Puheenvuoro



Huomo Matti, edustaja

Otsikko:
Uutta diakonivirkaa koskevien säännösten lisääminen kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen, lakivaliokunnan mietintö 5/2015 kirkkohallituksen esityksestä 1/2015

Täysistunto:
Torstaina 5 päivänä marraskuuta 2015 klo 15.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Mietin pitkään, sanoisinko mitään, kun tämä asia on nyt näin paljon puhuttu, mutta ehkä jotain uusia näkökulmia kuitenkin vielä tulee. Tässä kierretään kuin kissa kuumaa puuroa. Mistä johtuu, ettei tätä asiaa saada ratkaistua? Astutaanko siinä joidenkin varpaille, vai mistä tässä on oikein kysymys, että asia ei ratkea? Yksi syy on kuitenkin se, että kirkostamme puuttuu musiikin teologinen tutkimus, syvällinen musiikin teologiatutkimus. Luther aloitti kirjoittamaan musiikin teologiaa, mutta se jäi hänellä kesken, hän ehti poistua keskuudestamme, ja näin ollen se jäi häneltä kesken. Muuta en tiedä kuin että Miikka Anttila, Hattulan seurakuntapastori vai kappalainen, jompikumpi, on tehnyt väitöskirjan musiikinteologiasta, jatkanut tätä Lutherin aloittamaa aihetta tietääkseni. En ole väitöskirjaa lukenut, olen vain jotakin otsikoita sanomalehdestä lukea ja lyhyitä uutisia siitä saanut tietää. Musiikkikin on kieli. Aikanaan, kun Baabelissa sekoitettiin kielet, niin Jumala jätti tähän maailmaan kuitenkin joitakin yhteisiä kieliä. Matematiikka ja fysiikka ja tiettyjä muita vastaavia. Musiikki on yksi tällainen yhteinen kieli riippumatta meidän puhutusta kielestämme. Musiikkia kaikki ymmärtävät. Tietyllä tavalla voi sanoa, että se on yleismaailmallinen Jumalan lahja, verrattavissa luonnon lakeihin. Ne ovat olemassa, me emme saa niitä pois ihmisinä, vaikka kuinka tahtoisimme tai emme tahtoisi. Luonnon lait ovat luonnossa vallitsevasta säännönmukaisuudesta käytetty nimitys.

Tieteessä on valitsevia hypoteeseja siitä, mitä ovat luonnon lait. Ne tieteelliset lait, jotka ovat tosia, ovat luonnonlakeja. Koulusta saatamme muistaa Newtonin lakeja, jotka liittyvät painovoimaan, liikkeeseen, kiihtyvyyteen jne sekä termodynamiikan lakeja, joiden perustana on muun muassa lämpömittarin toiminta. Luonnon lakeja on erilaisia ja ne ovat erilaisia, kuin esimerkiksi meidän laatimat oikeuden käyttölait. Luonnonlait eivät määrää miten asioiden tulisi olla, vaan ne kuvaavat miten asiat ovat meistä riippumatta. Musiikkikin on olemassa meistä riippumatta. Luonnonlait ovat ihmisten toiminnasta huolimatta olemassa Jumalan luomistyön ja luomisteon perusteella. Musiikki koostuu äänestä ja sen yksi ilmenemismuoto on kirkkomusiikki. Ääni mekaanisena aaltoliikkeenä väliaineessa on luonnonlakeihin verrattavissa oleva ilmiö, jonka me aistimme kuuloelimillämme, osittain myös saatamme ihollamme tuntea äänen värähtelyjä, varsinkin matalissa äänissä. Mutta ääni ja siitä johdettu kirkkomusiikki on osa luonnonlakien ilmenemistä, jota me emme saa häivytettyä tai poistettua tästä maailmastamme, universumistamme, eikä se ole tarpeellistakaan. Meillä on kirkkomusiikissa olemassa Jumalan luomistyön lahjat käytettäväksi hyväksemme.

Meille annettiin tehtäväksi luomisessa viljellä ja varjella näitä luomislahjoja. Viljellä eli edistää kasvua ja varjella eli suojella kasvua, ettei kasvu mene pilalle ja hukkaan, vaan että nämä lahjat saavat kaikessa hyvyydessään vaikuttaa hyväksemme. Luterilaisen teologian mukaan musiikki on Jumalan lahja, mutta se ei tule meidän hyväksemme itsestään, vaan tarvitaan tekijöitä, syvällisiä äänen ja musiikin käyttäytymistä ja lainalaisuuksia ymmärtäviä henkilöitä toteuttamaan musiikkia. Tällaisia musiikin toteuttajia ovat olleet kulloisenkin uskonnon piirissä toimivat ja musisoivat, vaikkapa kanttoreiksi nimitetyt henkilöt, muusikot.

