Puheenvuoro



Riikonen Teuvo V., edustaja

Otsikko:
Seurakuntavaalien äänioikeusikärajan laskeminen 16 ikävuoteen (Edustaja-aloite 7/2006)

Täysistunto:
Keskiviikkona 10 päivänä toukokuuta 2006 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvä kirkolliskokousväki. Kaikki esitykset nuorten seurakunta-aktiivisuuden lisäämiseksi ovat tutustumisen ja tutkimisen arvoisia. Aikamme yksi ilmiö on aikojen ja rajojen muuttaminen ja se näkyy myös siinä, että lapsiltamme ja nuoriltamme pyritään viemään lapsuus ja nuoruus, aikaistetaan aikuiseksi tulemista. Kuitenkaan 10-vuotias ei ole 14-vuotias eikä 16-vuotias ole 18-vuotias. 16-vuotias on pääasiassa murrosikäinen. Se ei ole häiriötila, vaan normaali kehitysvaihe. Siinä iässä pääasiassa ollaan kiinnostuneita mopoista, tytöistä, hevimusiikista, pojista, hevosista, finneistä ja siitä kuka esiintyy seuraavilla festareilla. Suojelkaamme murrosikäisiä kirkkohallituksen mietinnöiltä.

Nyt tehty edustaja-aloite seurakuntavaalien äänioikeuden ikärajan laskemisesta 16-vuoteen enemmän uhkaa murrosikää ja nuoruutta kuin lisää aktiivisuutta. Jos olemme valmiit antamaan heille enemmän oikeuksia, heidän pitäisi pystyä ottamaan myös enemmän vastuuta. 16-vuotiaan ei tarvitse olla kiinnostunut parokiaalisen järjestelmän eduista ja haitoista, Kirkon keskusrahaston tilinpäätöksestä sekä pidättäytymisestä kirkkolain vähittäisistä yksittäisistä muutoksista. 16-vuotias on luottamuksemme arvoinen ilman äänioikeusikärajan laskemista. Kun ihminen täyttää 18-vuotta, hän pääsee lähes heti äänestämään joko kunnallis-, eduskunta-, EU tai presidentin- tai seurakuntavaaleissa. Elämään kuuluu myös odottaminen. Pikakulttuuri yhteiskunta ei juuri tätä halua. Kaikki pitää saada heti. Vaikka tämä esitys on vilpitön yritys ja halu ja sinänsä kunnioitettava esitys nuorten aktiivisuuden lisäämiseksi, en usko että tässä olisi sellainen päätös, joka johtaisi kovin suureen aktiivisuuteen enkä usko, että se olisi suuri motiivi ja syy erota kirkosta. Teologi Karl Barth sanoi, että pappia ei tulisi päästää saarnatuoliin ennen kuin hän on täyttänyt 50-vuotta. Joku toinen ajattelija sanoi, että Jobin kirjasta ja kärsimyksestä voi julkisesti puhua, kun on täyttänyt 60-vuotta. Tämän pohjalta entisenä nuorisotyöntekijänä, nuorisotyönjohtajana ja nuorisolehden päätoimittajana ja nykynuorison kanssa työskentelevänä en kannata tätä esitystä muuten kuin, että numero 1 siitä edestä muutetaan kakkoseksi tai kolmoseksi. Sen sijaan meidän tulisi yhä enemmän tukea nuorisotyötä, rippikoulun jälkeistä nuorisotyötä ja siinä työssä mukana olevia näillä sanoilla, jotka tässä esityksessä on "sekä osoittaa että he ovat luottamuksen arvoisia ja upea osa kirkkoamme."


Paluu