Puheenvuoro



Rantanen Leena, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta vuonna 2008 sekä Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen
- Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös vuodelta 2008 (Toimintakertomus 1/2009)

Täysistunto:
Tiistaina 5 päivänä toukokuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Esittelen teille hyvin lyhyesti keskusrahaston viime vuoden tilinpäätöksen. Tilinpäätös ja toimintakertomus Kirkon keskusrahaston osalta löytyvät kirjan lopusta ja eläkerahaston johtokunnan toimintakertomus löytyy sivulta 100. Jos viime vuotta haluaa lyhyesti kuvata, niin se on kaksiosainen. Ensinnäkin se jää historiaan poikkeuksellisen synkkänä vuotena, koska, kuten kaikki tiedämme, osakemarkkinat romahtivat syksyllä. Myös Kirkon keskusrahasto joutui tekemään sekä eläkelaitoksen että keskusrahaston muun toiminnan puolella jättiläismäiset arvonalennukset. Mutta jos tämän asian yli ajattelee, voidaan todeta, että kaikilta muilta osin sekä eläkelaitoksen että keskusrahaston muun toiminnan tulos oli varsin hyvä. Mutta on tietysti vaikea ajatella niin.

Ensin perinteiseen tapaan eläkelaitos ja olennaiset havainnot eläketoiminnasta. Tässä ovat ne neljä mittaria, minkä muutoksia vuosittain seuraamme. Tärkein näistä on tietysti ensimmäinen, mikä tarkastelee sitä, miten vuosittaiset eläkemaksutulot riittävät vuosittaisiin eläkemenoihin. Tämä on ehkä eläkelaitoksen toiminnan ehdottomasti paras havainto eli tällä hetkellä olemme sitä mieltä, että vuosittaiset eläkemaksutulot riittävät peräti vuoteen 2015 saakka eläkemenoihin. Vasta vuonna 2015 eläkemenoja täytyy ruveta joltain osin maksamaan sijoitustoiminnan tuotoista. Vielä vuosi sitten kerroin teille, että oletusvuosi on 2011, eli tältä osin tilanne on huomattavasti parantunut. Eläkemaksutulot kasvoivat edelleen ihan reippaasti viime vuonna. Tuo 11,2 %:n kasvu vuonna 2007 johtui yhteiskunnassa tehdystä lain muutoksesta, eli siitä, että lyhytaikaiset työntekijät vakuutettiin vuodesta 2007 alkaen meille. Mutta kuten sanottua, myös viime vuonna kasvu oli ihan mittava. Eläketoiminnan menojen (eläketoiminnan menoihin sisältyy eläkkeiden lisäksi henkilöstömenot ja tietojärjestelmämenot) kasvu on jollain lailla saatu vihdoinkin aisoihin. Kuten muistatte, te jotka täällä olette olleet aiemmin, että koko 2000-luvun erittäin suuri menoerä eläkelaitoksessa ovat olleet eläketietojärjestelmän kehittämiskustannukset. Kaikki ne lainmuutokset, mitä eläkelakeihin on tehty, on pitänyt siirtää myös tietojärjestelmiin. Olemme yksin maksaneet oman pienen tietojärjestelmämme kehityskulut, jotka siitä syystä ovat olleet varsin korkeat. Tällä hetkellä eläketietojärjestelmämme on eräällä lailla saattohoitovaiheessa. Muutaman vuoden päästä se integroituu Kuntien eläkevakuutukseen. Tällä hetkellä siihen ei enää kohdistu kuin ylläpitokustannuksia, josta syystä kustannukset ovat kurissa. Maksetut eläkkeet, erityisesti vanhuuseläkemenot on se menoerä, mikä tulee huikeasti kasvamaan tulevina vuosina. Ja vielä tämä sama pylväin eli itse asiassa viime vuosi taitaa jäädä historiaan "all time highina" siinä mielessä, että silloin eläkemaksutulojen ja eläkemenojen erotus on ollut historiallisesti suurin.

