Puheenvuoro



Peura Simo, piispa

Otsikko:
Talousvaliokunnan mietintö 6/2005 kirkkohallituksen esityksestä 7/2005, joka sisältää ehdotuksen Kirkon keskusrahaston talousarvioksi vuodelle 2006 ja toiminta- ja taloussuunnitelmaksi vuosille 2006 - 2008 sekä esityksen johdosta tehdystä talousarvioaloitteesta 1/2005

Täysistunto:
Torstaina 10 päivänä marraskuuta 2005 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Haluan ensinnäkin kiittää siitä keskustelusta, joka täällä on tähän mennessä käyty koskien Lapuan hiippakunnan tilannetta. Kiitokset myöskin niistä kriittisistä puheenvuoroista, joita on esitetty, samoin viittauksista asian periaatteelliseen puoleen. On aivan niin kuin edustaja Rajala tässä viimeksi totesi: se on Lapuan hiippakunnan sisäinen asia, mihin se kehyksen mahdollisen ylittämisen käyttää. Tästä me itse asiassa nyt keskustelemme - voidaanko tämä kehys ylittää vai ei. Ajattelen niin, että tämän yhteisen keskustelun tavoite on mahdollisimman hyvän lopputuloksen saavuttaminen ja tästä syystä kiinnitän vielä huomiota kahteen näkökulmaan, joilla on periaatteellisempaa merkitystä.

Ensimmäinen on huoli seuraamuksista: kyseessä on pysyväisluontoinen kuluerä ja juuri sen tähden asiaa on harkittava huolellisesti. Tällaista harkintaa ja tarkkaa työtä kirkkohallituksen virkamiesjohto, kirkkohallituksen täysistunto ja talousvaliokunta ovat Keski-Suomen asian käsittelyn eri vaiheessa tehneet. Kiinnitän lisäksi huomiota siihen, millainen keskustelu asiasta on käyty aiemmin kirkolliskokouksessa. Tämä keskustelu on alkanut 1978, kun tehtiin ensimmäinen esitys Keski-Suomen hiippakunnan perustamisesta. Nyt 27 vuotta myöhemmin ollaan päättämässä Keski-Suomen kysymyksen ratkaisemisesta. Käsitykseni on, että tähän saliin tuotu pohjaesitys on ensimmäistä kertaa myönteinen asian ratkaisevassa käsittelyssä isossa salissa. Seula on siis ollut tiukka ja minun puolestani sopii sellaisena jatkossa myös pysyä.

Toinen on huoli oikeudenmukaisuuden toteutumisesta hiippakuntien välillä rahan jaossa. Asia on erittäin herkkä, osin jopa tunnepitoinen. Oikeudenmukaisuuden arviointi edellyttää sen vuoksi puheiltamme ja kirjoituksiltamme harkitsevuutta ja tarkkuutta. Silti meidän on uskallettava puhua tästäkin asian ulottuvuudesta. Oikeudenmukaisuutta arvioitaessa on vedottu kirkkohallituksen laskelmiin, niihin on myös täällä puheenvuoroissa kiinnitetty huomiota. Kirkolliskokouksen on syytä tietää, mitä laskelmilla nyt tarkoitetaan.