Kirkossamme kanttorit toimivat jumalanpalveluselämämme keskiössä, messuissa, hautajaisissa, häissä, kasteissa, seurakuntatilaisuuksissa, kinkereillä, rippikouluissa, moninaisissa tilaisuuksissa, missä Jumalan sanaa julistetaan ja ylistetään musiikin kannattelemana ja musiikin rikastuttamana, sana yhdistyneenä musiikkiin, jolloin sanan ja musiikin yhteisvaikutus saa rakentaa ihmistä täydemmin, rukouksessa ylistyksessä ja julistuksessa. Silloin voi syntyä ihmispersoonassa vaikuttavia elämyksiä, emootioita, kokonaisvaltaisia tuntemuksia, jotka koskettavat ja liikuttavat sielun syvimpiäkin sopukoita ja kerroksia ja melkein, jopa pakahduttavat hyvän olon tunteellaan. Luther sanoo tästä pakahduttavasta hyvän olon tunteesta, että ihminen ei voi olla laulamatta, kun evankeliumin sana hänessä saa aikaan semmoisen hyvän olon. Hän ei voi olla laulamatta, ylistämättä, kuuluttamatta siitä asiasta, vaan se saa ihmisessä spontaanin ilmenemismuodon. Paitsi hyvän olon tunteen ja ilon, se voi saada myöskin pakahduttavan liikutuksen tunteen. Joka tapauksessa, tämmöinen emootio tai affekti on niin vahva, että siinä voi tuntea jopa Jumalan kosketuksen, Jumalan vaikuttaman elämyksen itsessään, sisimmässään.

Kun kanttorit toimivat näin vahvasti jumalanpalveluselämän keskiössä ja ovat maailman sivu toimineet, olisi ollut luontevaa, että tämä ammattikunta olisi otettu vihkimysviran piiriin. Semminkin kun kanttoritehtävät kirkossa ovat "kirkon elämänmuodolle ominaisten, olennaisten ja pysyvien tehtävien julkista hoitamista". Tämä oli perustevaliokunnan lausunnosta. Mistäpä muustakaan on kyse kuin julkisesta hoitamisesta nimenomaan. Se on keskeinen kriteeri vihkimysviran piiriin ottamisessa perustevaliokunnan lausunnossa 2/2015 ja lakivaliokunnan mietinnössä 5/2015.

Vielä kiinnittäisin huomioita siihen, että luterilaisessa perinteessä on arvostettu aivan erityisesti laulun ja soiton merkitystä Jumalan sanan kuuluttamisessa ja sydämen valmistamisessa sanan vastaanottamiseen ja kätkemiseen. Lutherin mielestä Jumalan sanan laulaminen versoo itse sanan olemuksesta evankeliumina, suloisena ilouutisena. Luther ymmärsi syvästi musiikin mahdollisuudet sanan elävöittäjänä, sävelet tekevät tekstin eläväksi. Hän edisti kansankielistä virsilaulua, jotta Jumalan sana juurtuisi myös laulettuna kansan keskuuteen. Uskonpuhdistuksen ja luterilaisen ortodoksian aikana yleiset virsisaarnat olivat ilmaus luottamuksesta virren julistusvoimaan. Näin kanttori ei siis vain johda seurakunnan vastausta kuultuun Jumalan sanaan, vaan luterilaisen sanakäsityksen mukaisesti hän osallistuu itse Jumalan sanan julistamiseen. Näin luterilainen sanan teologia perustelee vahvasti myös kanttorin kuulumisen sanan palvelun virkaan.

Tulenkin sitten esittämään, kun sen aika on, muutosta lakivaliokunnan ponsiesitykseen käsiteltävänä olevassa asiassa. Muutos kuuluu siten täydennettynä lakivaliokunnan ponsiesitykseen, että "edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta esittää, että kirkolliskokous palauttaa asian kirkkohallituksen valmisteltavaksi kiireellisenä siten täydennettynä, että kanttorin virka on lisätty vihkimysviran piiriin". Toinen mahdollisuus olisi ollut liittyä Sami Ojalan esittämään ponsimuutokseen siten, että kirkkohallituksen esitystä olisi täydennetty ponsimuutoksen yhteydessä siten täydennettynä, että kanttorin virka lisätään vihkimysviran piiriin, siis lisättynä Sami Ojalan ponsimuutokseen, mutta päädyin kuitenkin tekemään lakivaliokunnan mietinnön pontta muuttavan ponsiesityksen. Kiitos.




Paluu