämpänä kun kysymyksessä on esimerkiksi jo rippikoulua käyvä kastamaton nuori tai jo aikuinen, joka haluaa tulla kastetuksi ja näin kirkon jäseneksi. Toivon, että valiokunta kiinnittäisi tähän näkökulmaan myös aivan erityistä huomiota.

Toissapäivän lähetekeskustelussa todettiin, kuten myös tässä edustaja-aloitteessa, että kummin tehtävää arvostetaan. Sanottiin, että se on hyvä tuote, jolla voidaan vahvistaa kirkon jäsenyyttä. Kummin tehtävä voi olla monelle jopa hyvä syy liittyä kirkkoon. Olen kaikesta tästä aivan samaa mieltä. Samalla kysyn, mikä on meidän vastauksemme heille, joille kahden kummin vaatimuksesta tulee kipeä, jopa nolostuttava kysymys kastetilaisuutta järjestettäessä. Entäpä jos tyytyisimme siihen, mihin monet kristikunnan suuret kirkot tyytyvät: yksikin kummi riittää. Uskon edustaja Kinnusen tavoin, että tällaiset tapaukset jäisivät meillä kuitenkin harvinaisiksi poikkeuksiksi, mutta tällä ratkaisulla tekisimme palveluksen niille, joilla kummien löytäminen tuottaa vaikeuksia. Kirkko ei mielestäni menisi silloin suinkaan poteroon piiloon, vaan nousee poterosta ihmisten rinnalle auttamaan ja tukemaan heitä. Kirkon ydintehtävästä ei menetetä mitään, vaan ennemminkin toteutetaan sitä. Edustaja Pentti Huovinen kiteytti toissapäivänä puheenvuorossaan asioiden oikean arvojärjestyksen, Pyhän kasteen sakramentti on tärkeämpi kuin kummien määrä.

Edellisellä kaudella kirkolliskokous lisäsi kirkkojärjestykseen säädöksen siitä, milloin erityisistä syistä kasteen jälkeen voidaan lisätä enintään kaksi kummia. Päätöksen kummin lisäämisestä tekee lapsen huoltajien esityksestä lapsen seurakunnan kirkkoherra. Kysynkin, olisiko ajateltavissa, että yhden kummin käytäntö säädettäisiin kirkossamme poikkeustapaukseksi, jossa jopa ratkaisuvalta jätettäisiin saman mallin mukaisesti seurakunnan kirkkoherralle. Päätettäessä mahdollisuudesta lisätä kummeja jälkikäteen kirkolliskokouksella oli erinomaisena tausta-aineistona piispainkokouksen asettaman työryhmän mietintö "Kummiuden perusteet ja toteutuminen kirkossamme" vuodelta 2003. Se on näitä siniviolettisia asiakirjoja. Työryhmän puheenjohtajana on toiminut pappisasessori nyt myös kirkolliskokousedustaja Tapio Luoma. Tässä mietinnössä on käsitelty monipuolisesti kummiuden käsitettä, kummiuden funktioita, säädöspohjaa kirkossamme, myös kummiuden purkautumista, aikuisen kastetta ja kummiutta, kummien valintaa. Työryhmä ehdotti muun muassa, että aikuisen kasteessa, joka on samalla konfirmaatio, kastettavalle ei välttämättä tarvitsisi valita kummeja.

Kummius on kirkkomme työn ytimessä. Sen tähden esitämme edustaja-aloitteessa sen toisena pontena, että kirkolliskokous antaisi kirkkohallituksen tehtäväksi valmistella seurakuntien käyttöön kummiutta käsittelevää materiaalia. Piispainkokouksen työryhmän mietinnössä on myös tähän liittyen valmiiksi hyviä vinkkejä, ne vaativat vain työstämistä. Vielä tärkeämpää on, että seurakunnissamme syntyisi kummiherätystä, pitäisimme työntekijöinä ja luottamushenkilöinäkin näkyvästi esillä kummin tehtävää ankkuroiden sen kirkon omaan traditioon esimerkiksi rohkaisten kummeja rukoilemaan omien kummilapsiensa puolesta.


Paluu