Puheenvuoro



Kemppainen Raili, edustaja

Otsikko:
Talousvaliokunnan mietintö 5/2007 kirkkohallituksen esityksestä 8/2007, joka sisältää ehdotuksen Kirkon keskusrahaston talousarvioksi vuodelle 2008 ja toiminta- ja taloussuunnitelmaksi vuosille 2008 - 2010 sekä esityksen johdosta tehdystä talousarvioaloitteesta 1/2007

Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä marraskuuta 2007 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Tämän kauden aikana yleisvaliokunnassa on tehty kaksi mielestäni merkittävää muutosta asioitten käsittelyjärjestykseen. Pari vuotta toimintakertomuksesta annettava mietintö on annettu toukokuussa yhdessä tilinpäätöksen kanssa. Muutenhan esimerkiksi nyt 2006 toimintakertomuksen mietintö olisi esillä tässä marraskuussa kokouksessa. Toinen mielestäni merkittävä muutos on se, että ensimmäistä kertaa, aivan niin kuin talousvaliokunnan puheenjohtaja sanoi, yleisvaliokunta on voinut antaa toiminta- ja taloussuunnitelmasta lausunnon, olkoonkin, että aika ei riittänyt näitten yhteen niittaamiseen muuten kuin konkreettisesti. Kaikki keskustelu, mitä siihen liittyy, on kuitenkin käyty vakavalla mielellä.

Kirkon perustehtävästä on sekä lähetekeskusteluissa että muissakin keskusteluissa aina silloin tällöin täällä salissa ollut pohdintaa. Monissa mietintökohdissamme toimintakertomusten osalta yleisvaliokunta on lausahtanut sen, että kirkon kaikki toiminta tähtää sen perustehtävän toteuttamiseen. Tämä ei ole klisee. Hyvä hallinto, budjetointi, sekä toiminta- ja taloussuunnitelmat tukevat kirkon mission toteuttamista. Tunnustuksensa mukaisesti kirkko huolehtii siis Jumalan sanan julistamisesta, pyhien sakramenttien toimittamisesta ja lähetystehtävän toteuttamisesta. Tavoitteena on uskon syntyminen ja vahvistuminen, sekä se, että rakkaus lähimmäistä kohtaan saisi sijaa. Kun kolmivuotissuunnitelmassa on mietitty sitä, millä tavalla asiat korreloituvat 2010:een saakka ulottuviin strategioihin, yleisvaliokunta on halunnut peilata suunnitelmaa myös kirkon strategiatyöryhmän 2015 luonnoksiin. Siellä on ollut käytössä sama versio, joka kirkolliskokousedustajillakin on netissä luettavana, ts. luonnos lokakuulta 2007 ja siinä oleva perustehtävän määrittely tai määrittelyn luonnos: "Suomen evankelis-luterilainen kirkko on osallisuuden yhteisö, se kutsuu kaikkia Jumalan yhteyteen ja rohkaisee välittämään aidosti lähimmäisistään ja kantamaan vastuuta koko luomakunnasta." Kun yleisvaliokunta asiantuntijoina kuuli kirkkoneuvos Seppo Häkkistä, kirkkoneuvos Risto Cantellia, se saattoi asiantuntijana kuulla myöskin valiokuntaan kuuluvaa piispa Simo Peuraa, joka on tämän kirkon strategiatyöryhmän puheenjohtajana. Näin saatoimme peilata tämän talous- ja toimintasuunnitelman suuntaa myöskin strategiaryhmä 2015:n alustaviin strategianäkemyksiin.

Yleisvaliokunta pitää kirkkohallituksen osastojen ja hiippakuntien tulevaisuuden suunnittelua ja yleistä strategiatyöskentelyä oikean suuntaisena. Jotta asialista ei olisi pitkä, valiokunta haluaa kiinnittää erityistä huomiota kahteen seikkaan, jotka nyt käsillä olevasta talousarviosta ja toiminta- ja taloussuunnitelmasta nousevat esille. Ensimmäiseksi yleisvaliokunta haluaa korostaa hengellisen elämän vahvistamiseen liittyviä seikkoja. Kun kirkko arvostaa ja vaalii luterilaista identiteettiään ja tunnustusta ja sen jäsenillä, erityisesti luottamushenkilöillä on selkeä tunnustus, tietoisuus, silloin selvittäneen hyvin tällaisesta, jossa Suomessa moniarvoisuus koko ajan lisääntyy. Selkeä identiteetti, kuten monissa keskusteluissa täällä salissakin on käynyt ilmi, on tarpeen, kun rakennetaan yhteyttä toisiin kirkkoihin kuuluviin kristittyihin ja kohdataan toisten uskontojen edustajat. Sekä ekumeeninen työskentely että uskontodialogi on mahdollista ainoastaan selkeän oman identiteetin tunnustamisen pohjalta. Tällä tavalla voidaan huolehtia siitä, että kirkon oma toiminta jatkuu määritellyn mission suuntaisena. Kirkon jäsenyyden merkityksen vahvistaminen on tärkeää. Muualta maailmasta saadut kokemukset, jopa tutkimukset, ovat osoittaneet, että etääntyminen kirkon perustehtävästä vähentää kirkon merkitystä ihmisten elämässä ja johtaa osaltaan kirkosta vieraantumiseen. Siksi julkisuudessa lienee entistä tarpeellisempaa perustella, miksi kuulua kirkkoon. Tavoitteeksi on otettava selkeästi ja rohkeasti jäsenmäärän laskun pysäyttäminen, ja samalla rohkaistava ihmisiä myös liittymään kirkkoon, ei vain siitä eroamaan.

