Puheenvuoro



Voipio Risto, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 5 päivänä toukokuuta 2010 klo 16.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Edustaja Eero on tehnyt kysymyksen, jonka luen. "Piispainkokous on tehnyt syyskuussa 2004 kirkon johtamiskoulutustyöryhmän esityksestä kirkkohallitukselle aloitteen, jossa esitetään säännöksien tarkistamista muun muassa kirkkoherran asemasta johtajana kirkon perustehtävän toteutumisen vaatimuksia vastaavaksi. Piispainkokous toteaa aloitteessaan muun muassa seuraavaa: Kirkkohallitus on kokouksessaan 8.6.2004 asettanut työryhmän pohtimaan kirkon virkamieslainsäädännön uudistamista. Kysymyksessä on lähinnä kirkon virkamieslainsäädännön tarkistaminen siten, että se vastaa uutta perustuslakia ja yleistä kehitystä valtion ja kunnan viranhaltijoiden osalta. Työryhmän työskentely ei varsinaisesti käsittele johtajuuden kysymystä, mutta koskettaa kirkkoherrankin asemaa virkamiehenä." Ja edelleen tämä on siis edelleen edustaja Eeron kysymystä: "Seurakunnan johtamisjärjestelmässä voisi ottaa mallia kuntahallinnosta, jossa kunnanjohtaja on muiden työntekijöiden esimies. Vastaavalla tavalla kirkossa tulisi olla selkeästi yksi johtaja. Nykyisessä hallintomallissa on olemassa vaara, että toiminta- ja taloussuunnitelma liukuu liiaksi talouspäällikön reviirille. Tällöin suunnittelun painopisteenä on talous, joka ohjaa toimintaa. Paikallisseurakunta tarvitsee selkeän yhden johtajan, jonka osaamistasoa voidaan koulutuksen ja työnohjauksen avulla vielä nykyisestäänkin nostaa." Ja edelleen tässä siteerataan piispainkokousta: "Yhden viranhaltijan määritteleminen seurakunnan johtajaksi merkitsisi johtamisvallan ja vastuun selkiyttämistä. Tämä puolestaan voisi yleensä merkitä seurakunnan työntekijöiden turvallisuudentunteen lisääntymistä. Johtamisen määrittelyn yhden viranhaltijan vastuulle voi olettaa keskimäärin parantavan työssä viihtymistä, sillä seurakunnassa noudatettavat työkäytännöt ja kirkollinen linja yhtenäistyisivät." Ja kysymys: "Millaisiin seurakunnan johtamista selkeyttäviin säännöstason valmistelutoimiin kirkkohallitus on piispainkokouksen aloitteessa esittämien epäkohtien pohjalta ryhtynyt?"

Arvoisa puheenjohtaja. Tähän voisi vastata lyhyesti, että tämä aloite on tullut käsitellyksi virkamieslainsäädännön yhteydessä. Mutta jotta se tulee ymmärretyksi, joudun vastaamaan aika pitkästi. Totean ensin sen, että seurakunnan johtamista ja kirkkoherran esimiesasemaa säätelee keskeisesti kirkkojärjestyksen 6 luvun 34 §, jossa sanotaan, että kirkkoherran tehtävänä on johtaa kirkkolain 4 luvun mukaista seurakunnan toimintaa. Kirkkoherra on vastuussa jumalanpalveluksen, pyhien sakramenttien ja kirkollisten toimitusten ja sananjulistuksen oikeasta hoitamisesta sekä yksityisen sielunhoidon harjoittamisesta. Kirkkoherran tulee myös valvoa, että seurakunnan muuta