Puheenvuoro



Kankkonen Stig, ombudet

Otsikko:
Talousvaliokunnan mietintö 3/2008 kirkkohallituksen esityksestä 4/2008, joka sisältää ehdotuksen Kirkon keskusrahaston talousarvioksi vuodelle 2009 ja toiminta- ja taloussuunnitelmaksi vuosille 2009 - 2011 sekä esityksen johdosta tehdyistä talousarvioaloitteista nrot 1, 2 ja 3/2008

Täysistunto:
Torstaina 6 päivänä marraskuuta 2008 klo 9.15

Teksti:
Ärade ordförande. Arvoisa puheenjohtaja, bästa kolleger. Ilmoitan heti, että tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään muutosesityksen kohdassa "Talousarvio aloite 1/2008" ja esitän nyt minkä takia tulen tämän muutosesityksen tekemään. Kun talousvaliokunta mietinnössään puhui rajallisista voimavaroista, valiokunta mielestäni siirtää painopisteen kannanotossaan pois resursseista kysymykseen miten resurssit olisi kohdennettava. Tällä siirrolla tärkeimmiksi tulevat ne perustelut, joilla talousvaliokunta sanoo ei kyseiselle aloitteelle. Ensimmäinen perustelu on, että Radio Dei on yksityinen radiokanava, toinen, että kanava lähtökohtaisesti tavoittaa seurakunnan aktiiveja, kolmas, että on perustellumpaa kohdentaa voimavarat kanaville, joilla on laajempi tavoittavuus. Mitä ensimmäiseen perusteluun tulee, ei ole vastaan sanomista. Radio Dei on kieltämättä yksityinen radiokanava. Aivan toinen asia on, onko tämä painava argumentti talousarvioaloitetta vastaan. Mielestäni ei ole. Pikemminkin se puhuu aloitteen puolesta. En halua nimittäin olla mukana vetämässä sellaista linjaa, jossa kirkko rajaa mielenkiintonsa syventää ja laajentaa Jumalan sanan välittämistä sen perustella, että onko kanava, jonka kautta se tapahtuu, yksityisomistuksessa vai ei. Jos valiokunnan mietintö hyväksytään, lähtee meiltä täältä vahva signaali tähän suuntaan. Mielestäni meidän signaalimme tulisi olla, että kirkko kiitollisuudella ja aktiivisella tuella on mukana projekteissa, joissa sanomalla etsitään ja löydetään yhä uusia kanavia, ja tämä innovatiivisuus on yleensä kyllä yksityisellä sektorilla. Toinen perustelu on, että kanava tavoittaa lähtökohtaisesti seurakunnan aktiiveja ja se argumentti on mielestäni monella tavalla ongelmallinen, ehkä jopa vaarallinen. Kevään 2008 TNS-gallupin mukaan puolet kanavan kuuntelijoista olivat aktiiviseurakuntalaisia Kirkon Tutkimuskeskuksen luokituksen mukaan. Toinen puolikas siis ei. Väite tältä osin on siis harhaanjohtava. Mutta vaikka väite pitäisikin paikkansa, en taaskaan ymmärrä sitä perusteluna sanoa ei aloitteelle. Mitä huonoa on kanavassa, joka tavoittaa aktiiviseurakuntalaisia. Eivätkö juuri he tarvitse rohkaisua, inspiraatiota ja sitä yhteisöllisyyttä, jota tällainen kanava ylläpitää, ehkä jopa synnyttää. Viittaan siihen keskusteluun, mitä on hyvin ymmärtävässä mielessä käyty nettipanostuksista. Jos perustelu sanoo ei aloitteelle, olisi ollut, että Radio Deitä ei kuuntele edes aktiiviseurakuntalaiset, olisin ymmärtänyt sen paremmin. Mitä sitten voimavarojen kohdentamiseen kanaville, joilla on laajempi tavoittavuus, tulee, sekin on hyvin ongelmallinen argumentti. Ei vähiten siksi, että sillä argumentilla joudutaan hyvin helposti todellisuuteen, jossa kuuntelijaluvut nousevat melkein Jumalan asemaan. Mielestäni nimenomaan monikasvoisessa kirkossa, joka haluaa olla kaikkia ihmisiä, kaikkia jäseniään läsnä oleva kirkko, tällainen ajattelu on torjuttava. Otan yhden esimerkin tavoittavuusajattelun harhasta. Kansallisen radiotutkimuksen mukaan 60 % Radio Dein kuuntelijoista ei kuuntele mitään Yleisradion hartausohjelmista, vaikka Yle periaatteessa tavoittaa lähes 100 % suomalaisista. Näillä perusteilla toivon, että kirkolliskokous valiokunnan mietinnöstä poiketen selvällä enemmistöllä ja painokkaasti sanoo kyllä aloitteelle ja sen vaatimattomalle ehdotukselle parantaa edellytykset kirkon sanoman leviämiselle ja syventämiselle. Suurin toiveeni on tietysti, että voisimme olla tässä yksimielisiä, pienin toivomukseni on se, että edes yksi edustaja kannattaisi tätä muutosta, jotta saataisiin se äänestykseen.


Paluu