Puheenvuoro



Siukonen Antti, edustaja

Otsikko:
Seurakuntavaalien äänioikeusikärajan laskeminen 16 ikävuoteen (Edustaja-aloite 7/2006)

Täysistunto:
Keskiviikkona 10 päivänä toukokuuta 2006 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Nuoret ovat upea osa kirkkoamme. Uskon, että tämän lauseen voivat allekirjoittaa kaikki tässä salissa. Jos joku ei sitä allekirjoita, niin voi painaa repliikkinappia nyt. Ei näy repliikkejä. Olen aistinut kirkolliskokouksessa koko tämän parin vuoden aikana huomattavan positiivista suhtautumista nuoriin sekä paljon myös huolta siitä, miten nuoret saataisiin pidettyä kirkossa ja kokemaan kirkko omakseen. Tämä huoli pätee myös tietysti nuoriin aikuisiin. Itse olen huomannut miettiväni samoja kysymyksiä erilaisissa rooleissa. Helsingin tuomiokirkon suntiona, kun olen töissä nuorten messussa tai päiväjumalanpalveluksessa, päätoimittajana, kun mietin miten luoda nuorille positiivista ja monipuolista kuvaa kirkosta nuorten omalla kielellä, kesäteologina, kun mietin miten opetan rippikoululaisille siitä sanan ja sakramenttien yhteisöstä, joka on minulle rakas sekä kirkolliskokousedustajana, kun pohdin, mitä voisimme tehdä kirkkomme rakenteellisella tasolla, jotta nuoret kokisivat olevansa arvokas osa kirkkoamme.

Nyt käsillä oleva aloite seurakuntavaalien äänestysikärajan laskemisesta 16-ikävuoteen nousee liputtamaan nuorten puolesta. Haluamme tunnustaa nuorille ja nuorille aikuisille kuuluvan tilan kirkossamme ja sen päätöksenteossa. Emme vain positiivisella asenteella vaan myös konkreettisilla teoilla kirkon rakenteellisella tasolla. Aloitteella haluamme vastata niiden kengänkantojen kopseeseen, jotka marssivat ulos kirkosta, kun kokevat sen olevan ainut keino vaikuttaa kirkkoomme. Valtioneuvoston tarjoamilla päiväkahveilla kuulimme, että valtionhallinnon puolella pohditaan nuorten osallisuutta yhteisestä päätöksenteosta. Siellä on korostunut erityisesti paikallistason vaikuttaminen, minkä kautta nuoret pääsevät ottamaan osaa oman arkeensa kuuluviin asioihin. Tätä pohdintaa käydään myös monissa muissa paikoissa. Tiedämme, että joissain maissa äänestysikäraja on laskettu 16-ikävuoteen ja että joissain se on vielä 21-ikävuodessa. Kirkkona meidän on puntaroitava asiaa itsenäisesti omista lähtökohdistamme käsin. Sitä on tehty mm. kirkkohallituksen perustaman nuorten aikuisten työryhmän voimin, jonka mietinnöstä yksi osa käsittelee nuoria aikuisia ja hallintoa. Kehittyvän kirkon suuntaviivoiksi on listattu seurakuntavaalien äänestysikärajan laskeminen 16-ikävuoteen. Mietintöä, joka teille on nyt jaettu sinne pöydillekin, voin suositella kaikkien edustajien luettavaksi. Ilokseni huomasin myös, että yleisvaliokunta mietinnössään kirkon toimintakertomuksesta puhuu käytännön toimien puolesta.

Rippikoulu saavuttaa 90 % kustakin ikäluokasta. Muista seurakuntien toiminnoista ainoastaan hautaan siunaaminen taitaa ylittää tämän luvun. Lienee selkeää, kumman ryhmän haluamme mukaan kirkkomme päätöksentekoon. Rippikoulun jälkeen monilla nuorilla kontakti seurakuntaan säilyy. Jopa kolmannes ikäluokasta lähtee mukaan isoskoulutukseen. Osa käy säännöllisesti seurakunnan nuorten illoissa tai osallistuu moniin muihin nuorisotyön järjestämiin tapahtumiin. 16-ikävuoden kohdalla nuorella on vielä hyvä kontakti seurakuntaan. Jopa vahvempi kontakti kuin keskiverto keski-ikäisellä suomalaisella, uskallan väittää.

Meillä on nyt käsillä mahdollisuus luoda kirkkoomme vaikuttamisen ilmapiiri. En usko, että seurakuntavaalien äänestysprosentit lähtisivät dramaattiseen nousuun tai että ikärakenne seurakuntien päätöksentekoelimissä yht´äkkiä muuttuisi. Siitä olen kuitenkin varma, että kymmenet tuhannet nuoret kokisivat, että heihin luotetaan ja heitä arvostetaan kirkkomme päätöksenteossa. En myöskään usko, että tämä olisi ainoa ratkaisu nuorten aikuisten kirkosta eroamiseen. Tiedän kuitenkin, että nyt jätettävä aloite äänestysikärajan laskemisesta on nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa kauan odotettu ja toivottu asia. Olen myös varma siitä, että sillä on suotuisa vaikutus pidemmällä aikavälillä myös kirkosta eroamiskäppyröihin.

Aloitteessa on lähdetty siitä, että seurakuntavaalien äänestysikäraja ja vaalikelpoisuus ovat sopimuskysymyksiä ja että ne voidaan erottaa toisistaan. Samoin olemme lähteneet siitä, että 16-vuotiaat ovat merkittävä ja upea osa kirkkoamme ja että heillä on halua ja vastuullisuudentuntoa olla mukana päättämässä ketkä heitä edustavat seurakunnan luottamuselimissä. Aloitteella emme halua mitätöidä sitä hyvää työtä, jota seurakunnissa nuoriso- ja rippikoulutyössä tehdään. Päinvastoin. Olemme kysymässä olisiko vihdoin aika myös konkreettisia asioita kirkon rakenteellisella tasolla nuorten ja nuorten aikuisten äänen kuuluville saattamiseksi ja osallisuuden kokemuksen tarjoamiseksi. Nuorten osallistuminen seurakuntiensa päätöksentekoon on kriittinen kysymys kirkon tulevaisuuden kannalta. Miten haluamme siihen kirkon päättäjinä vastata? Hymistellen vai konkreettisin kirkon päätöksenteon rakenteita vahvistamin toimin. Minkälaisen viestin haluamme lähettää niille nuorille, jotka seuraavat tarkkaan millaista keskustelua täällä käydään? Mihin sinä haluaisit kannustaa 16-vuotiasta nuorta? Kiitos.


Paluu