toimintaa, kuten kristillistä kasvatusta ja opetusta, diakoniaa sekä evankelioimis- ja lähetystyötä harjoitetaan kirkon tunnustuksen ja tehtävän mukaisesti. Kirkkoherra on seurakunnan jumalanpalveluksessa, kirkollisissa toimituksissa ja muussa hengellisessä työssä sekä kirkkoherranvirastossa toimivien viranhaltijoiden ja työntekijöiden esimies. Kirkkoneuvoston puheenjohtajana kirkkoherra valvoo kirkkoneuvoston päätösten noudattamista ja laillisuutta seurakunnan hallinnossa ja talouden hoidossa. Ja kirkkoherra johtaa ja valvoo kirkkoherranvirastoa ja kirkonarkistoa. Näin siis sanoo se säännös, johon piispainkokouksen aloite liittyi. Piispainkokous siis teki vuonna 2004 aloitteen johtamisen selkeyttämisestä kirkossa. Piispainkokous käsitteli kirkkoherran asemaa seurakunnan johtajana, ja kokouksessa pohdittiin muun muassa kirkkoherran suhdetta talouspäällikköön. Piispainkokouksessa ongelmaksi nähtiin se, että johtajuus ei nykyisellään ole yksiselitteisesti määritelty. Epäselvyyttä aiheuttaa piispainkokouksen aloitteen mukaan muun muassa kysymys kirkkoherran ja talouspäällikön johtamisvastuun jakautumisesta. Missä mielessä voidaan katsoa kirkkoherran olevan talouspäällikön esimies? Talouspäällikkö on kirkkoherran alainen virkamies, ja kirkkoherra puolestaan on kirkkoneuvoston puheenjohtaja, ainakin tässä mielessä kirkkoherra on talouspäällikön esimies, toteaa piispainkokous. Taloushallinto on nähtävä, näin piispainkokous sanoo, varsinaisen seurakuntatyön tukitoimena. Mikäli taloushallinto pyrkii ohjaamaan hengellistä työtä, syntyy tilanteesta helposti seurakunnassa ongelmia. Piispainkokous yhtyi aikaisempaan kirkolliskokouskäsittelyyn, että kirkkoherran aseman vahvistamista seurakunnan selkeänä johtajana pitäisi korostaa. Kuten edustaja Eeron kysymyksessä todetaan, piispainkokouksen aloitteen mukaan seurakunnan johtamisjärjestelmässä voisi ottaa mallia kuntahallinnosta, jossa kunnanjohtaja on muiden työntekijöiden esimies. Ja vastaavalla tavalla kirkossa tulisi olla selkeästi yksi johtaja. Piispainkokous totesi myöskin, että asiaa pohdittaessa voidaan myös harkita, millaisin edellytyksin ja toimenpitein johtamistehtävässään epäonnistunut kirkkoherra voitaisiin siirtää toisiin tehtäviin. Piispainkokouksen aloitteessa katsottiin, että mikäli kirkkoherra määrättäisiin seurakunnan johtajaksi ja kaikkien työntekijöiden esimieheksi, tämä ei kaventaisi talouspäällikön toimintamahdollisuuksia. Hän voisi yhä edelleen olla talouspuolen työntekijöiden lähin esimies. Samoin hänellä säilyisi nykyisenkaltainen esittelyvastuu talousasioissa, mikäli tästä nykyisen käytännön mukaan määrätään taloussäännössä, toteaa piispainkokous. Piispainkokous edelleen totesi, että kirkkoherran määritteleminen seurakunnan johtajaksi ja kaikkien työntekijöiden esimieheksi ei poistaisi talouspäälliköltä hänen vastuualuettaan ja esittelyoikeuttaan.

