Puheenvuoro
Rissanen Seppo
,
edustaja
Otsikko:
Hallintovaliokunnan mietintö 2/2009 kirkkohallituksen esityksestä 9/2008, joka koskee kirkon keskushallintoa koskevien kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten muuttamista
Täysistunto:
Torstaina 5 päivänä marraskuuta 2009 klo 15.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Myös omassa puheenvuorossani keskityn kirkon ulkoasiain hallinnon järjestämiseen ja nimenomaan kirkon ulkoasiain neuvoston asemaan. Kun tämä asia tuli keskustelua ja lausuntoa varten kirkon ulkoasiain neuvoston kokoukseen, kävimme hyvin pitkän ja perusteellisen keskustelun. Tuon keskustelun yhteydessä monet pitkään ulkoasiain neuvoston työssä olleet kokivat, että ulkoasiain neuvostolla on liikaa päätösvaltaa. Tilanne, jossa vielä lisäksi esitettiin, että päätösvaltaa pitäisi lisätä, koettiin entistä vaikeammaksi. Taustana on se, että kirkon ulkoasiain neuvosto on kaiken kaikkiaan varsin pieni elin ja tuohon pieneen elimeen on valittu jäseniä hyvin erilaisin perustein. Näitä perusteita ovat esimerkiksi olleet tuntemus valtion ulkoasiain hallinnosta. Kuitenkin kirkon ulkoasiain neuvoston tulisi tehdä päätöksiä kirkon uskoa ja ekumeenisia suhteita käsittelevissä asioissa. Monet ulkoasiain neuvoston jäsenet kokivat, että näiden asioiden käsittelyn yhteydessä ulkoasiain neuvoston jäsenet ovat hyvin eriarvoisessa asemassa. Ulkoasiain neuvostossa on muutamia piispoja, joiden kohdalla asiantuntemus näiden asioiden käsittelyssä on varsin suvereeni. Itse asiassa on erikseen säädetty, että juuri heille kuuluu esimerkiksi kirkon uskoa koskevien asioiden käsittely. Näin monet ulkoasiain neuvoston jäsenet kokivat joka tapauksessa jäävänsä sivuun mielipidettä muodostettaessa. Nämä jäsenet kokivat, että ulkoasiain neuvoston toiminta olisi hyvin järjestettävissä siten, että se olisi neuvoa antava elin ja tällöin voidaan perustella sitä, että nimenomaan erilaisia kirkon ulkoasiain hoitoon liittyviä kokemuksia voidaan ottaa huomioon, kun valitaan ulkoasiain neuvoston jäseniä.
Olen myös sitä mieltä, että tämä järjestelmä, joka meillä nyt tällä hetkellä on, ei edistä demokraattisen päätöksenteon vahvistumista. Hajauttaminen kyllä vahvistaa demokratiaa, mutta siinä tapauksessa, että päätösvaltaa delegoidaan organisaatiossa alaspäin. Nyt ajatellaan tuossa eriävässä mielipiteessä, että pitäisi vahvistaa tai hajauttaa päätöksentekoa siellä ylemmällä tasolla. Tämä ei ole demokratian periaatteiden mukaista. Mielestäni hallintovaliokunta on lähtenyt aivan oikeaan suuntaan nähdessään, että meidän pitää vahvistaa nimenomaan demokraattista päätöksentekoa näissä asioissa. Demokratiaan kuuluu myöskin se, että päätöksenteon tulee olla selkeä. Sen tähden myöskin tällainen selkeä päätöksentekorakenne, jota hallintovaliokunta nyt tässä esittää, on mielestäni tärkeä ulkoasiain hallinnon osalla. Sitä ei suinkaan edistä se, että kirkon ulkoasioista päätettäisiin elimessä, joka toimii varsin erillään muusta päätöksenteosta hyvin itsenäisin valtuuksin. Tämän vuoksi yhdyn hallintovaliokunnan mietintöön.
Paluu