Puheenvuoro



Jouppi Mauno, edustaja

Otsikko:
Parisuhdelain seuraukset kirkossa; piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle (Piispainkokouksen esitys 2/2010) - Jatkettu lähetekeskustelu

Täysistunto:
Keskiviikkona 5 päivänä toukokuuta 2010 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Viittaan ensin joihinkin kommentteihin siitä, että Raamattua tulkitaan niin monilla eri tavoilla, vedotaan johonkin yksittäiseen Raamatun kohtaan. Raamatulla on henki ja se on ensimmäisestä kirjaimesta viimeiseen kirjaimeen. Meidän todistuksen tulisi pitää yhtä Raamatun hengen kanssa. Raamatun henki on Jumalan Pyhä Henki. Hänen oma henkensä. Ja rohkenen käyttää hyvin lyhyttä Raamatun kohtaan tähän omaan, vähän erilaiseen todistukseen, joka ensisijaisesti perustuu siihen mitä me julistamme, mitä me opetamme, mikä on kirkon vastuu. Tekeekö Jumalan Sana, hyvä Sana, ihmisen elämässä työtä vai pitääkö meidän panna sinne vielä omiamme. Minä en halua ainakaan laittaa. Olen iloinnut, että olen saanut ainakin 50 kertaa käydä lävitse tämän Sanan. Tunnen Isäni aika hyvin. Mutta on vielä asioita, joita en tunne ja uskon, että Hän opettaa. Mutta en voi tulla häntä tuntemaan ellen tutki hänen Sanaansa. Ja siksi ajattelin, että kirkolliskokouksessa, tällä koulupohjalla, sillä viisaudella joka minulla on, minulla on oma paikkani. Ja minä todistan Jeesuksesta. Todistan sinulle, mitä Jumalan Sana on tehnyt minun kohdallani. Jos maltat vähän kuunnella. Se perustuu siihen, mitä julistetaan. Raamatun paikka on toisen Korinttolaiskirjeen 6 luvusta, sen toisesta jakeesta, pieni pätkä: "nyt on otollinen aika, nyt on pelastuksen päivä". Lähden näistä sanoista liikkeelle tässä todistuksessa. Meidän perheessä on mies ja vaimo, eli vaimoni ja minä. Eletään yhteiselämää. Ja siihen päivään mennessä, jolloin Jumala alkoi puhuttelemaan, oli eletty yhdessä 20 vuotta. Eikä koskaan oltu luettu Raamattua, ei yhtäkään kertaa. Jos joku ihminen olisi laittanut sinne 1000 euron setelin, se olisi säilynyt siellä hyvin. Mutta näin kävi, että vaimoni sai tulla Jeesukseen uskovaksi Helsinki Missiossa. Kun hän lähti kotoa hän varoitti että, katso ettet joudu hukkaan - oli huvilakauden päättäjäiset. Kun hän tuli takaisin, hän kertoi: "Mauno, minä olen antanut elämäni Jeesukselle". Meillä alkoi silloin valtava ristiriita. Minä en tuntenut Jeesusta ja häpesin Jeesusta. Vaimoni oli kuitenkin viisas. Kun hän näki, että tuo ei ota vastaan tätä hyvää sanomaa, hän otti ympäri kiinni. Hän kertoi, että joka ilta kun hän otti ympäri kiinni, hän rukoili: "Rakas Jeesus, pelasta Mauno". Minä aistin, että tässä on jotain hyvin outoa. Kaisa on erilainen kuin ennen ja hänen toimintansa ovat erilaisia, hänen puheensa on muuttunut ja hän on alkanut tutkia Raamattua. Moitin häntä siitäkin, että hän ottaa Raamatun käteen joka päivä. Hän alkoi tutkimaan, mitä hänen Herransa hänelle puhuu. Hänen elämäntapansa on muuttunut ehkä paremmaksi". Mutta sitten kävi niin, että hän sanoi: "Mauno, Jeesus tahtoo pelastaa sinutkin ja antaa sullekin sun synnit anteeksi". Silloin elämässäni alkoi valtava kamppailu, olenko minä syntinen mies. Miksi Kaisa rohkeni sanoa, että sinä saat synnit anteeksi. Enhän