Seuraavaksi vastaan marraskuussa edustaja Pertti Mäkelän täällä tekemään kysymykseen. Hänhän kysyi, miksi kirkkotyönantajan eläkemaksu on niin korkea. Tähänhän tietysti yksinkertaisesti voisi vastata sanomalla, että se on niin korkea siksi, että rahastointi aloitettiin liian myöhään, mutta avaan tätä nyt vähän enemmän. Ennen nykyistä mallia eläkemaksut kerättiin laskennallisten verotulojen perusteella. Silloinhan ei tosin vielä ollut laskennallisia verotuloja, vaan silloin puhuttiin äyreistä eli eläkemaksut olivat 0,124 penniä/äyri. Meillä ei ollut rahastoivaa järjestelmää. Nykykäytäntöön muutettuna tämä tarkoittaisi 12,4 % laskennallisesta kirkollisverosta. Historian tutkimus osoittaa mielenkiintoisen asian. Jo 1970-luvun puolessa välissä ryhdyttiin ensimmäisen kerran valmistelemaan muutosta. Kuitenkin vasta vuonna 1985 kirkkohallitus esitti kirkolliskokoukselle, että siirryttäisiin palkkaperusteiseen eläkemaksuun ja rahastoivaan järjestelmään, mutta esitys hylättiin. Perusteluna hylkäykselle oli, että uudistus olisi nostanut vähävaraisten, (tarkoittaa sellaisia seurakuntia, joissa verokertymä on vähäinen ja äyrin hinta korkea) seurakuntien eläkemaksuja ja toisaalta olisi laskenut hyvätuloisten (verokertymä on korkea ja äyrin hinta matala) eläkemaksuja. Tästä syystä uudistusta ei vuonna 1985 tehty. Tähän oli sisään rakennettuna mielenkiintoinen porkkana vähävaraisille seurakunnille. Esitettiin, että heidän tilanteensa parantamiseksi poistettaisiin maksu, jota kerättiin metsänmyyntitulojen perusteella. Tuohon aikaan tosiaan oli myös metsänmyyntitulojenkin perusteella kerättävä maksu. Vuoden 1985 -paketista hyväksyttiin ainoastaan maksun poistaminen, mutta ei tätä perusasiaa. Vuonna 1991 tehtiin sama esitys, kuitenkin siltä osin muutettuna, että siihen oli rakennettu viiden vuoden siirtymäkausi, jonka aikana uudistuksessa hävinneiden ja voittaneiden välillä tehtiin monimutkaisia selvittelyjä ja varansiirtoja ja siten tasoitettiin muutosta. Mikä oli nykytilan säilyttämispäätöksen hinta? Aika suuri. Jos rahastointi olisi alkanut kuusi vuotta aikaisemmin, niin meillähän tietysti olisi joko nykyistä alhaisempi työnantajan eläkemaksu tai meillä olisi nykyistä huomattavasti suurempi eläkerahasto tai sekä että.

