Puheenvuoro



Kankkonen Stig, ombudet

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2009 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2009-2011 (Kirkkohallituksen esitys 4/2008)

Täysistunto:
Maanantaina 3 päivänä marraskuuta 2008 klo 13.00

Teksti:
Ärade ärkebiskop, ärade ombud. Arvoisa arkkipiispa, arvoisat edustajat. En tiedä kuinka hyvin näkyy, mutta tässä on paperini, se oli valmisteltu puheenvuoro HeTa-projektista, ja kuten näkyy niin siitä nyt on melkein kaikki sanottu ja se on varmaan meille kaikille eduksi. Kuitenkin yksi kohta on sellainen, että en voi olla sitä nostamatta esille. Tuli mieleen, kun edustaja Huokuna tässä rehdisti teki tiliä traumoistaan, siitä rokotuksesta, pakkorokotuksesta, niin jotenkin tuntuu, että me olemme ehkä vähän samassa tilanteessa tässä HeTa-keskustelussa. Nyt pelko on se, että rokotetaan seurakuntia ja seurakuntalaisia eli ei olla ihan varmoja tästä, että onko tämä hyvä tai ei. Edustaja Huovinen nosti esille minun mielestäni erinomaisen tärkeän asian ja se on tämä tunneasia.. Olen kuunnellut tätä keskustelua ja miettinyt tätä ja on tullut mieleen, että tässä ehkä ei nyt tarvita insinööriä, ei atk-insinööriä, ei tarvita tietonikkaria, ei tarvita taloustieteilijää, vaan nyt tarvitaan psykologi, joka todella voi pohtia sitä, että missä tässä mentiin pieleen. Usein ilkutaan sillä, että todetaan, että väärin sammutettu. Tässä asiassa on kysymys siitä, että on väärin rakennettu, joka ei kerro sinänsä yhtään mitään itse projektista, vaan siitä, että miltä tämä näyttää. En muista nyt kuka edustaja sanoi siitä, ettei ole koskaan saanut niin paljon palautetta kentältä kuin tässä asiassa, ja sama koskee minua. Tästä on tullut valtavan paljon palautetta, ja jos yrittää vetää yhteen mistä on ollut kysymys, niin on se, että tunne, huom. tunne on se, että tämä on ylhäältä saneltu, kirjoituspöytätekele eikä mitään muuta. Kun siihen liitetään tämä pakkoelementti eli laki siitä, että kaikkien pitää tähän osallistua, en ihmettele ollenkaan, että tämä projekti saa näin paljon vastustusta aikaiseksi. Ja edelleenkään tämä ei sano itse projektista yhtään mitään. Nyt tuntuu kyllä Antti Sipolan varovaisuus, jarrutus, oikealta; tässä vaiheessa tai tässä muodossa ei tätä projektia viedä eteenpäin. Nyt olisi tärkeintä se, että kentältä kysytään, mitä te haluatte. Olen melko varma, että kukaan ei halua pitää kiinni näistä rutiinitöistä ihan vaan sen takia, että se olisi kivaa, vaan kysymys on siitä, että ei hyväksytä ylhäältä päin tullutta projektia, joka on näin kallis ja ilman, että tiedetään mitä se antaa. Mitä hyötyä tästä rokotuksesta on.


Paluu