Puheenvuoro



Simola Pertti, edustaja

Otsikko:
Kirkon eläkerahastoa kartuttavaa eläkerahastomaksua koskevan säännöksen lisääminen kirkkolain 22 luvun 8 §:ään, talousvaliokunnan mietintö 5/2011 kirkkohallituksen esityksestä 10/2011 - Ensimmäinen käsittely

Täysistunto:
Torstaina 10 päivänä marraskuuta klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Olen yrittänyt opastaa uusia kirkolliskokousedustajia ja ehdokkuutta harkitsevia siten, että täysistunnossa kannattaa käyttää vähän ja harkittuja puheenvuoroja, jos Turussa haluaa vaikuttaa. Sitten luen lehdestä, että olen ylivoimaisesti eniten puheenvuoroja käyttänyt edustaja tässä kirkolliskokouksessa. Ja taas täällä. Taitaa varttunut pappi olla kuin tienviitta, joka näyttää mihin pitää mennä ja itse jää paikalle seisomaan.

Kirkon eläkerahastomaksua katsoessa tarvitaan nyt tienviittaa, joka näyttää kauas. Meidän pitäisi pystyä katsomaan kymmenien vuosien päähän ja huolehtia siitä, että kirkon eläkkeet pystytään maksamaan myös meidän jälkeemme tuleville kirkon työntekijöille. Eläkkeiden maksusta huolehtiminen on meidän käytännöllinen ja myös eettinen velvollisuutemme. Tarvitsemme kysyä tehdä kipeitä päätöksiä ja meidän tulee seurakunnissa kantaa se kipu, johon päätökset seurakuntien taloudessa vaikuttaa.

Jos näköalat eivät riitä kauas, voidaan tehdä virheitä, jotka tulevat sukupolvet joutuvat kantamaan. Eläkejärjestelmässä on tehty virheitä. Voisi sanoa, että ensimmäinen virhe oli se, että kirkkoon ylipäänsä rakennettiin oma eläkejärjestelmä. Toinen virhe oli se, että rahastointi aloitettiin liian myöhään. Päätösten historia näkyy kirkkohallituksen esityksen taustakuvauksessa. Näistä nyt enemmän tai vähemmän virheellisistä päätöksistä on turha osoittaa sormella oman aikansa päätöksen tekijöitä. He ovat tehneet päätökset sen ajan ajattelun pohjalta, näkökyky ei ole riittänyt tarpeeksi kauas eikä ehkä sinne saakka ollut edes mahdollista nähdä. Nyt meiltä edellytetään katsomista kauas, vastuun ottamista ja kipeitä päätöksiä.

Kirkon eläkelaitoksen ongelmat eläkkeiden rahoituksen suhteen ovat olleet pitkään tiedossa. Niihin on pureuduttu. On tehty eläke-ennusteita, on siirretty eläkkeiden toimeenpano Kevaan ja säästetty näin paljon eläkkeiden käyttötalouden kustannuksista. Tämä syntynyt säästö voidaan käyttää eläkkeiden rahoittamiseen. On myös etsitty mahdollisuutta päästä yksityisten eläkelaitosten yhteistakuupiiriin. Tämä tie on ainakin tässä vaiheessa osoittautunut mahdottomaksi. Kirkko joutuu yksin vastaamaan eläkkeittensä rahoituksesta.

Viime vuoden lopulla valmistuneen eläke-ennusteen mukaan kirkon eläkevastuu on 4,1 miljardia euroa. Eläkerahaston noin 950 miljoonan euron rahasto riittää kattamaan eläkevastuun tarkastelujakson 2080 loppuun saakka kahdella edellytyksellä: Kirkon henkilöstö vähenee laskennassa käytetyn huonoimman skenaarion mukaan - korkeintaan sen mukaan - ja eläkerahaston reaalituotto on vähintään 4 %.

Kirkon eläkerahaston rahoituslähteitä on kolme: työnantajan eläkemaksu, sijoitustoiminnan tulot ja työntekijöiden maksamat eläkemaksut. Työnantajan eläkemaksua juuri aamupäivällä päätimme korottaa prosenttiyksiköllä 27 %:sta 28 %:iin, mikä lisää seurakuntien henkilöstömenoja 5 miljoonaa euroa. Pitkällä aikavälillä eläkerahaston riittävyyteen sisältyy epävarmuustekijöitä. Tämän vuoksi on katsottu tarpeelliseksi kartuttaa eläkerahastoa nykyistä voimakkaammin.

Tätä varten on tehty esitys kirkollisverosta perittävästä eläkerahastomaksusta, joka olisi uusi, neljäs väline eläkerahaston kartuttamiseksi. Jos katsomme eläkerahaston kartuttamisen välttämättömäksi, on sijoitustoiminnan lisäksi kirkon omassa käytössä kaksi mahdollisuutta: nostaa työnantajan eläkemaksua edelleen 28 %:sta ylöspäin tai ottaa käyttöön tämä neljäs väline, eläkerahastomaksu. On tärkeää nähdä, että kun tässä teemme päätöstä eläkerahastomaksusta, emme tee päätöstä siitä, miten sitä tulevina vuosina kerätään. Sen päättävät tulevat kirkolliskokoukset aina talousarvion vahvistamisen yhteydessä. Teemme siis tässä asiakohdassa päätöksen välineen käyttöönotosta. Voisi sanoa, että tämä väline ei lisää seurakuntien eläkkeisiin kohdistuvia rasitteita, sillä sama raha joudutaan keräämään työnantajan eläkemaksujen korotuksella, jos tämä väline ei ole käytössä. Siis tämä väline itsessään ei lisää seurakuntien kuluja, se antaa vain toisen tavan kerätä eläkerahastoon lisää varoja.

Siihen, minkä suuruiseksi kirkon oma työnantajavastuu vuosien mittaan muodostuu, vaikuttavat monet tekijät, muun muassa mahdolliset eläkkeiden muutokset, työurien pituus ja työntekijöiden maksaman eläkemaksun suuruus. Nämä kaikki tulevien kirkolliskokousten on otettava huomioon eläkerahastomaksun suuruutta määritellessä.

Eläkerahastomaksun säätämistä puoltavat ainakin seuraavat asiat:
1. Kirkkotyönantajan eläkemaksu on korkea, esimerkiksi yksityisiin eläkelaitoksiin verrattuna noin 10 % korkeampi.
2. Sijoitusten 4 %:n reaalituottovaatimus on hyvin korkea.
3. Eläkerahastomaksun kerääminen etupainotteisesti kasvattaa sijoitustoiminnan tuottoja korkoa korolle periaatteella ja helpottaa näin tulevien polvien taakkaa.
4. Rahaston kartuttamisesta on syytä huolehtia nyt, kun siihen kuitenkin vielä on taloudelliset edellytykset.
5. Eläkkeistä on huolehdittava. Se on meidän velvollisuutemme ja siihen liittyvä kipu on kannettava.

Talousvaliokunta esittää ponnessaan kirkkohallituksen esittämän eläkerahastomaksua koskevan kirkkolain muutoksen hyväksymistä.


Paluu