Puheenvuoro



Ala-Kapee-Hakulinen Pirjo, edustaja

Otsikko:
Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat, hallintovaliokunnan mietintö 1/2013 kirkkohallituksen esityksestä 11/2012

Täysistunto:
Keskiviikkona 15 päivänä toukokuuta 2013 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Hallintovaliokunnan jäsenenä toivon, että tämä hanke menee eteenpäin Kirkkohallituksen valmisteluun. Olen vakuuttunut, että peruseväät jatkovalmisteluun ovat olemassa. Mielestäni tämä hanke ei uppoa mihinkään yksityiskohtiin. Kaikista asioista on keskusteltava ja oltava mahdollisuus keskustella. Itse olen kovin vähään tyytyväinen. Olen sitä mieltä, että lähtökohta tulee olla se, ettei tästä tule huonompaa kuin nykyinen yhtymälaki on. Jos tästä tulee huonompi, emme ole onnistuneet. Toivoisin myös, että nykyisissä yhtymissä voitaisiin kokeilla tiettyjä hallinnollisia ratkaisuja jo nyt, ennen kuin lainsäädäntö on valmis. Monta kertaa suurten hallintouudistusten yhteydessä annetaan kokeiluihin mahdollisuus. Jos nyt löytyy sellaisia yhtymiä, jotka haluavat kokeilla erilaisia ratkaisuja, pitäisi se sallia. Olen itse Vantaan kirkkovaltuuston puheenjohtaja ja tunnen tällaisen suuren yhtymän toiminnan. Olen itse vakuuttunut, että yhtymämalli on hyvä ja toimiva malli. Mutta koko ajan sielläkin täytyy kehittämistyötä tehdä, eihän pelkkä malli ratkaise ongelmia, joita arki eteen tuo. Haluan korostaa, että demokratia on myös kirkon asia. Itse haluan olla ylpeä tästä kirkosta, omasta kirkostani ja haluan tehdä työtä tämän kirkon kehittämisen hyväksi. Muutenhan täällä ei kannata istua. Uskon, että meillä kaikilla on sama tavoite tai ainakin toivon niin. Entisenä kansanedustajana täällä kirkolliskokouksessa istuessani olen miettinyt, että mitä jos eduskunta olisi valittu samalla tavalla kuin tämä kirkolliskokous. Kolmasosa olisi valtion virkamiehiä, jotka valitsisivat keskuudestaan kokousedustajat. Ministeriöiden kansliapäälliköt ja puolustusvoimien komentaja olisivat itseoikeutettuja ja johtaisivat valiokuntia. Loput 2/3 jäsenistä valittaisiin kunnanvaltuustojen ja kunnanhallitusten toimesta välillisillä vaaleilla. Tämä on tietysti karkea karkeistus. Meidän pitää kuitenkin tottua siihen, että kirkkoakin arvostellaan näillä maallisilla mittareilla eikä pelkästään teologisilla mittareilla. Tietysti tulevat vielä määräenemmistösäännökset, jotka estävät de facto kaiken kehittämistyön. Minusta tässä on itsekritiikin paikka eikä sitä pidä väheksyä. Ei ole mitään järkeä sanoa, että no niin, tämä nyt on taas tätä 40 vuotta valtio- ja kunnallishallinnossa olleen ihmisen puhetta. Kyllä asia pitää ottaa vakavasti. Eivät nämä ole sellaisia puheita, joita vain minä yksin mietin.

Haluan puuttua muutamaan asiaan, jotka ovat tulleet tässä keskustelussa esiin. Piispat Repo ja Häkkinen esittivät, että tämä seurakuntaneuvoston puheenjohtajuus jätetään nyt käsittelemättä, koska se ei kuulu Kirkkohallituksen esitykseen ja koska se on niin laaja asia, ettei sitä voi tässä yhteydessä lainkaan ottaa esiin. Uusi asiahan tämä ei todellakaan ole. Olen kauan itse seurannut kirkon hallintoa; kansanedustajana jouduin siihen myös perehtymään lainsäädännön tasolla 80-luvulla, kun naispappeudesta keskusteltiin hyvinkin kiivaasti ja kun monet erosivat kirkostakin sen takia. Silloin tuli tietysti arvioineeksi, mitä kaikkea kirkon hallintoon sisältyy ja mitä mystiikkaa ja teologiaa kirkon hallinto sisältää. Tässä yhteydessä haluan näin julkisesti kiittää Kalervo Saloa, joka on hallintovaliokunnan jäsen ja joka on minua tässä kirkon virka-asiassa erittäin kärsivällisesti opastanut. Kalervon syytä ei ole se, etten ole muuttanut näkemyksiäni. Me kävimme kuitenkin sähköpostikeskustelua kirkon virasta koko viime syksyn ja sen innoittamana perehdyin kaikkeen mahdolliseen, mitä tästä asiasta sain käsiini. Se ei siis minua kuitenkaan vakuuttanut.

Toinen asiani liittyy mahdolliseen muutokseen, että hallintovaliokunnan mietinnöstä poiketen otettaisiinkin yhtymässä johtoryhmän asemasta kirkkoneuvosto valmistelun pohjaksi. Yhtymään tulisi siis kirkkoneuvosto, eikä, kuten valiokunta esittää, johtoryhmä. Haluan kiinnittää tähän huomiota. Esimerkiksi kenttäpiispa Särkiö ja edustaja Mäkinen esittivät, että yhtymämallin johtamisjärjestelmässä palataan Kirkkohallituksen esityksen kannalle. Mitä tämä tarkoittaa? Tämä tarkoittaa sitä, että yhtymän kirkkoneuvostoa johtaisi lääninrovasti ja ettei lääninrovastilla ole kirkkoherroihin lähiesimiesasemaa. Tämä on syytä panna merkille. Jos siis päätökseksi tässä salissa tulee, että yhtymään tulee kirkkoneuvosto, pitää mielestäni tehdä selkeä päätös, että sen puheenjohtajaksi valitaan vaaleilla valittu henkilö. Olen esittämässä käsittelyn myöhemmässä vaiheessa ponnen, joka sisältää seuraavanlaisen kannanoton: Minkään luottamushenkilöorganisaation puheenjohtajaksi tai jäseneksi ei tule valita ketään virka-aseman perusteella. Tämä koskee yhtymissä kirkkoneuvostoa ja -valtuustoa sekä seurakunnissa seurakuntaneuvostoa. Tämä on hallintovaliokunnan mietintöön jättämäni eriävän mielipiteen linjan mukainen. En ryhdy sitä tarkemmin perustelemaan. Perustelut liittyvät perustuslakiin ja hallintolakiin. Kuten täällä myös tuli esille, uusi virkamieslaki tulee tässä kohtaa kirkon virkateologian tontille. Näen tämän omantunnonkysymyksenä. Minusta on erittäin tärkeää, että kirkkomme on moraalisesti ja eettisesti vahva - myös virkaetiikaltaan. Kirkon virkateologian tulkinta ei valitettavasti Kalervo Salon ihanasta opetuksesta huolimatta ole mennyt minulle perille, joten minä en usko siihen. Lopuksi on hyvä sanoa, että olen saanut rakkaalta Irja-piispaltani synninpäästön. Nimittäin tämä aamuna Irja kysyi minulta aamukahvilla: "Mitä kuuluu, miten voit?" Vastasin, että en tähän kirkon virkateologiaan usko. Uskon kyllä Jumalaan, mutta usko kirkkooni horjuu pahasti. Irja sanoi: "Hyvä niin päin".


Paluu