Puheenvuoro



Kauranen Aarne, edustaja

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2015 kirkkohallituksen esityksestä 3/2014 - Ensimmäinen käsittely (jatkuu)

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä marraskuuta klo 18.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kokousedustajat. Yksi varoittava esimerkki vielä elävästä elämästä sopinee tähän keskusteluun. Rakenteet ovat tärkeitä, kuten edellä oleva keskustelu on osoittanut. Hienoja perusteluja puolesta ja vastaan on esitetty. Kiitos niistä, niitä on ollut mielenkiintoista ja hyvin valaisevaa kuunnella. Mutta koko prosessin aikana paljon vettä on virrannut Aurajoessa, ja paljon työtä on tehty kirkon paikallistason muuttamiseksi ja turvaamiseksi. Kiitos myös tästä työstä. Kävi asian jatkokäsittelyssä miten tahansa, missään tapauksessa tehty työ ei mene hukkaan, vaan se palvelee kaikissa olosuhteissa jatkossa tulevien, välttämättömien muutosten jalostamista. Väärinkäsitysten välttämiseksi nyt, kun tulen siihen esimerkkiin, totean jo tässä vaiheessa, että kannatan lämpimästi tätä esitystä ja tulen siis painamaan vihreätä valoa. Mutta täällä on peräänkuulutettu ja korostettu kovasti paikallistason asiantuntemusta ja kiitetty piispa Jolkkosen esimerkkiä Ylä-Savosta.

Toki toisenlaisiakin esimerkkejä löytyy, ja malli siitä, miten kirkon keskushallinto halusi täysin sivuuttaa paikallisen asiantuntemuksen, löytyy Hämeenlinnan seudulta, valitettavasti. 6 ja puoli vuotta sitten Hämeenlinnan seudulla tehtiin kuntaliitos. Se oli erittäin haasteellinen liitos, hyvin, hyvin vaikea tehdä ja toteuttaa, ratkaisut olivat vaikeita, ja itse asiassa voidaan sanoa, että ne ratkaisut ovat heijastuneet vieläkin aivan näihin päiviin saakka paikalliseen yhteistyöhön ja työskentelyyn lautakunnissa, valtuustossa ja mikseipä vaikka kaupunginhallituksessakin. Esimerkkejä löytyy, ja olette varmasti lehdistä saaneet niistä lukea. Mutta juuri tähän kuntaliitokseen liittyen tietenkin myös seurakuntarakennetta oli rukattava, koska elettiin vielä niin kutsuttua vanhaa aikaa. Näin Hämeenlinnan-Vanajan seurakunta, jota siis edustan ja joka näistä lähiseurakunnista edustaa noin 70 - 75 %:a kaikilla mittareilla mitattuna, siis todella, todella suuri seurakunta verrattuna näihin pieniin seurakuntiin ja kuntiin, jotka tulivat mukaan siinä kuntaliitoksessa ja tässä tapauksessa siis mukaan seurakuntayhteistyöhön.

Me esitimme Hämeenlinnan Vanajasta ensin tuomiokapitulille, että menisimme yhden seurakunnan malliin aivan samalla lailla kuin Jyväskylässä, Seinäjoella ja Salossa tehtiin ihan samoihin aikoihin, koska niissäkin kunnissa tehtiin samaan aikaan juuri kuntaliitokset. Ja yhdenvertaisuushan pitäisi näissä asioissa olla myöskin, eli kaikkia seurakuntia kohdellaan samalla tavalla, sen pitäisi olla lähtökohta minun mielestäni. Näin tuomiokapituliin meni esitys tästä, tuomiokapituli puolsi tätä esitystä kirkkohallitukselle, ja ymmärtäisin tai olen ainakin saanut kuulla näin, että myös kirkkohallituksen esittelijä oli tämän yhden seurakunnan mallin kannalla. Mutta yllätys yllätys, meille tuli päätöksenä kirkkohallituksesta äänestyspäätös, jossa meidän seurakunnat laitettiin kuntayhtymään. Eli tehtiin seurakuntayhtymä vastoin meidän paikallistason kantoja ja päätöksiä ja myöskin tuomiokapitulin esitystä. Todella aikamoinen "ohari" tapahtui tässä asiassa.

