Puheenvuoro
Särkiö Pekka
,
kenttäpiispa
Otsikko:
Kirkon nelivuotiskertomus vuosilta 2008-2011. Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008-2011, tulevaisuusvaliokunnan mietintö 1/2013 kirkkohallituksen esityksestä 9/2012
Täysistunto:
Torstaina 16 päivänä toukokuuta 2013 klo 14.30
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Tulevaisuusvaliokunta toteaa mietinnön sivulla 12: "Kirkko haluaa toimia yhteiskunnan keskellä." Tässä yhteydessä todetaan: "Perinteisistä työmuodoista Puolustusvoimissa ja vankiloissa tulee pitää kiinni." Työmme vankiloissa ja Puolustusvoimissa on perusoikeudellinen. Mahdollisuus uskonnon harjoittamiseen on turvattava näissä suljetuissa oloissa, ja valtion on järjestettävä sen muodot ja myöskin kannettava sen kustannukset. Olen huomannut, että sotilaspappien työhön suhtaudutaan Puolustusvoimissa myönteisesti. Pappi saa olla pappi, ja häneltä odotetaan avointa ja rohkeaa sanoman esille tuomista. Pappi saa pitää rippikoulua, kastaa, jakaa ehtoollista ja käydä sielunhoidollisia keskusteluja. Puolustusvoimien uudistus, joka on parhaillaan käynnissä, tulee vähentämään sotilaspappien määrää noin kolmella, mikä vastaa runsasta kymmentä prosenttia papiston vahvuudesta. Tämä on linjassa muun henkilöstön vähentämisen kanssa. Kipukohtina ovat esimerkiksi paraatihartaudet: ovatko ne mahdollisia tulevaisuudessakin, vai korostuuko negatiivinen uskonnonvapaus, vapaus uskonnosta? Lopuksi: sotilaspapisto on maailmanlaaja ilmiö, ei mikään suomalainen erityispiirre, joka puhuisi kirkon ja valtion erityisestä läheisyydestä maassamme. Sotilaspappeja on lähes kaikissa maissa ja kasvavassa määrin.
Paluu