Puheenvuoro



Vikström Björn, biskop

Otsikko:
Parokiaalijärjestelmän kehittäminen; kirkkohallituksen selvitys kirkolliskokoukselle (Kirkkohallituksen esitys 1/2011)

Täysistunto:
Maanantaina 2 päivänä toukokuuta 2011 klo 13.00

Teksti:
Herr ordförande, bröder och systrar. Kirkkohallituksen tekemä selvitys on kattava ja laaja, mutta jää mielestäni kuitenkin puolitiehen. Selvityksen hyvä puoli on se, että se antaa hyvin realistisen kuvan niistä vaikeuksista ja ongelmista, joita pitäisi selvittää jos parokiaaliperiaatetta halutaan kehittää ja samalla ehkä myös keventää. Mutta näen ongelmallisena sen, että selvityksessä sekoitetaan tarpeettomasti kaksi asiaa keskenään. Ensimmäinen kysymys on, miten meidän kirkossa pitäisi reagoida siihen tilanteeseen, että maahamme on jo syntynyt isoja kuntia ja seuraavan tai sitä seuraavan hallituskauden aikana niitä voi syntyä huomattavasti enemmän. On puhuttu sadasta tai jopa vain kahdestakymmenestä kunnasta. Minusta tämän asian selvittäminen on kiireellinen. Tämä ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi kyseenalaistaa parokiaaliperiaatetta, vaan tämä on enemmänkin tällainen pragmaattinen kysymys siitä, haluammeko me, jos vähän karrikoidaan, erityissairaanhoitoalueen koon olevan se tekijä, joka määrää myöskin seurakunnan tai seurakuntayhtymän koon ja laajuuden. Ja tähän meidän pitäisi kiireellisesti ottaa kantaa. Tämä oli ensimmäinen kohta. Toinen kysymys, mistä tässä selvityksessä on ollut puhetta on se, miten parokiaaliperiaatteesta voidaan tehdä poikkeuksia johtuen muuttuneesta yhteiskunnallisesta tilanteesta ja ihmisten elintavoista. Tässä asiassa selvitys luettelee ongelmat, tavallaan kuvaa sen rajat. Puhutaan taas verotuksesta, puhutaan väestökirjanpidosta, puhutaan hautauslaista ja niin edespäin. Tietysti nämä antavat hyvän kuvan siitä, että tämä ei ole helposti muutettavissa. Mutta kuten esimerkiksi edustaja Ojala totesi, tämä oli kuitenkin se toimeksianto, mitä tästä salista kirkkohallitukselle lähti. Nyt pitäisi miettiä, kuinka pitkälle tällä tiellä halutaan mennä. Pitäydytäänkö siinä, että annetaan näille luottamusmiehille mahdollisuus pysyä tehtävässään toimikauden loppuun saakka vai annetaanko myös muille yhden yhtymän sisällä mahdollisuus vaihtaa seurakunnasta toiseen ja niin edespäin. Tässä on myöskin kaksi vaihtoehtoa. Raskaampi versio on se, että yritetään muuttaa veronkantosysteemiä ja tietokonejärjestelmiä. Se on kallis prosessi. Toinen mahdollisuus on tyytyä siihen, että ainakin lyhyellä tähtäimellä meillä ei ole varaa muuttaa näitä systeemejä. Voitaisiin miettiä, miten kirkon oman lainsäädännön avulla pystytään luomaan mahdollisuus tällaisiin poikkeuksiin niin, että jäsen pysyisi vielä verotuksessa ja kirjanpidossa asuinpaikkansa seurakunnan jäsenenä, mutta voisi esimerkiksi hakemuksen perusteella saada oikeuden siirtää äänestysoikeutensa ja oikeutensa toimia luottamushenkilönä toiseen seurakuntaan tietyin ehdoin. Juuri tällaiset asiat olisi syytä selvittää, näiden kahden kysymyksen eritteleminen ja toisaalta sen miettiminen, miten tästä voitaisiin päästä eteenpäin. Nämä tehtävät antaisin mielelläni valiokunnan mietittäväksi. Kiitos.


Paluu