Kirkkohallitus antoi tämän asian aloitteen johdosta virkamieslainsäädännön valmistelutyöryhmälle, koska piispainkokous oli käsitellyt asiaa ensisijaisesti seurakunnan kirkkoherran virka-aseman näkökulmasta ja suhteessa muiden viranhaltijoiden asemaan. Kirkkohallituksen esitystä valmistellut työryhmä päätyi kuitenkin esittämään tuon kirkkojärjestyksen 6 luvun 34 §:n säilyttämistä sisällöltään muuttamattomana. Sitä toki sitten jatkokäsittelyssä hieman järjesteltiin ja pykäläjärjestystä muutettiin, mutta asiallisesti kirkolliskokous hyväksyi tuon kirkkoherran johtamisasemaa koskevan pykälän sellaisena kuin se oli aikaisemmin. Kun tämä piispainkokouksen aloite käsiteltiin osana laajaa lainsäädäntöpakettia, on ymmärrettävää, että itse mietinnössä piispainkokouksen aloitteen käsittely tapahtui varsin lyhyesti. Perustelut kuitenkin sisältävät olennaiset seikat, ja sen vuoksi nostan esiin muutaman näkökohdan. Kirkkohallituksen esityksessä kiinnitettiin huomiota siihen, että asiaa oli piispainkokouksen aloitteessa tarkasteltu vain kirkkoherran ja talouspäällikön toimivaltasuhteiden kannalta. Tätä näkökulmaa kirkkohallitus piti liian suppeana. Kysymys seurakunnan johtajuudesta ei kiteydy kirkkohallituksen esityksen mukaan niinkään kirkkoherran ja talouspäällikön välisiin suhteisiin vaan seurakunnan hallintoelinten ja kirkkoherran väliseen toimivaltasuhteeseen. Eli kirkkoherran toimivallasta suhteessa kirkkovaltuustoon ja kirkkoneuvostoon. Kirkkovaltuusto käyttää seurakunnan ylintä päätösvaltaa, jollei toisin ole säädetty tai määrätty. Keskeinen osa tätä valtaa on seurakunnan talous- ja toimintasuunnitelmasta päättäminen sekä talousarvion vahvistaminen. Tässä nyt siteeraan kirkkohallituksen esityksen perusteluja. "Taloushallinnollisten tehtävien ja täytäntöönpanojen ja seurakunnan edustamistehtävien lisäksi kirkkoneuvoston tehtäväksi on säädetty yleisesti johtaa seurakunnan toimintaa, edistää sen hengellistä elämää ja muutenkin toimia seurakunnan tehtävän toteuttamiseksi. Kirkkojärjestyksen 6 luvun 34 §:n mukaan kirkkoherran tehtävänä on johtaa kirkkolain 4 luvun mukaista seurakunnan toimintaa, eli toimintaa, joka koskee jumalanpalvelusten pitämistä, kasteen ja ehtoollisen toimittamista sekä muita kirkollisia toimituksia, kristillistä kasvatusta ja opetusta, sielunhoitoa, diakoniaa ja lähetystyötä sekä muita kristilliseen sanomaan perustuvia julistus- ja palvelutehtäviä. Näin ollen kirkkoneuvoston ja kirkkoherran toimivalta seurakunnan toiminnan johtamisessa on säädöstasolla päällekkäinen ja siksi myös epäselvä", toteaa kirkkohallitus. Eli nimenomaan kirkkohallitus katsoi tätä kirkkoherran ja seurakunnan toimielinten välisenä ongelmana.

Kirkkohallitus katsoi, että seurakunnan johtamisen selkeyttäminen edellyttäisi erityisesti kirkkoherran ja seurakunnan toimielinten välisen toimivallan selkeyttämistä. Esityksessä katsottiin, että tällainen valmistelu ei ollut mahdollista virkamiesoikeudellisten säännösten uudistamisen yhteydessä. Piispainkokouksen aloite sellaisena, jollaiseksi se oli muotoiltu, on siis nähdäkseni tullut käsitellyksi tässä yhteydessä, vaikka jotkut kirkkohallituksen esityksessä käytetyt ilmaukset näyttävät jättäneen asian hiukan auki. Tätä on tästä syystä edustaja Eeron kysymyksen johdosta hiukan syytä avata lisää. Kysymys kirkkoherran johtamisasemasta ei ole vain operatiivinen, vaan se kytkeytyy kirkon järjestysmuotoon ja kirkon hallinnon kaksoisrakenteeseen, jossa maallikot ja virka yhdessä kantavat vastuun kirkon ja seurakunnan toiminnasta ja hallinnosta. Seurakunnan talous kuuluu meidän kirkossamme maallikkovastuun piiriin. Siinä ylin päätöksenteko kuuluu valtuustolle ja valmistelu ja toimeenpano kirkkoneuvostolle. Taloushallinnon johtavassa tehtävässä oleva työntekijä on kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston alainen ja sille siis vastuullinen. Tämä on linjassa kirkkomme järjestysmuodon kanssa. Kirkkoherran säätäminen taloudesta vastaavaksi ylimmäksi viranhaltijaksi ei siis ole operatiivinen ratkaisu vaan nostaa kysymyksen siitä, mille orgaanille kirkkoherra on vastuussa ja minkä orgaanin alainen hän on. Jos kirkkoherra on taloudesta vastaava ylin viranhaltija eikä hänen asemalleen suhteessa kirkkovaltuustoon ja kirkkoneuvostoon tehdä muutosta, käy niin, että taloudesta vastaava ylin viranhaltija ei ole toiminnastaan vastuussa päättävälle elimelle vaan toiselle viranomaiselle, nimittäin tuomiokapitulille ja piispalle. Tämä on seurakunnan talous- ja muun hallinnon osalta järjestysmuodon muutos. Johdonmukaista siis olisi, että kirkkoherra taloushallinnon johtavana viranhaltijana säädettäisiin myös kirkkoneuvoston alaiseksi viranhaltijaksi, ja samalla hän tulisi esittelijän asemaan eikä enää toimisi puheenjohtajana kirkkoneuvostossa. Tämä olisi myös järjestysmuodon muutos eikä operatiivinen ratkaisu.

