Puheenvuoro



Rinne Riku, edustaja

Otsikko:
Kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkkohallituksen ohjesäännön muuttaminen kirkon henkilöstö- ja taloushallinnon kehittämiseksi, lakivaliokunnan mietintö 2/2010 kirkkohallituksen esityksestä 2/2010 - Ensimmäinen käsittely

Täysistunto:
Perjantaina 7 päivänä toukokuuta 2010 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät ystävät. Pörräsin tänne nyt paikalle, ja kun katselen taivaan rantaa kiikareilla, niin näen siellä tummia pilviä. Silloin tietysti tulee mieleen, että mitkä ovat niitä asioita, mitkä voi heittää laidan ylitse ja oikeastaan syy, miksi seison täällä, oikeastaan tuli edustaja Hermosen puheenvuoron aikana, kun hän laittoi tämän, olin ajatellut aikaisemminkin sitä kysymystä, mutta jotenkin se tuli uudestaan mieleen, että talouskysymykset verrattuna sitten nuorisotyöntekijät ja lapsityöntekijät. Se jotenkin viilsi hyvin syvälle. Olen myös tämän viikon aikana oppinut sen, että kannattaa pyytää etukäteen anteeksi, mitä puhuu ja pyydän anteeksi sitä, että en vieläkään osaa tehdä päätöstä vastaan tai puolesta, ja en haluaisi äänestää sitä keskimmäistä nappulaa "tyhmää", mutta huomaan, että tämäkin kysymys on tällä viikolla hyvin kipeä ja voimakkaasti asioita jakava. En halua pitkittää tätä istuntoa yhtään sen enempää, mutta kun tuon sen hämmennyksen tässä asiassa niin kuin varmasti monen muunkin sydämessä on, että kun ei asiassa ole sisällä tavallisena maallikkona, niin te kyllä puhutte niin viisaita kaikki, että en osaa kyllä tehdä päätöstä. Siksi päätänkin tämän puheenvuoron tositarinaan, jossa haluan samaistua pikkutyttöön, joka toivoi hamsteria itsellensä. Jotenkin haluaisin toivoa ja rukoilla Jumalaa niin kuin edustaja Nieminen myös täällä totesi, että Taivaan Isä antaisi meille sen viisaan ratkaisun, joka sitten myös tulevina vuosina olisi viisas. Tämä tarina on käsittääkseni täysin tosi. Tämä on hyvin lyhyt. Eli tuolla Ruotsinmaalla oli semmoinen pikkutyttö, joka rupesi ruinaamaan hamsteria kovasti vanhemmiltaan ja tietysti meidän vanhempien vastaus on usein se, että et sinä pikkutyttö siitä kuitenkaan osaa pitää huolta, siitä hamsterista, joten ei me voida sitä sinulle hommata. No eräänä aamuna sitten tämä tyttö kovin innokkaasti aamupuurolle tullessaan totesi, että "äiti, nyt olen rukoillut Taivaan Isää ja hän antaa minulle sen hamsterin". No, sehän oli sitä tavallista, mihinkä vanhemmat aina sitten tietysti myötäillen, että kiva, että Taivaan Isää rukoilet ja samaan aikaan toisaalla, aivan toisella puolella kaupunkia oli kaksi pojanvesseliä, jotka olivat kovasti tykänneet omasta lemmikkihamsteristaan ja he tykkäsivät siitä niin kovasti, että päättivät, että annetaan hamsterille jotain kivaa, ja he päättivät mennä sitten kerrostalon katolle ja heittää sieltä hamsterin pihamaalle, jotta hamsteri saisi ilmalennon. Mutta totta kai, koska hamsteri oli hyvin rakas, he sitten tekivät ihan omin käsin sille hamsterille sellaisen laskuvarjon. Mutta kuinka ollakaan, tuli iso tuulenpuuska ja tempaisi tämän hamsterin mukaansa ja niinpä sitten pojat kyynelsilmin katsoivat, kun heidän rakas hamsterinsa ei laskeutunutkaan sinne pihamaalle, vaan hävisi jonnekin sinne kaupungin laitamien taakse näkymättömiin. Varmasti arvaatte, miten kävi. Samana aamuna pikkutyttö meni sitten tietysti äitinsä kanssa torille ostoksille ja kuinka ollakaan, yhtäkkiä tyttö huutaa, että "äiti, kato, nyt se tulee". Eihän äiti tietysti taivaalle katsonut, vaan äiti katsoi pikkutyttöä ja kysyi "niin mikä tulee?" "No se Taivaan Isä antaa mulle nyt sen hamsterin". Ja uskokaa tai älkää, tarina kertoo, että tämä tyttö oli siellä torilla levittänyt kätensä ja se hamsteri laskuvarjon kanssa ei mennyt yli, ei sivulle, ei ali, vaan se tuli suoraan käsiin. Jotenkin, kun on kuunnellut tässä tätä keskustelua, haluaisin olla se pikkutyttö, joka voisi nyt levittää kätensä ja toivoa, että Taivaan Isä antaisi sen oikean ratkaisun minullekin.


Paluu