Puheenvuoro



Kujala Erkki, edustaja

Otsikko:
Viestintästrategian laatiminen, yleisvaliokunnan mietintö 2/2013 edustaja-aloitteesta 1/2013

Täysistunto:
Perjantaina 17 päivänä toukokuuta 2013 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Olin ajatellut, että en enää puhu täällä kirkolliskokouksessa, mutta nyt kun näyttää olevan hyvää aikaa kun meillä tässä aamupäivällä ei näitä asioita niin kovin paljon ole ja on nyt näin herkullinen aihe, niin ajattelin, että nythän meidän on hyvä keskustella tästä.
Minäkin sain innoituksen tuosta eilisiltaisesta oikeastaan siinä vaiheessa, kun meidän ryhmän ensimmäisenä kohteena oli se videopaja, missä esiteltiin nuorten tekemiä videoita ja nuorten toimintaa. Minäkään en tee mitään muutosehdotusta tähän valiokunnan mietintöön. Siinä on kaikki asiat sanottu ja koska nyt on niin paljon tekeillä, niin toivottavasti sieltä hyvää tulee. Mutta tämä on niin suuri asia, että tästä kannattaa puhua ja tällä puheenvuorollani haluaisinkin teitä innostaa tähän keskusteluun. Koko kirkon toiminta on viestintää. Ihan kaikki toimet mitä me teemme on sanoman eteenpäin viemistä. Oikeastaan se ajatus, mitä haluaisin tässä puhua tuli eilen mieleeni, kun noita valiokuntien mietintöjä esiteltiin ja meidän täällä tekemiä päätöksiä, että miten nämä menevät sitten seurakuntalaisten ja koko suuren yleisön tietoon. Kyllä meidän viestinnän mahdollisuudet näillä keinoilla mitä meillä nyt on ovat aika heikot. Tämä jää vain sisäpiirin puheeksi. Katselin Kotimaan tämän viikon lehteä niin ei siellä näistä täällä puhuttavista asioista ollut mitään. Hengellisten järjestöjen lehdet näyttävän aika vähän kirjoittavan kirkolliskokouksesta. Asiat menevät kirkkohallituksen tietoon ja jotkut hiippakuntien tietoon ja jäävät sinne. Suuri ongelma on siinä, että kun nuoret kaipaisivat videossaan tietoa kirkosta, sitä ei ole saatavilla vaan se nähdään sisäpiirin toimintana. Näin ainakin ajatteli Oululainen videontekijä tyttö. Ajattelin, että juuri noinhan se on, ei niistä seurakuntien kirkkoneuvostojen, seurakuntaneuvostojen ja kirkkovaltuuksien päätöksistä varsinkaan nuorille mitään tietoa mene. Paikallislehdessä saattaa olla pieni juttu jostakin isosta investoinnista tai hankkeesta. Maakuntalehdet ovat hyvin vähän kiinnostuneita seurakuntien asioista paitsi talousarvioista ja jostakin rakennushankkeista ja sitten kohuista. Näin on myös valtakunnan median osalta. Minä yhdyn paljolta tuohon Johanna Korhosen puheenvuoroon siinä, että ei mediaa tarvitse pelätä eikä media missään tapauksessa ole uhka. Se on mahdollisuus mutta sitä pitää osta käyttää. Jollain keinolla meidän pitäisi saada median kanssa sellaiset suhteet, että kirjoitettaisiin ja tehtäisiin radioon ja televisioon juttuja ihan tästä kirkon oikeasta toiminnasta ja siitä sanomasta mikä meidän päätehtävä on, eikä vain kohusta kun nostatetaan kohu. Kirkon viestintä on epäonnistunut. Kun näitä kohujuttuja varsinkin televisiossa on tehty ja noussut esille jos siellä joku sanonut Raamatun mukaisesti jostakin asiasta ja siitä toiset ovat toista mieltä niin kirkon edustajat ovat heti seuraavassa mahdollisuudessa kääntämässä sen asian toisin päin. Aivan kuten eilen edustaja Simojoen puheenvuorossa. Kun luin siitä lehdistä vähän, kun en tiennyt siitä ennen mitään. Rippikouluopetuksen tilanteesta tehty kirjoitus, jossa kirkon edustaja oli pitänyt järkyttävänä, että nuorille jaetaan aineistoa, jossa neuvotaan ihan kunnolliseen käyttäytymiseen. Siinä vaiheessa viimeistään meidän sanoma sekoittuu, kun ei sanota totuutta. Aloitteessakin puhuttiin, että meidän pitäisi olla rehellisiä ja sanoa asiat niin kuin ne ovat. Meillähän on se tapa, että asiat käännetään parhain päin ja miten ne suurta yleisöä tyydyttäisi, mutta silloin jää se oma kannattajakunta, joka haluaa pysyä totuudessa, hämmennyksen tilaan. En minä tämän enempää opasta, mutta haluaisin panna meidät ajattelemaan, että miten me hoidetaan tämä sisäinen viestintä. Näistä meidän omista ja mielestämme tärkeinä pitämistämme asioista, mitä meillä täällä kirkolliskokouksessa on. Miten tämä viesti saataisiin kentälle. Ja sitten siellä paikallistasolla mitä siellä päätetään, että ne menisivät ettei nuorten tarvitse olla siinä luulossa, että kirkko on sisäpiiri. Panin merkille eilen illalla, että kyllä se valta lähtee kiinnostamaan heti pienestä pitäen, kun näillä nuorilla tuntui olevan tärkeintä se, että miten pääsisi vaikuttamaan sinne kirkkoon. Miten pääsisi valtuustoon ja pääsisi vaikuttamaan ja pääsisi äänestämään. Se ei ole hyvä tie, että suoraan 16-vuotiaana välttämättä sinne valtuustoon mennään. Nuorilila pitäisin olla oma foorumi heidän omista asioistaan, missä he saisivat kasvaa pikkuhiljaa ja mennä sitä kautta eteenpäin. Kiitos.



Paluu