Puheenvuoro



Korhonen Johanna, edustaja

Otsikko:
Seurakunnan luottamustehtävässä toimivan henkilön jäsenyyden säilyminen vaalikauden loppuun, yleisvaliokunnan mietintö 2/2016 hiippakuntavaltuustoesityksestä 1/2016

Täysistunto:
torstaina 10 päivänä marraskuuta 2016 klo 14.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät työtoverit. Yleisvaliokunnan puheenjohtajana käyttäisin tästä asiasta valiokuntamme esittelypuheenvuoron tässä yleiskeskustelun aluksi. Kyseessä oli aloite, jonka lähtökohtatilanne on monelle tuttu. Seurakunnassa on luottamushenkilö, reipas, tarmokas ja mukava olento, joka ilmoittaa muuttavansa. Hän saattaa muuttaa hyvinkin lähelle, mutta jos hän muuttaa tietyn rajan yli, onkin edessä tilanne, jolloin hän joutuu luopumaan näistä luottamustehtävistään seurakunnassa. Aloitteen tekijöillä on ollut se tausta-ajatus, että olisipa mukavaa, jos tällainen vaaleilla valittu ja tarpeellinen henkilö saataisiin pidetyksi edes sen vaalikauden loppuun näissä tehtävissä, joihin hänet on valittiin riippumatta siitä, että hänen asuinpaikkansa on muuttunut. Varsinkin, mikäli hänen seurakuntaosallistumisensakin käytännössä jatkuu ihan ennallaan siihenastisessa seurakunnassa. Kyseessä oli aloite, joka äkkiä ajateltuna tuntui oikein mukavalta, fiksulta ja kannatettavalta, mutta tarkemmin tarkasteltuna valitettavasti osoittautui monimutkaisemmaksi kuin mitä olisi yhtäkkiä voinut ajatella. Valiokuntamme kävi tästä asiasta huolellisen keskustelun, jossa punnittiin muun muassa asioita akselilla yksilö-yhteisö, yksilön etu - yhteisön etu. Sitten punnitsimme asioita akselilla "empatia, eläytyminen inhimilliseen elämäntilanteeseen" - "yleinen oikeudenmukaisuus ja läpinäkyvyys kaikessa toiminnassa". Törmäsimme ongelmiin.

Hyvä on, henkilö muuttaisi seurakuntayhtymän sisällä. Tällaistahan tapahtuu kovasti vaikkapa meidän Helsingin hiippakunnassa. Henkilö voi muuttaa vaikka kadun toiselle puolelle asumaan tai saman korttelin toiselle reunalle asumaan, mutta kas kummaa siinä menikin seurakuntaraja välissä. Silloin tulee eteen tämä ikävä tilanne, että hän joutuu saman tien luopumaan myös luottamustehtävistään. Tilanne on kovasti ymmärrettävä. Tilanne on harmillinen. Mutta entäpä sitten, kun henkilö asuu Pohjois-Vantaalla ja muuttaa Korson seurakunnan alueelta 300 metriä loitommaksi ja tulee Keravan seurakunnan alueelle. Sepä ei olekaan enää seurakuntayhtymä, vaikka se muuttamisalue olisi ollut ihan samanlainen. Kun me valiokunnassa otamme hyvin vakavasti tämän jäsenten yhdenvertaisen kohtelun, mietimme sitä, miksi seurakuntayhtymän alueella asuvaa henkilöä kohdeltaisiin tässä tapauksessa eri lailla. Asetettaisiin hänet muita edullisempaan asemaan. Hän saisi paremman kohtelun kuin se, joka muuttaa Vantaan Korsosta Keravan seurakunnan alueelle vaikkapa yhtä lyhyen matkan. Se oli yksi akseli.