Sitten palataan päivän pääaiheeseen eli eläkerahastoon vuonna 2008. Vaaleanpunaisella on kaksi positiivista asiaa eläkerahastosta viime vuonna. Eläkerahaston tuotto viime vuodelta oli -17.6 %. Vertailun vuoksi Kuntien eläkevakuutuksen tuotto, joka oli -20 %. Kuntien eläkevakuutus on ainoa eläkelaitos, johon voimme oikein aidosti verrata itseämme johtuen siitä, että meillä on samanlainen sijoitusten allokaatio. Kuitenkin koko historian ajalta, huolimatta viime vuoden katastrofaalisesta tuloksesta, meillä on lähes kahdeksan prosentin keskimääräinen vuosituotto, mikä on erittäin hyvä tulos. Arvonalennukset ovat 120 miljoonaa. Rahasto pieneni 14,8 %. Toinen positiivinen havainto viime vuodelta rahaston osalta on se, että vertailuindeksi kuitenkin pystyttiin ylittämään yli kaksi prosenttia. Sijoitustoiminta itse asiassa oli ihan onnistunutta, mikä on varmasti vaikea uskoa, kun ottaa viime vuoden tuoton huomioon. Yleisesti käytettyjen mittarien osalta on tietysti sanomattakin selvää, että ottaen huomioon rahaston koon pienenemisen viime vuonna, kaikki mittarit heikkenivät. Sitten eläkerahasto pylväinä alkaen syntyhistoriastaan 1990-luvun alusta. Viime vuoden pudotus oli historiallisesti katsoen suurin. Vuoden 2010 tavoitteen saavuttaminen ei tietenkään ole mahdotonta, se riippuu täysin siitä, milloin markkinat alkavat parantua ja miten nopeasti päästään purkamaan 120 miljoonan laskennalliset alaskirjaukset. Tässä vielä lyhyesti kuva salkkuraportista. Ytd, year today, tarkoittaa vuoden vaihteessa koko vuoden tuottoa eli salkun osalta -17.56, vertailuindeksin -20.29. Reunimmainen punainen rengas kuvaa samaa koko historian ajalta eli vertailuindeksi on voitettu. Pylväät reunassa kuvaavat allokaation vuoden vaihteessa. Olemme historiallisesti katsoen olleet aina varsin voimakkaasti osakkeissa, nyt osakkeita oli vain noin 32 %. Korkoja oli nyt paljon enemmän kuin aikaisemmin eli joukkovelkakirjoja noin 37 % ja rahamarkkinoita lähes 20 %. Se, miksi viime vuosi oli parempi kuin vertailuindeksi, johtuu hyvin pitkälti siitä, että rahamarkkinoiden osuus on ollut suurempi kuin mitä perusallokaatiossa. Ja tässä vielä lyhyesti siitä, miten vertailuindeksit viime vuonna tuottivat. Jos ajatellaan, että osakkeissa jonkunlaista hyötyä tulisi siitä, että allokoidaan esimerkiksi maantieteellisesti eri alueille, niin tästä näette, että siitä ei ole ollut nyt minkäänlaista hyötyä. Kaikki on mennyt yhtä heikosti.

Sitten kirkon keskusrahaston muu toiminta. Olennaista toiminnassa viime vuonna talousarvioon verrattuna oli se, että tulos oli huomattavasti enemmän miinusmerkkinen kuin mitä talousarviossa oli oletettu.Myös keskusrahaston puolella arvon alennukset olivat varsin suuret eli 6,6 miljoonaa. Olennaiset poikkeamat talousarvioon eivät muuten olleet kovinkaan merkittäviä. Kirkon yhteisessä toiminnassa syntyi säästöä runsas miljoona euroa. Tässä on mukana erään toimistotilan satunnainen myyntivoitto 700 000 euroa, mikä vääristää tulosta. Hiippakunnallisen toiminnan osalta säästöä jäi noin 850 000 euroa samasta syystä kuin vuosi sitten eli kehittämisavustuksiin varattua määrärahaa jäi tämän verran käyttämättä. Avustuksia jäi 1,7 miljoonaa euroa jakamatta, mikä oli aivan harkittu teko. Yhdistymisavustuksia vuonna 2008 myönnettiin varsin vähän johtuen siitä, että yhdistymisiä ei juurikaan ollut. Avustus siirtyi tämän vuoden yhdistymisavustuksiin, jotka onkin jo jaettu helmikuussa. Tänä vuonna yhdistymisiä tapahtui huomattavan paljon. Seurakuntamaksut olivat hieman suuremmat kuin mitä oli arvioitu. Rahoitustuotot olivat aivan jotain muuta kuin mitä talousarviota laadittaessa oli osattu kuvitella. Toiminnan tulos vielä siinä vaiheessa, kun puhutaan käyttökatteesta, oli varsin hyvä. Mutta kun rahoitustuotot otetaan huomioon niin mennäänkin jo reippaasti miinukselle. Tärkeä mittari "vuosikate - poistot" on kuvattu vuodesta 2002 alkaen. Kuten näette, viime vuonna oli varsin kova pudotus. Keskimäärin vuosina 2002-2008 "vuosikate - poistot" -mittari on ollut 1,3 miljoonaa. Esitys tuloksen käyttämiseksi on tietysti, että se kirjataan oman pääoman vähennykseksi, jossa se vähentää edellisten kausien ylijäämää. Tämän vähennyksen jälkeen ylijäämä on noin 30 miljoonaa euroa.

