Puheenvuoro



Lahti Liisa, edustaja

Otsikko:
Kirkon ilmasto-ohjelman laatiminen (Edustaja-aloite 1/2007)

Täysistunto:
Keskiviikkona 9 päivänä toukokuuta 2007 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa rouva puheenjohtaja ja hyvät edustajat. Ilmastokysymys puhuttaa ja näköjään myös piirrätyttää. Hyvä niin. Tämä strippi oli Helsingin Sanomissa pari viikkoa sitten (HS 30.4.07). Viivi ja Wagner: "Miten olette valmistautunut ilmastonmuutokseen?" "Ostin hellehatun." "Mistä saatte tietoa ympäristöasioista?" "Kuuntelen muijan jäkätystä." "Miten säästätte sähköä?" Perjantaisin on vintti pimeänä."

On hienoa, että pyritään vaikuttamaan monella tavalla, mekin omallamme.

Kuten jo kuultiin, kirkkohallitus asetti 1999 työryhmän laatimaan kirkolle ympäristödiplomin, joka otettiin käyttöön vuonna 2001. Se on kirkon oma ympäristöasioiden hallintaa varten laadittu työkalu, jonka ympäristöajattelu läpäisee ja pitäisi läpäistä koko kirkon, seurakuntien toiminnan. Diplomin rakenne mukailee kansainvälisiä ympäristöjärjestelmiä; suunnittele, tee, tarkista ja korjaa. Oulun hiippakunnassa koulutus ympäristödiplomiin on toteutunut noin 80 %:ssa seurakunnista. Noin 15 on saanut diplomin tähän mennessä, ja äsken kuulimme, että noin 100 koko maassa.

Seuraava kuulostaa kehulta ja mainokselta, mutta sitä se onkin. Kehun kyllä toisia; en ole itse tähän osallinen. Oulun hiippakunta toteutti oman ympäristöhankkeensa vuosina 2003-2006 ympäristödiplomin idean tuella. Tämä mainittiin myös eilen käsitellyssä toimintakertomuksessa yhtenä hiippakuntamme toteutuneista tavoitteista. Hanke oli seurakuntien kouluttamista, yhteistyötä kuntien, yritysten, ympäristöjärjestöjen ja oppilaitosten kanssa. Täten se oli, kuten piispa Salmi on maininnut, kirkon mission mukaisesti osa yhteiskuntaan suuntautumista, kaikkeen maailmaan menemistä. Kirkkohallituksen yhteiskuntatyön sihteeri Ilkka Sipiläinen kiitti alkuvuodesta lausunnossaan Oulun hiippakuntaa erityisesti selkeästä voimavarojen osoituksesta ympäristökysymyksiin. Hiippakuntasihteeri Timo Helenius toimitti hankkeeseen liittyen jo täällä muittenkin mainostaman kirjan Meille annettu maa - pohjoisen kirkon ympäristökirja, joka siis ilmestyi vuoden alussa. Siinä on 27:n eri alan asiantuntijan kirjoitusta, muun muassa kirkkoneuvos Leena Rantasen kirjoitus vastuullisesta sijoittamisesta, josta saimme eilen kuulla erinomaisen selonteon. Kirjan loppusanat on kirjoittanut arkkipiispa Jukka Paarma.

Niin hyvin kuin Oulun hiippakunnassa on ympäristödiplomia suoritettukin, se ei ole riittävästi, eikä todellakaan riittävästi koko maata ajatellen. Esimerkiksi omassa Oulun seurakuntayhtymässäni ei ole hankittu ympäristödiplomia, ja asia etenee hitaasti, vaikka valtuustoaloite tehtiinkin jo pari vuotta sitten. Ympäristödiplomin heikkous on ilmeisesti sen vapaaehtoisuus. Surullista todeta, mutta ilmeisesti totta.

Kannatan aloitetta ilmasto-ohjelman laatimiseksi kirkolle. 60-luvulla, jolloin urani luonnonsuojelijana alkoi, puhuttiin vesien, koskien, merikotkan ja saimaannorpan suojelemisesta. Lapsena toteutin vesiensuojelua kantamalla rantasaunasta pesuveteni vähän kauemmaksi pieneen maakuoppaan, jotta ne eivät olisi menneet lattiakaivon kautta lähes suoraan järveen. Olin kiitollinen vanhemmilleni, kun he eivät nauraneet minulle ja täten osoittivat, että voisin jatkaa luonnonsuojelijan tielläni.

Aloitteessa ehdotetaan asiantuntijatyöryhmän perustamista. Sen työtä helpottanee kirkon ympäristödiplomijärjestelmä ja, josta eilen jo puhuttiin, kirkon strategiatyöryhmän väliraportti, jonka arvoissa vastuullisuus on hyvin mainittu, sekä nyt myös tämä Meille annettu maa -kirja, jossa on käsitelty eettisiä ja ekoteologisia asioita. Paljon on siis jo tehty. Aloitteessa mainittu vapaaehtoinen lentoveron maksukohde on oltava luotettava, puolueeton järjestö, eikä esimerkiksi joku järjestö, joka hakkaa teräsnauloja puihin estääkseen hakkuut ja näin tietysti itse tuhoaa metsiä. Minulle ainakin opetettiin jo pienenä, että puihin ei saa hakata nauloja. On otettava huomioon myös pohjoisen liikenneolot pitkine matkoineen.

Nuoren aikuisen ympäristöteesit laadittiin Oulun kirkkopäiville kaksi vuotta sitten. Ne ovat liitteenä Meille annettu maa -kirjassa. Niitä on neljä, ja ne kuuluvat: Ihminen on osa luomakuntaa. Voit yhtä hyvin kuin luonto. Ihmisen onnellisuus ei riipu kulutuksesta tai sen kasvusta. Maailma ei ole lahja vanhemmiltamme, vaan lainassa lapsiltamme. Myös kirkon on toimittava yhteiskunnan äänekkäänä omanatuntona.


Paluu