Yleisvaliokunnan mielestä tulevaisuuden kirkossa on entistä merkittävämpää se, että työntekijät ja seurakuntalaiset, niin sanotut vapaaehtoiset toimivat yhdessä. Tällaisen vapaaehtoistyön huomioon ottaminen ja arvostaminen kirkon eri työalueilla - mainitaanpa esimerkkeinä lähetys-, diakonia-, kuorotoiminta, tämä luettelo on pitkä - sitouttaa kirkon yhteiseen missioon. Tämä on merkittävää myöskin kirkollisten järjestöjen, herätysliikkeitten ja herätysliikepohjaisten lähetysjärjestöjen osalta. Kirkon tulee rohkaista vanhempia ja kummeja lasten ja nuorten kristilliseen kasvattamiseen. Valiokunta haluaa lähteä kodeista liikkeelle ensin. Yhteistoiminta päivähoidon ja koulujen kanssa nähdään merkittäväksi. Hengellisen elämän tukeminen toki kaikissa ikäluokissa on yhtä arvokasta.

Toiseksi valiokunta nostaa esille toimintaympäristön erilaisuuden tunnistamisen. Siinä se tuo esille lähinnä kolme toimintaympäristömuutosta. Yksi niistä on maantieteellinen, toinen maahanmuuttajien lisääntyminen ja kolmas verkkoviestinnän uusi toimintakulttuuri. Suomen maantieteellinen erilaisuus näyttää olevan kasvussa. Siihen varmasti joudutaan strategioissa kiinnittämään entistä vahvemmin huomiota. Miten sama kirkon perustehtävä voidaan hoitaa paikallisseurakunnissa eri puolilla maata niin, että vastataan juuri sen rovastikunnan, sen seurakunnan, sen alueen haasteisiin? Tällä tavalla hiippakuntatyöskentely nousee arvoon arvaamattomaan oman alueensa asiantuntijana. Maahan muutto on otettava huomioon myöskin kirkon perustehtävän kannalta, toisin sanoen lähetyksen, ekumenian ja uskontodialogin näkökulmasta. Jos talousarviokirja olisi toimintakertomus, voisin kehua kirkon tutkimuslaitosta todellakin koko siitä repertuaarista, minkä se tarjoaa tämän taloussuunnitelman sivuilla nähtäväksemme. Valiokunnan mielestä kirkon omaa tutkimustoimintaa tulee hyödyntää myös seurakuntien rakennemuutoksessa oikeastaan välittömästi, mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennen kuin aika on jo menossa hyvinkin pitkälle. Tällä tavalla tavoitteena tulee olla se, että seurakunnan työ jatkuu laadukkaana ja tavoittaa kirkon jäsenistön. Valiokunta haluaa muistuttaa myöskin siitä, että kirkko omista lähtökohdistaan miettii ja pohtii näitä rakennemuutoksia, ei ainoastaan reaktiivisesti, niin kuin nyt ehkä tässä toimintasuunnitelmassa tulee joissakin paikoin esille. Seurakuntalaisten kokemus omasta seurakunnasta näyttää vaativan ne elementit, jotka tähän lausuntoomme on lueteltu: jumalanpalvelustoiminnan säännöllisyyden, olipa jumalanpalvelus sitten mihin kellon aikaan tahansa, mutta aina pysyvästi samaan aikaan, omat työntekijät mahdollisuuksien mukaan ja oman kirkon.

Verkkoviestinnän kasvaviin monipuolisiin mahdollisuuksiin on puheenvuoroissa, esimerkiksi edustaja Siukonen, puuttunut lähetekeskustelun yhteydessä. Valiokunnan mielestä juuri uuden toimintakulttuurin haasteet on ratkaistava. Esimerkiksi nettipappitoiminta taitaa olla tällä hetkellä sellainen, joka ei oikein sovi tai mahdu kenenkään työalaan ja nähdäksemme se on jo talouskysymys mihin tämä uuden toimintakulttuurin tähtäyspiste sitten tulevaisuudessa asemoidaan.

Valiokunta iloitsee siitä, että se on saanut antaa lausuntonsa, ja toivoo, että tulevaisuudessa tällainen uusi toimintakulttuuri jatkuisi.


Paluu