Puheenvuoro



Siukonen Antti, edustaja

Otsikko:
Seurakunnan pääjumalanpalveluksen alkamisajankohdan vapauttaminen seurakunnan itsensä ratkaistavaksi (Edustaja-aloite 8/2006)

Täysistunto:
Keskiviikkona 10 päivänä toukokuuta 2006 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajatoverit. Ensinnäkin kiitos kirkkoneuvos Häkkiselle erittäin hyvästä ja taustoja avaavasta puheenvuorosta. Koska olen täällä jo toista kertaa tänään, niin ajattelin laittaa teille tuonne taululle jotakin muutakin katseltavaa kuin tämän pöntön ja minut. Seurakunnan pääjumalanpalveluksen ajankohta on yksi selkeä palanen, joka liittyy nuorten ja nuorten aikuisten elämäntilanteen huomioimiseen. Ei liene kenellekään enää yllätys, että suurelle osalle nuoria aikuisia ja lapsiperheitä sunnuntai on ainut päivä viikossa, jolloin saisi nukkua pitkään. Tästä kertoi muuan muassa Satakunnan Kansa uutisoidessaan viime viikonloppuna nuorten Kirkko 2015-seminaaria. Luen tästä, koska se on aika pientä pränttiä tuolla taululla: "Pyhäpäivinä aamutuimaan pidettävät jumalanpalvelukset eivät voi kiinnostaa nuoria tulevaisuudessakaan, koska 90 % teineistä ei ole herännyt vielä silloinkaan, kun messu on jo ohitse". Sunnuntain aamujumalanpalvelus kilpailee tämän faktan kanssa ja tilastot kertovat kumpi voittaa. Pääjumalanpalvelus, jonka tulisi olla seurakunnan yhteistä Jumalan kansan juhlaa, jää monella väliin. Tämän aloitteen tarkoitus on, niin kuin Häkkinenkin tuossa totesi, saada mahdollisimman paljon seurakuntalaisia osallistumaan yhteiseen jumalanpalvelukseen. Lienee itsestään selvää, että eri seurakunnissa on totuttu erilaisiin rytmeihin. Ihmiset ovat tottuneet noin 50 vuoden aikana kello 10 jumalanpalvelukseen, etenkin maaseuduilla. Kaupungeissa taas ihmiset ovat tottuneet, että voivat valita useiden messujen välillä.

Sitten huomio ihmisten nukkumaanmeno- ja heräämisajoista itse ongelmakohtaan. Seurakunnan pääjumalanpalveluksen ajan alkamisajankohtaa säätelee kirkkojärjestyksen 2 luvun 3 § ja se kuuluu näin: "Päiväjumalanpalvelus aloitetaan yleensä kello 10, jos on perusteltu syy aloittaa jumalanpalvelus jatkuvasti johonkin muuhun aikaan, asiasta päättää kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto. Päätös on alistettava tuomiokapitulin ratkaistavaksi". Jos seurakunta siis haluaa muuttaa pääjumalanpalveluksen alkamisajankohtaa, sen päätös on alistettava tuomiokapitulille. Tuomiokapitulit eri hiippakunnissa suhtautuvat vaihtelevasti seurakuntien tekemiin päätöksiin.

Mielestäni on perusteltua purkaa tämä turha alisteisuus. Seurakunnat tuskin lähtevät sankoin joukoin muuttamaan jumalanpalvelusajankohtiaan, mutta alisteisuuden purkaminen antaisi mahdollisuuden seurakunnalle ainakin tutkia ja harkita asiaa entistä tarkemmin ja ainakin selvittää mihin aikaan ihmiset oikeasti haluaisivat käydä jumalanpalveluksessa. Tästä olisi hyötyä erityisesti myös yksipappisten ja yksikanttoristen seurakuntien työnsuunnittelussa. Välillä voi olla vaikea saada tuuraajaa vuosilomille, erityisesti suurten juhlapyhien aikaan. Pitkien välimatkojen takaa voi olla vaikeaa löytää sijaisia. Jos alisteisuus purettaisiin seurakunnilla olisi matalampi kynnys vaikkapa rovastikunnalliseen yhteistyöhön, jossa papit ja kanttorit voisivat tällaisessa tapauksessa pitää ensin omassa seurakunnassaan jumalanpalveluksen kello 10 ja sitten ajaa naapuriseurakuntaan tuuraamaan kello 13 jumalanpalvelukseen. Kyseessä on varsin pieni muutos kirkkojärjestykseen, mutta vaikutus ja viesti, joka päätöksestä seuraa, on varsin merkittävä.


Paluu