Mutta sitten tulevaisuuden näkymistä. Kirkon eläkelaitoksen osalta tulevaisuuden näkymät ovat kohtuullisen hyvät. Äsken mainittu integraatio Kuntien eläkevakuutukseen etenee suunnitellusti, osin jopa nopeammalla aikataululla. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama eläkesäätiöittämistyöryhmä työskentelee, eläkerahaston johtokunta valmistelee pidempää ajanjaksoa koskevaa sijoitusstrategiaa neljän vuoden toimikaudekseen. Varsinaisesti odotellaan osakemarkkinoiden elpymistä, mistä jo kieltämättä onkin jonkinlaisia pieniä oireita olemassa. Väitetään, että osakemarkkinat ennakoivat talouden muutokset noin puoli vuotta reaalitaloutta aikaisemmin. Jos nämä merkit, mitkä tällä hetkellä ovat ilmassa, ovat pysyviä, ja jos tämä vanha teoria pitää edelleen paikkansa, niin reaalitalous saattaisi elpyä jo noin puolen vuoden kuluttua. Mutta tältä osin olemme marraskuussa huomattavasti viisaampia. Joka tapauksessa saattaisi olla mahdollista päästä purkamaan laskennallisia alaskirjauksia jo tänä vuonna, mikä tietysti tarkoittaisi sitä, että rahasto palaisi entiseen kokoonsa kohtuullisen nopeasti.

Mutta keskusrahaston muun toiminnan osalta tilanne on joltain osin haasteellisempi. Näytän teille verotilitysarviot. Näyttää siltä, että nämä arviot, jotka ovat ehkä noin viikon-kahden ikäisiä, saattavat olla aivan liian positiivisia. Kirkollisverosta arvioitiin, että muutos olisi -1,5 % edellisvuoteen verrattuna. Saattaa olla, että se on peräti -3 %. Yhteisöveron osalta arvioitiin noin 21 %:n laskua, mutta saattaa olla, että se on huomattavasti enemmän. Mikäli nämä äskeisessä taulukossa kuvatut tiedot sattuisivat pitämään paikkansa, silloin verotulot pilareina vuosina 2002-2009 olisivat tällaiset. Vuoden 2009 pudotus (-3,8 %) ei olisi katastrofaalinen, koska tilitykset olisivat enemmän kuin vuoden 2007 tilitykset. Mutta tämäkin on niitä asioita, mistä olemme puolen vuoden päästä jo huomattavasti viisaampia.

Seurakuntamaksujen osalta tilanne tulee olemaan jatkossa sellainen, että emme pysty eläämään voimassa olevan toiminta- ja taloussuunnitelman mukaisesti. Oletus vielä marraskuussa oli, että pystyisimme vuosittain alentamaan seurakuntamaksuprosenttia 0,2 prosenttiyksikköä. Tämän hetken käsitys on, että vielä ensi vuonna on mahdollista tehdä tämä alennus, mutta vuodesta 2011 eteenpäin olisi pakko pysyä tasolla 8,2 %. Näin siksi, että keskusrahasto kerää maksunsa vuonna 2011 vuoden 2009 kirkollisverojen perusteella. Kun tänä vuonna on verotuloissa laskua, niin se vaikuttaa keskusrahaston talouteen viiveellä eli vasta vuonna 2011. Miten keskusrahasto sitten selviytyy jatkossa? Vuosi 2011 on meille haasteellinen vuosi. Ajatus on kuitenkin, että ne strategiset hankkeet, mitkä te hyväksyitte marraskuussa, toteutetaan suunnitellulla tavalla. Selvää on, että meillä ei ole mahdollista käynnistää mitään uusia hankkeita, ellei a) jostain vanhasta luovuta tai b) ellei ole valmiutta nostaa perusmaksun hintaa. Kuvittelisin, ottaen huomioon seurakunnissa vallitsevan taloudellisen tilanteen, että teillä ei ole halua nostaa perusmaksun hintaa. On siis pyrittävä karsimaan hallitusti nykyisiä kustannuksia. Palaan huomenna kyselytunnin alussa vähän enemmän tulevien vuosien talousskenaarioihin, mutta tässä oli lyhyesti viime vuosi.


Paluu