minäkään ollut sanonut hänelle, että hän saa syntinsä anteeksi. Ei, mutta hän oli kuullut sen Jumalan Sanan julistajan kautta. Hänellä on toivo, hän voi saada syntinsä anteeksi. Hänen ei tarvitse puolustella syntejään, vaan hän saa uskoa ne anteeksi saaduiksi. Kaikki se elämä, mitä elimme, oli ristiriitaista. Toinen oli Jeesuksen oma ja toinen vastusti Jeesusta. Jopa niin, että oli avioero lähellä. Mutta onneksi äiti opetti lapsena sen rukouksen "Herra lasten ystävä, sua tahdon kiitellä. Sulle annan sydämeni, sulle uskon elämäni. Maata menen Jeesuksen nimeen". Ja tiedättekö, silloin kun minä uhkasin hyljätä perheeni, Jumala otti minut kiinni. Hän muistutti siitä, että sinä olet luvannut antaa elämäsi Hänelle. Mutta siitä on vain pitkä aika, 30 vuotta. Silloin sinä rukoilit näillä sanoilla. Kun siitä nousin, olin eri mies. Omaatuntoani pisti, minulle tuli tosi paha mieli, koska olin uhannut jättää perheeni Jeesuksen tähden. Enkö minäkin kuitenkin voisi käydä kokeilemassa, mitä ihmettä seurakunnalla on annettavaa. Olisiko kirkossa jotain sellaista, jota kaivinkoneenkuljettaja Mauno Jouppikin voisi vastaanottaa. Siksi varasin takapenkistä paikan, kun menin kirkkoon. Hain itse yksityisen tuolin oven suuhun, että voin lähteä pois, jos ei miellytä. Mutta Jumala päätti toisin. Kun Hän kohtasi, hän pani ensin katselemaan niitä uskovia, jotka istuivat siellä. Vaimoni kertoi, kun mentiin, että hän on tutustunut näihin henkilöihin täällä kirkossa. Ne ovat miellyttäviä ihmisiä. Sitten ne puhuvat Jeesuksesta aivan niin kuin se olisi tuttu asia heille. Minulle se ei ollut tuttua, mutta istuin siinä penkissä ja odotin mitä julistetaan. Kun Jumala ottaa ihmisen kiinni ja tahtoo alkaa puhuttelemaan, niin hän puhuu sellaista kieltä, jota ymmärtää. Hänen ei tarvitse puhua hienoilla sanoilla, vaan Jumala puhuu niin, että varmasti ihminen käsittää kun kutsu kuuluu. Siinä tilaisuudessa, jossa olin, Jumala otti kiinni synnistä. Vaimo oli sanonut, että "Mauno, sinäkin voit saada Jeesukselta sun synnit anteeksi". Nyt minulle oli tullut jo kahdesta kohtaa viesti siitä, että olen syntinen ihminen. Ja kun sieltä lähdimme, tiesin, että minä olen syntinen. Minä olen epäuskoinen ihminen. Minä en usko Jeesukseen. Minulla ei ole uskoa. Mutta Jumala piti kiinni, vaikka minä koetin paeta. Olin niin kuin jänis, joka juoksee auton valokiilassa kun mennään pimeällä maantiellä. Koitin mennä puolelta toiselle. Millä tavalla minä löytäisin vastauksen tähän syntikysymykseen, ettei minun tarvitsisi tulla Jeesukseen uskovaksi. Jumala ei sallinut päästä pois siltä tieltä. Hän ei antanut sellaista tienhaaraa, mistä olisin voinut paeta. Vaan hän kutsui ja kutsui ja kutsui, kunnes alkoikin evankeliumin hyvä ääni kuulua. Minä olen arvokas synteineni, minunkin synnit on sovitettu, minun ei tarvitse puolustella sillä, että olen elänyt hyvää elämää, vaan vaimonikin kehotuksen mukaan sain rukoilla "rakas Jeesus, anna mulle mun synnit anteeksi. Tule sinä elämäni Herraksi". Ja sitä on kestänyt nyt yli 22 vuotta. Ja edelleenkin uskon Jeesukseen ja edelleenkin luotan, että sen mitä opetetaan, se koskettaa. Se, missä on Jumalan Pyhä Henki mukana, se hoitaa ihmistä salatuimmasta saakka.


Paluu