Mietimme yhdenvertaisuusnäkökulmasta myös sitä, miksi luottamushenkilö saisi erilaisen kohtelun kuin muu jäsen. Jos muun jäsenen kerran on pakko muuttaa muuttaessaan seurakuntaansa maantieteelliseen sijaintiin perustuvan seurakuntarakenteemme vuoksi, miten me perustelisimme sitten luottamushenkilölle eri oikeuden eli poikkeuksen tästä säännöstä? Mietimme myös sitä, että jos kunnallisessa demokratiassa on tapana, että henkilövaaleilla valittu henkilö ei voi olla päättäjänä sellaisessa kunnassa jonka jäsen eli asukas hän ei itse ole - tämä on yleisesti hyväksytty ja kaikkien mielestä aika järkevä periaate - meidän oli vaikea ajatella miten perustelemme sen, että seurakunnassa voi olla päättäjänä henkilö, joka ei teknisesti ottaen ole enää sen yhteisön jäsen. Usein käytetään sanaa parokiaaliperiaate, joka on vähän mutkikas sanana ainakin meille, jotka emme siitä arjessamme joka päivä keskustele. Mutta jos puhutaan yksinkertaisesti maantieteelliseen sijaintiin perustuvasta seurakuntajaosta, niin tämän poikkeuksen tielle lähteminen olisi sinänsä ollut poikkeus tästä yleisestä maantieteellisiin faktoihin perustuvasta jaosta. Demokratiassa on myös sellainen hankala asia kuin äänestäjien oikeus. Se ei ole ainoastaan sen valitun henkilön oikeus tai hänen luottamushenkilökavereittensa oikeus pitää häntä mukana siellä seurakuntaneuvostossa tai muissa tehtävissä. Se on myöskin äänestäjien oikeus, jotka ovat äänestäneen sitä listaa ja halunneet, että joku sen seurakunnan jäsen tulee valituksi ja edustaa heitä. Äänestäjiltä ei tässä tilanteessa voitaisi erikseen kysyä, että sopiiko heille myös, että heitä edustaakin nyt sitten toisen seurakunnan jäseneksi muuttanut henkilö. Lisäksi sillä listalla saattaa olla olemassa varajäsen, joka on odottanut ja kärkkynyt tilaisuutta päästä vaikuttajien pöytiin ja nirskuttelee sitten hampaitaan kun poismuuttanut henkilö ei haluakaan luovuttaa paikkaansa vaan omalla ilmoituksellaan haluaa pysyttäytyä edelleen sitkeästi näissä tehtävissään. Keskusteluissamme tuli aika hauskojakin mielikuvia näistä muuttavista luottamushenkilöistä. Meidän oli helppo eläytyä siihen, että luottamushenkilö on pitkäaikainen, arvostettu, kiva ja mukava ihminen. Kaikki haluaisivat kovasti pitää hänet siellä. Tai että hän on juuri se mukava nuori aikuinen, jota kaikki niin kauheasti toivoisivat seurakunnan hallintoon, mutta hän elämäntilanteensa takia ehtii muuttaa montakin kertaa sen yhden vaalikauden aikana. Meidän oli helppo eläytyä tällaiseen tilanteeseen. Toisaalta rehellisyyden nimissä todettiin, että saattaa olla myös tilanteita, joissa muut luottamushenkilöt eivät ehkä pidäkään niin pahana, että joku henkilö pois muuttaessaan luovuttaa myös luottamustehtävänsä seuraajalleen. Kaikki ei mene aina niin kuin Srömsössä. Me emme yksinkertaisesti pystyneet keksimään sellaisia perusteluja, joilla me olisimme onnistuneet vakuuttamaan itsemme tämän muutoksen mahdollisuudesta. Tämä oli eräänlainen hökötys: jos siitä yhtä nurkkaa fiksaa ja se näyttää sinänsä kivalta ja toimivalta, mutta siitä säteilee jatkokysymyksiä ja heijastusongelmia, jotka ovat yllättävästi mittaluokaltaan vielä isompia. Tämän tyyppiseen fiksaukseen emme halunneet ryhtyä. Tästä syystä valiokunta esittää, että aloite kaikesta hyvästä tarkoituksestaan huolimatta jätetään raukeamaan.



Paluu