Puheenvuoro



Eero Paavo, edustaja

Otsikko:
Lakivaliokunnan mietintö 5/2007 kirkkohallituksen esityksestä 9/2007, joka koskee äänioikeusikärajaa seurakuntavaaleissa

Täysistunto:
Torstaina 8 päivänä marraskuuta 2007 klo 14.15

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät edustajatoverit ja kirkkoneuvokset. Kun marraskuussa 2006 äänestimme tässä salissa aloitteesta äänestysikärajan alentamiseksi niin seurakunta- kuin kirkkoherranvaalissa, oli tulos 80 aloitteen puolesta ja 22 vastaan. Vastoinkäymisistä huolimatta mielenkiintoni asiassa on jäänyt edelleen elämään.

Tahto alkaa seurakuntavaalien ehdokkaaksi hiipuu kovalla vauhdilla, eri syistä johtuen. Näitä syitä voimme jokainen arvailla olevan varsin monia: maallistuminen, spritualiteetin heikkeneminen, rakennemuutos, elintason nouseminen jne. Saman aikaan tapahtuu niin, että äänestysinto juuri nuoremman väen joukossa on heikoimmillaan, 5 % 18-24-vuotiaitten ikäryhmässä. Tästä on helposti muodostettavissa yhtälö, jolla voidaan osoittaa, että sanan demokratia sisällöllä ei näyttäisi olevan kovin laveaa, auvoista sisältöä tulevaisuudenkaan kirkossa. Entistä harvemmat seurakuntalaiset ovat edes pyrkimässä vaikuttamaan siihen, minkä tahdottaisiin muuttuvan tai mitä odotetaan. Olisin kovin halunnut tietää, mitä ovat ne konkreettiset seikat, jotka aloitteen tekijät, nuoret kunnioittamani teologit, ovat 16-vuotiaitten liikkeelle saamisen kautta ajatelleet saavansa aikaan. On tärkeää ja sinänsä arvokasta, myös ymmärtää, että tulevaisuuden palkkaajat kirkolle ovat karkaamassa rippikoulun jälkeen kuulumattomiin. Tämän jälkeen sidos kirkkoon onkin herkästi asettumassa vaaroille alttiiksi.

Olen saanut kunnian istua kahdeksan vuotta tässä salissa, pitkän aikaa teidän monen ihmetykseksi ja ehkä suruksikin. Olenko sitten imenyt liikaa sitä lietolaista periksiantamattomuutta, johonka Hannu Kippo edellä viittasi: antaa olla, entisellens vaan. Tähänhän ne sanat sopivat hyvin. Miten paljon viisautta tässäkin asiayhteydessä noissakin sanoissa olisi saattanut olla tarjolla. Asian valmistelu ei minua, niin kuin ei Antti Siukostakaan, tyydyttänyt. Se, että kirkkohallitus muovaa aivan toisensisältöiseksi aloitteen, kun se lähtee tuomaan sitä kirkolliskokoukselle. Minäkin pidän parempana sitä alkuperäisen aloitteen sisältöä. Näin olisi pitänyt johdonmukaisesti mielestäni toimia. En kuitenkaan tule tekemään vastaehdotusta. Alamme nyt tahoillamme tekemään tärkeää työtä, että entistä nuoremmat vastaavat kutsuumme ja saavat vierellekulkijoita, saavat jalkojensa alle perustan, jossa sanat usko, toivo ja rakkaus antavat elämälle aiempaa vanhemman alustan. Kiitos.


Paluu