Puheenvuoro



Kujala Erkki, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2010 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2010 - 2012 (Kirkkohallituksen esitys 7/2009)

Täysistunto:
Maanantaina 2 päivänä marraskuuta 2009 klo 12.45

Teksti:
Herra puheenjohtaja. Näyttää siltä, että meillä edustajilla on enemmän mielenkiintoa puhua talousarvion lisäyksistä kuin itse talousarviosta. Toteaisin kuitenkin tuosta kirkkoneuvos Rantasen esityksestä, josta panin mielihyvällä merkille erityisesti, että HeTa-hanketta ei ole tuotu meille tähän kokoukseen, vaan sitä on lykätty. Saadaan vielä vähän miettimis- ja valmisteluaikaa. Edustaja Tuomisen puheenvuoron johdosta sanoisin, että tulevaisuuden skenaario tässä tiukentuvassa taloudessa tulee meillä olla sama kuin yritysmaailmassa, silloin kun ei ole tuloja, on väkeä vähennettävä. Eli palkallisia ihmisiä entistä vähemmän, mutta vapaaehtoisia töihin sitä enemmän. Seurakuntien jäsenissä on valtavat resurssit, jos vain kirkko osaa heitä käyttää. Monin paikoin käytetään ja pyöritetään suuria toimintoja aivan vapaaehtoisvoimin.

Mutta sitten tähän menopuolen lisäykseen. Kannatan Martti Murtoperän tekemää aloitetta, että talousarvioon lisättäisiin 100.000 euron määräraha Petroskoin kirkolle. Nyt tietysti herää kysymys, kun muutenkin on tiukkaa, miksi vielä lisätään varoja. Kävimme viime kirkolliskokouksessa tästä keskustelun ja silloin päätettiin, että annetaan ensin kahden vuoden ajan yksi kirkkokolehti, joka jatkui sitten kolmeen vuoteen. Eli kuten Murtoperä sanoi, Petroskoihin on kerätty kolehti kolmen vuoden aikana. Silloin oltiin aika tiukasti sitä mieltä, että muuta tukea ei sitten enää anneta. Se ei kuulu kokonaiskirkon tehtäviin. Olen sitä mieltä, että tämä keskeneräinen kirkko on saatava valmiiksi. Siihen on rakennustoimikunnan toimesta kerätty jo 1.200.000 euroa - avustukset huomioon ottaen, sillä kaikki ei ole ihan talkootyön tulosta. Mutta paljon on kerätty sellaista rahaa, mitä muuten ei olisi kirkolle saatu. Tätä ei voi jättää nyt kesken, sillä Petroskoissa on paljon eri kirkkokuntien hyvinkin komeita kirkkoja. On tärkeää, että luterilainen kirkko on keskeisellä paikalla valmiina näiden kirkkojen joukossa, eikä seiso kovin pitkään keskeneräisenä. Se on meidän velvollisuutemme luterilaisina. Tietysti meidän velvollisuutemme on muutoinkin hoitaa tämä asia valmiiksi. Kokonaiskirkolta se olisi vain tämä yksi kertameno. Jatkossa tullaan todennäköisesti pyytämään esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavulta toimintarahaa kolehtien kautta. On tärkeää, että Petroskoihin rakennetaan luterilainen kirkko, koska Petroskoi on 300.000 asukkaan Karjalan pääkaupunki. Inkerin kirkon toiminnassa, kirkkojen rakentamisessa ja seurakuntien avustamisessa ei ehkä ole kaikilta osin toimittu viisaasti ja siinä evaluointia olisi tarvittu ehkä enemmän. Mutta näköpiirissä ei ole, että enää ainakaan muita näin mittavia kirkkoja rakennettaisiin. Tulevaisuudessa tulee olla entistä kriittisempi. Mutta tämä hanke on vietävä päätökseen. Karjalaiset ovat meidän sukulaiskansamme, vaikka venäläistynyt. Ja Petroskoi vielä muuta Karjalaa enemmän.

Nyt on jo kovin paljon tunteiltu, mutta en voi olla kertomatta sellaista vahvaa kokemusta Aunuksesta, jonne olen saanut tehdä useampiakin matkoja. Se on Kokkolan rovastikunnan nimikkoalue. Sinne on rakennettu kirkkoja. Olimme matkalla Aunuksen Tuuloksessa. Pidimme seuroja sellaisen talon pihalla, jonka isäntä oli ollut sodassa meidän isiämme vastaan ja hän oli tullut uskoon. Oli kaunis keväinen päivä, pihamaalle kerääntyi kylän väkeä ja meitä vieraita. Oli mahtava tunne, kun saimme viedä Raamattu kädessä Rakkauden sanomaa entisille vihollisillemme. Tunsi, että Pyhä Henki laskeutui pihamaalle sinä päivänä. Olen aina kokenut merkittäväksi tekemämme lähetystyön lähialueella. Sitä tehdään suurelta osin kokonaiskirkon ulkopuolella eli paikallisseurakunnista ja rovastikunnista. Näyttää siltä, että sellaista kokonaista romahtamista, että joku alue olisi jäänyt heitteille, ei juuri ole, vaan vastuuta kannetaan siitä työstä mikä on aloitettu. Ainakin näin on tietojeni mukaan tapahtunut. Niillä havainnoilla missä olen itse ollut mukana, on vuodesta toiseen käyty tekemässä diakoniatyötä, pitämässä seuroja ja viemässä Sanaa. Nythän vaatteita ja ruokaa ei enää tarvitse viedä samalla tavalla kuin joskus aikaisemmin.

Eli Rakkauden sanomaa on Petroskoihin vietävä ja meidän on huolehdittava siitä, että kirkko saadaan valmiiksi ja jatkossa heitä on tuettava. Uskoisin, että se 200.000 joka jäi tästä meidän 100.000 avustuksesta puuttumaan, kuten Martti Murtoperä kertoi, on erilaisin toiminnan keinoin hankittava. Se on velvollisuutemme ja kristillisen rakkauden osoittamista. Tämä homma hoidetaan loppuun eikä lähdetä kritisoimaan Venäjän asioita. Piispa Salmen tavoin vetoan kirkolliskokoukseen, että jostakin tämä ylimääräinen raha kaivetaan.


Paluu