Puheenvuoro



Toiviainen Marjaana, edustaja

Otsikko:
Piispainkokouksen selonteko avioliittolain muutoksen johdosta (Piispainkokouksen kirje 1/2016)
Oikeudellinen selvitys avioliittolain muutoksen vaikutuksista (Kirkkohallituksen kirje 4/2016)
Keskustelumalli ja siihen liittyvä aineisto tueksi keskusteluihin avioliitosta eri tavalla ajattelevien välillä (Kirkkohallituksen kirje 5/2016)

Täysistunto:
keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2016 klo 15.00

Teksti:
Ystävät ja toverit. Mitä avioliitto-oppiin tulee, niin yhdyn siinä vahvasti edustaja Paalanteen ja edustaja Hautalan tärkeisiin näkökulmiin, joita en rupea tässä toistamaan. Mutta alleviivaan ne. Ne eivät muuten ole ihmisoikeuspuhetta, vaan teologiaa. Omassa puheenvuorossani käsittelen kunnioittavaa keskustelumallia sekä syntiinlankeemusta, josta toivottiin puhuttavan enemmän. Tutustuin oikein mielenkiinnolla tähän kunnioittavaan keskustelumalliin, me todella tarvitsemme keskinäistä kunnioitusta. Meidät on siihen kutsuttu. Jäin kuitenkin pohtimaan sen aineiston mahdollista harhaan ajautumista. Osuuko suurennuslasi oikeaan kohtaan. Nimittäin meissä ihmisissä on kaksi ulottuvuutta. Toinen on se, että meillä on mielipiteitä, tulkintoja ja ajatuksia. On hienoa, että keskustelumalli auttaa meitä vaihtamaan niitä kunnioittavasti. Sitten meillä ihmisillä ja kristityillä on mielipiteiden lisäksi myös identiteetti. Siihen liittyy esimerkiksi ikä, sukupuoli, etnisyys ja seksuaalinen suuntautuminen. Nämä ovat ihan eri asioita. Meidän mielipiteet ja meidän identiteetti. Näille mielipiteille me voimme etsiä kunnioittavia keskustelumalleja, identiteetit puolestaan tarvitsevat turvallisia tiloja. Tällä hetkellä seurakuntayhteisöt eivät ole turvallisia. Ei edes siellä paljon parjatussa Helsingin hiippakunnassa. Siihen meillä ei ole mitään perusteita, ei juridisia, ei teologisia, ei eettisiä. Liian monen kristityn on oltava identiteetin näkökulmasta kirkossa varuillaan. Milloin tahansa voi tulla osaksi sivallus, satuttaminen tai sortava teko. Näin ollen esimerkiksi minä ja tasa-arvoisesta avioliittolaista kanssani eri mieltä oleva, kohta puhuva Arto Antturi, olemme tässä asiassa samalla puolella. Meistä kumpikaan ei tule Arton kanssa sorretuksi seurakuntaelämässä perhemuotomme vuoksi. Me olemme samalla puolella. Meistä kaikki, me jokainen olemme samalla tavalla vastuussa siitä, että tämä turvallinen tila, jota identiteetit tarvitsevat, kasvaa. Että jokainen mahtuu turvallisen tilan piiriin. Huomioidaanko tällainen turvallisen tilan tarve kunnioittavan keskustelun mallissa? Ei siis mielipiteiden turva, vaan identiteettien turva. Tärkeää on siis jatkossa se, miten tätä keskustelumallia ruvetaan soveltamaan. Kuinka tämä malli auttaa meitä kaikkia puuttumaan päämäärätietoisesti ja kunnioittavasti siihen, mikäli turvallista tilaa rajataan epäkunnioittavalla tai väkivaltaisella puheella tai toiminnalla? Me olemme kaikki siitä yhdessä vastuussa.



Paluu