Hiippakuntahallintokomitean työskentelyn yhteydessä kehitettiin malli toimintavarojen jakamiseksi hiippakunnille. Kolmiosaista mallia ei sellaisenaan kuitenkaan otettu käyttöön. Kun sitä nimittäin sovellettiin Helsingin hiippakunnan jakamiseen, osoittautui, että jakomallia noudattamalla Espoon hiippakuntaa ei olisi koskaan saatu toimivaksi. Niinpä jakomallin jakoprosenttia muutettiin virkamiestyönä välttämättömyyden pakosta. Hyvä niin. Kun Porvoon hiippakunnan toimintarakenne vastaa vuoden 2006 alusta muiden hiippakuntien rakennetta, kyseistä jakomallia on nyt käytetty ensimmäistä kertaa kaikkien hiippakuntien välisessä vertailussa. Jos nyt Keski-Suomen tilanne ratkaistaisiin talousvaliokunnan esityksen mukaisesti, ja Lapuan hiippakunnalle todellakin osoitettaisiin Keski-Suomeen anotut varat, Lapua saisi 23 000 euroa enemmän varoja käyttöönsä kuin mitä jakomalli sille antaisi. Jos tällä samalla vastaavalla mittapuulla arvioidaan kaikkia hiippakuntia, kolme muutakin hiippakuntaa saisi enemmän kuin malli edellyttää. Näistä kaksi vain vähän, mutta kolmas lähes kaksi kertaa sen määrän enemmän kuin mitä Lapua saisi enemmän. Käsitykseni on, että kyseistä jakomallia ei ole hyväksytty missään kokonaiskirkon päättävässä elimessa oikeudenmukaisuuden mittapuuksi. Onneksi näin ei ole tehty. Mallin muuttuva osa ottaa huomioon ainoastaan hiippakunnan väkiluvun, seurakuntien lukumäärän ja matkustusalan. Kun käymme ensi vuonna samaan aikaan tätä keskustelua, tilanne on jo toinen. Seurakuntien yhdistyessä niiden lukumäärä vähenee. Tästä seuraa, että hiippakunnan käytössä olevat varat vähenevät. Samaan aikaan kuitenkin hiippakuntien tarpeet kasvavat. Yhdistymiset ovat kivuliaita prosesseja, jotka työllistävät tuomiokapituleja ja vaativat niiltä henkisiä ja aineellisia voimavaroja. Lisäksi on syytä kysyä, voiko hiippakunnan väkiluku, seurakuntien lukumäärä ja matkustusala, johon tässä yhteydessä vastakkaisen näkemyksen puolelta vedottu, koskaan ottaa huomioon Lapuan hiippakunnassa sen 50-vuotisen historian kehityksenä syntyneen tilanteen.

Malliin sisältyy kolmantena ns. erityisosa, joka ottaa ja voi ottaa huomioon hiippakunnan erityistarpeet. Se on harkinnanvarainen ja sen suuruus vaihtelee jo nyt hiippakunnittain. Erityisosa pyrkii ottamaan huomioon hiippakunnan erityistarpeet ja tästä me käytännössä nyt käymme keskustelua koko ajan. Oikeudenmukaisuus on siis useamman tekijän summa. Siihen kuuluu pyrkimys pitää kiinni samoista periaatteista, tasapuolisuus kohtuuden rajoissa ja luterilaisen käsityksen mukaan myös kyky ja tahto asettua toisen tilanteeseen. Näidenkin seikkojen toteutumista meidän tulee nyt itse kukin huolellisesti arvioida, kun muodostamme kantaa asiaan tai lähdemme puhumaan oikeudenmukaisuudesta.

Arvoisat edustajatoverit. Keski-Suomen asiassa on pelkistetysti kyse seuraavasta: Lapuan hiippakunnan Keski-Suomen tilanne on ollut 27 vuotta kirkolliskokouksen pohdittavana. Toimintaympäristö on samaan aikaan muuttunut merkittävästi. Hiippakunnassa on asiaa huolellisesti harkittu. Olemme löytäneet mielestämme parhaan ongelman ratkaisun, mitään muuta konkreettista vaihtoehtoa ei ole kukaan esittänyt. Meitä ei auta ulkopuolelta esitetty toteamus: "sen voi hoitaa toisinkin", jos kukaan ei kerro meille miten. Hiippakunta, sen edellinen ja nykyinen piispa, tuomiokapituli, hiippakuntavaltuusto ja kirkolliskokousedustajat ovat yksimielisesti tämän ratkaisumallin takana. Se on keskeinen osa hiippakuntamme tulevaisuuden strategiaa. Me haluamme toimia yhtenä hiippakuntana kaksinapaisena, ilman tarpeettomia vastakkainasetteluja.

Tähän pyrkimykseemme talousvaliokunnan esityksen esitys antaa meille mahdollisuuden. Meille esitettävät varat ylittävät kehyksemme, mutta luovat edellytykset Keski-Suomen hiippakunnallisten kysymysten ratkaisuun. On aivan niin kuin edustaja Rajala täällä totesi. Se on hiippakunnan sisäinen asia, mihin se nämä rahat haluaa käyttää. Meidän ymmärryksemme mukaan se olisi tuo ns. maakuntarovasti. Jäämme yhä edelleen teidän hyväntahtoisuutenne ja ymmärtämyksenne varaan.


Paluu