Piispainkokouksen aloite vuodelta 2004 näyttää yllättävää kyllä antavan viitettä myös siihen, että kirkkoherran aseman radikaalikin muutos olisi ollut pohdittavissa. Aloitteessahan lausuttiin: "Seurakunnan johtamisjärjestelmässä voisi ottaa mallia kuntahallinnosta, jossa kunnanjohtaja on muiden työntekijöiden esimies. Vastaavalla tavalla kirkossa tulisi olla selkeästi yksi johtaja." Tämä on siis lainaus piispainkokouksen silloisesta aloitteesta. Kunnanjohtaja on kunnanvaltuuston alainen viranhaltija ja kunnanhallituksen esittelijä eikä puheenjohtaja. Kunnanjohtaja on taloushallinnosta vastaavan viranhaltijan esimies ja voi ottaa talousasian esiteltäväkseen. Kunnanjohtajan voi kunnanvaltuusto erottaa tai siirtää toisiin tehtäviin, jos kunnanjohtaja on menettänyt kunnanvaltuuston luottamuksen ja 2/3 valtuustossa annetuista äänistä puoltaa erottamista tai toisiin tehtäviin siirtämistä. Kunnanjohtajan esimiesasema on kokonaisuus, jonka eri puolia ovat nyt mainittu valta ja nyt mainittu vastuu. Piispainkokous tuskin tarkoitti kirkkoherran aseman muutosta yllä kuvatulla tavalla, kun se kehotti kirkkohallitusta ottamaan mallia kunnanjohtajan asemasta kaikkien työntekijöiden esimiehenä. Tähän seikkaan viittaa kirkkohallituksen esityksessä ollut lause, että aloitteen näkökulmaa pidettiin liian suppeana. Kun piispainkokous oli aivan ilmeisesti hahmottanut asian vain operatiiviseksi ja virkamiesoikeudelliseksi asiaksi, tai lähinnä sellaiseksi, ja kun kirkkohallitus kirkolliskokouksen sittemmin päättämällä tavalla esitti kirkkoherran johtamis- ja esimiesaseman virkamiesoikeudellisesti säilymään ennallaan, on mielestäni perusteltua sanoa siis, että asia ei ole enää kirkkohallituksessa piispainkokouksen aloitteen johdosta vireillä. Kirkkohallitus esitti kyllä muutosta kirkkoherran erottamattomuuteen esittämällä, että kirkkoherra olisi irtisanottavissa, mutta muutosta esitettiin järjestysmuotoon puuttumatta siten, että irtisanomisen toimittaa tuomiokapituli, jonka alainen kirkkoherra on, eikä asianomaisen seurakunnan hallintoelin. Tällä kuvauksella haluan siis korostaa sitä, että kysymys kirkkoherran nykyisen kiistattoman seurakunnan ylimmän johtavan viranhaltijan aseman laajentamisesta myös taloushallinnon johtavaksi viranhaltijaksi ja taloushallinnon operatiiviseksi esimieheksi on paljon laajempi kysymys kuin vain kirkkoherran johtavan aseman summittainen toteaminen kirkkojärjestyksessä.


Paluu