Ja seuraukset ovat olleet aika tuntuvia. Nimittäin Hämeenlinna-Vanajan seurakunta on yksi suurimpia seurakuntia koko valtakunnassakin, ja meidän taloutemme on ollut aina kunnossa, erinomaisessa kunnossa, meillä on ollut maan alhaisimpia kirkollisveroja, ja olemme muutenkin menestyneet ja hyvin kantaneet kortemme yhteiseen kekoon. Mutta tämä yhtymäratkaisu, jonka siis kirkkohallitus äänestyspäätöksellä teki, se vei myös meidät täydelliseen ahdinkoon. Eli tämä kuntayhtymä, joka on nimeltään siis Hämeenlinnan seurakuntayhtymä ja Hämeenlinnan-Vanajan seurakunta, joka oli siis keskeisin seurakunta tässä, me kaikki floppasimme suorastaan pahemman kerran ja meidän taloutemme meni niin huonoksi, että taisimme tehdä neljänä - viitenä seuraavana vuonna alijäämäisen tilinpäätöksen, ja vasta erittäin voimallisten töiden jälkeen nyt viime vuodelta olemme saaneet ensimmäistä kertaa tämän yhtymäratkaisun jälkeen positiivisen tilinpäätöksen. Se vaati yt-neuvotteluja, se vaati monenlaisia muita ratkaisuja, eikä tuntunut kovin kivalta kyllä siis tehdä näitä tällaisia töitä tällaisen päätöksen jälkeen.

Miten se on heijastunut muuten sitten sinne paikallisen yhtymän työskentelyyn? Yksi seurakunta on aika voimakas siinä tietenkin ja muut ovat vähän pienempiä. Täytyy sanoa, että ei ole ihan hyvältä näyttänyt se työkään siellä, nyt puhun ihan henkilökohtaisia kokemuksia. Vähän siellä on koko ajan niin kuin jarru päällä, vähän niin kuin sammutetuin lyhdyin kytätään, katsellaan, vähän kyräillään. Ei ole oikein avoimesti ehkä kuitenkaan voitu elää ja toimia siinä varmasti yhtymän tarkoittamassa parhaassa mahdollisessa ratkaisussa. Puhumattakaan siitä, jos se olisi ollut tämä yhden seurakunnan malli. En halua tässä enää enempää elämöidä, ollut on ollutta ja menneet ovat menneitä, nyt elämme tietenkin tätä päivää ja teemme hetken kuluttua näitä ratkaisuja. Uskon, että tämä väljä puitelaki ja tietenkin perussääntö, mitä muun muassa edustaja Rajala täällä peräänkuulutti, sen tärkeyttä tässä jatkotyössä, sen kanssa voimme tätä yhteistyötämme kehittää edelleen, viedä eteenpäin, jalostaa myös tässä omassa yhtymässämme, koska tuskin me enää yhden seurakunnan malliin pääsemme, vaikka sitä toki toivomme, jos se olisi mahdollista. Mutta sen voin vakuuttaa teille kaikille, että kun yhtymiin nyt sitten ollaan menossa, ja yhtymiä aletaan rakentaa: kova työ siellä on, ja ne eivät ole helppoja ratkaisuja myöskään siellä yhtymän sisällä olevat ratkaisut. Toivottavasti ette koe samanlaista kohtaloa kuin Hämeenlinnan-Vanajan seurakunta ja Hämeenlinnan seutu ja tämä seurakuntayhtymä on kokenut. Ne jäljet eivät ole kovin kivoja. Kiitoksia.


Paluu