Puheenvuoro
Niiranen Pekka
,
edustaja
Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat, hallintovaliokunnan mietintö 1/2013 kirkkohallituksen esityksestä 11/2012
Täysistunto:
Keskiviikkona 15 päivänä toukokuuta 2013 klo 9.00
Teksti:
Herra puheenjohtaja, hyvät kollegat. Täällä on tänään puhuttu paljon, pitkään ja hartaasti vallasta. Se kertoo aika paljon meistä, ja se kertoo aika paljon tästä kirkosta. Jos siis puhutaan paljon vallasta, se tarkoittaa, että se on tärkeää meille. Mutta se, että puhutaan vallasta, on täysin totta. Tässä seurakuntarakenteiden muutosesityksessä ja mietinnössä voi nähdä aika merkittävän vallankeskitysyrityksen. Siinä rakennetaan uusia hallintohimmeleitä, siinä luodaan johtoryhmästä uusi eliitti, etujoukko, joka määrittää aika pitkälle tahdin. Siinä lakkautetaan yksi luottamusmieselin - yhteinen kirkkoneuvosto; tällaista kehitystä en ole tukemassa. Tämä kaikki, kuten osa täällä käytetyistä puheenvuoroista, kertoo jonkinlaisesta vahvan johtajan kaipuusta. Etsitään jonkinlaista Isä Aurinkoista. On puhuttu lääninrovastista, yhtymärovastista tai tänään jopa maarovastista. Voin minäkin tarjota tähän samaan sarjaan yhden nimen, se on Johtaja. Sillä on saksalainen nimi Der Führer. Sellaistako me seurakuntayhtymiin kaipaamme? Mao Tse-tung sanoi aikoinaan, että valta kasvaa pyssyn suusta. Kirkossa Sana on ehkä se ase, mutta voisi sanoa, että valta kasvaa lipereistä, koska papeillehan tässä valtaa pedataan.
Ainoa tapa estää valtaa keskittymästä on jollakin tavalla pyrkiä hallitsemaan sitä. Tässä paperipinkan yhtenä liitteenä on Sammeli Juntusen ja Annika Määttäsen eriävä mielipide, josta otan aika hyvän lauseen: "Olennaista on luoda yhtymätasolla johtajuus, joka on selkeä, läpinäkyvä ja jolla on rajat". Sammeli Juntunen ajattelee oikeasti ihan eri tavalla kuin minä ja kannattaa ihan toisenlaista johtajuutta. Minä kannatan demokraattista, jonkun mielestä ehkä heikompaa johtajuutta. Sammeli Juntunen ja Annika Määttänen kirjoittavat myöskin, että yhtymätasolle syntyvä valtatyhjiö on teologisesti ongelmallinen. Se voi olla teologisesti ongelmallinen, mutta demokratian kannalta se ei ehkä ole ongelmallinen. Yksi tapa pyrkiä rajoittamaan kasautuvaa valtaa on tehdä virasta määräaikainen. Kenttäpiispa Pekka Särkiö on esittänyt mielestäni aika hyvin, että tällaisesta johtajan virasta olisi tehtävä määräaikainen. Pekka Särkiö itse tietää, minkälaista on olla virassa, joka on määräaikainen. Hänet on nimitetty kenttäpiispaksi viiden vuoden määräajaksi. Kaikki muut piispa-nimikkeellä istuvat ovat forever. Tätä Pekka Särkiön esitystä on kannattanut muun muassa Aulikki Mäkinen, ja niin kannatan minäkin. Se on hyvä. Se on yksi tapa pyrkiä rajaamaan valtaa.
Otan esille toisen asian tästä pumaskasta. Täällä puhutaan poikkeuksesta parokiaalisuuden periaatteeseen. Jo nyt meillä on kirkkoherra, joka pystyy olemaan virkaseurakuntansa jäsen, vaikkei asuisikaan seurakunnan alueella. Samanlainen poikkeus oli myös Urho Kekkosen kohdalla, mutta siitä ei ole puhuttu julkisuudessa. Täällä ajatellaan, että tällaisen poikkeuksen voisi jatkossa tehdä ikääntyneiden seurakuntalaisten suhteen ja erityisesti seurakuntaneuvoston ja kirkkovaltuuston jäsenten kohdalla. Onko taustalla ajatus jonkinlaisesta omasta luokasta, johon kuuluvat kirkkoherrat ja seurakunnan harvat ja valitut, jotka voivat liikkua sinne tänne, ja rollaattori- ja vuodepotilaat eivät pysy aivan perässä. Mutta miksei tätä voisi avata myöskin yleisemmin seurakuntayhtymän sisällä? Vapaata liikkuvuutta. Esimerkiksi tulee nuoret ja opiskelijat, mutta ihan kaikki seurakuntalaiset. Me ikään kuin keinotekoisesti rakennamme rälssejä, joihin on tietysti kiva kuulua, mutta ulkopuolelta se näyttäytyy aika erikoiselle. Tulee mieleen eilen pidetty aamuhartaus, jossa kerrottiin eläinten vallankumouksesta ja siitä, miten kaikki ovat kyllä demokraattisia, mutta osa on vain vähän demokraattisempia kuin toiset. Sellaista demokratiaako me olemme rakentamassa? En halua olla siinä rakennustalkoossa mukana.
Vielä sokerina pohjalla kirkkoherran asema. Ala-Kapee-Hakulinen ja Aakko ovat kirjoittaneet eriävän mielipiteen, joka on hyvä, mutta kuten täällä jotkut ovat jo aikaisemmin todenneet, ei pidä upottaa koko pakettia yhteen yksityiskohtaan. Se yksityiskohta on sen verran tärkeä, että sitä kannattaa makustella kaikessa rauhassa ja päätyä sitten kestävään ratkaisuun. Eli tätä hanketta ei ainakaan yhteen kirkkoherraan kannata kaataa.
Paluu