Puheenvuoro



Kiuttu Pekka, edustaja

Otsikko:
Lakivaliokunnan mietintö 2/2009 piispainkokouksen esityksestä 1/2008, joka koskee kanttorinviran kelpoisuutta, ja kirkkohallituksen esityksestä 5/2008, joka koskee kirkkolain, kirkkojärjestyksen sekä kirkon vaalijärjestyksen virkamiesoikeudellisten säännösten muuttamista

Täysistunto:
Torstaina 5 päivänä marraskuuta 2009 klo 15.00

Teksti:
Herra puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Me olemme siis tilanteessa, jossa täysistunto on paljon haltijana. Vastaava tilanne oli eilen, kun yleisvaliokunnan mietinnöt tulivat plenumin punnittavaksi. Nuorten asia, mietintöä vastustavia puheenvuoroja, muutosesitys, jonka lainvoimaisuus toteutui ehkä nipin napin ja päälle äänestys, ja katso, meillä oli yleisvaliokunnan mietinnölle täysin vastainen päätös. Tämä on se minun ongelmani. Olen tämän jälkeen tullut muistutetuksi niistä ankarista tappioista, mitä itse mielestäni olen kokenut. Aikaisemmissa kirkolliskokouksissa käsikirjavaliokunnan hyvin mietityt esitykset, jotka tulevat tänne ja sitten kirkolliskokous yhden mielipiteen perusteella tekee ehdotuksen jostakin muusta. Meillä on mahdollisuus muuttaa koko päätös, vaikka takana on ties kuinka monien tuntien miettiminen. Valiokunnassa ovat asiantuntijat paikalla ja kuitenkin plenumille myönnetään tällainen oikeus. Esityksellä, mikä meillä on, ei ole minkäänlaista päätösvaltaa, se vain on olemassa ja me teemme päätöksen. Katekismukseen tuli viime metreillä minun mielestäni ei haluttuja muutoksia. Nekin tuotiin edustajan esityksenä, toinen kannattaa, äänestetään, ja yksinkertaisella enemmistöllä hyväksytään, vaikka käsiteltiin kuitenkin opillisia kysymyksiä, niin siinä riittää yksinkertainen enemmistö, asia palautetaan valiokuntaan ja valiokunnan on noudatettava tietenkin täysistunnon tahtoa.

Tämä käsitteillä oleva mietintö on tietenkin mittasuhteiltaan aivan toista kaliberia kuin eilinen yleisvaliokunnan yksisivuinen mietintö. Varsinkin tämä on suurten ponnistusten ja tekemisen tulos, aikaa on mennyt hirveästi, jopa rahaa ja mitä nyt? Jos nyt itse haluaisin lähteä palauttamaan mietintöä, se tarkoittaisi sitä, että ensinnäkin olen vahvasti sitä mieltä, olen saanut jostakin sen käsityksen. Mutta koska tämä mietintö on tuotu meille käsiteltäväksi, niin se tarkoittaisi sitä, että mietintö on huonosti tehty, se on epäasiallinen tai en voi luottaa siihen jostakin syystä. Näitä elementtejä en löydä nyt. Edelleen palaan siihen, että kuka laskee ne tunnit ja sen asiantuntemuksen, mikä on tähän asti kerätty. Luotan valiokunnan vilpittömyyteen. Niin kuin täällä mainittiin, edellinen kirkolliskokous hylkäsi vastaavan mietinnön, kun siihen oli sisään leivottu syrjintäpykälä. Tämä lähes 100-sivuinen teos ei sisällä syrjintäpykälää ja kysyn, onko siis nyt hyvät perustelut torjua tämä aloite? Eli tulisi aina antaa paljon painoarvoa niin tässä kuin toivottavasti muissakin tulevissa vastaavissa tilanteissa sille asiantuntijuudelle, jota mietinnöissä on. En usko, että viime tingassa tehdyt muutosehdotukset, joita nyt tosin nämä aikaisemmin kuullut eivät edusta, mutta niitä helposti tulee, että ne olisivat jotenkin paljon viisaampia kuin pohjana oleva mietintö. Tähän mietintöön kytkeytyy paljon asioita, kirkkolakia ja lainsäädäntöä kaiken kaikkiaan. Pitää ottaa huomioon myös, että kirkkohallituksella on vain rajallinen työlista, johon mietintömme joutuisi, jos se palautetaan. Oli hyvä kuunnella edustaja Kankkosen puheenvuoroa ja mielelläni yhdyn siihen, että syrjintäpykälä käsitellään mahdollisimman pian ja tuodaan kirkolliskokouksen päätettäväksi.


Paluu