Puheenvuoro
Huokuna Pekka
,
kirkkoneuvos
Otsikko:
Lapsivaikutusten arviointia sekä lasten kuulemista koskevien säännösten lisääminen kirkkolain 25 lukuun (Kirkkohallituksen esitys 12/2012)
Täysistunto:
Tiistaina 6 päivänä marraskuuta 2012 klo 12.30
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Nyt käsillä oleva esitys on saanut alkunsa täällä kirkolliskokouksessa. Toukokuussa 2009 tehtiin kaksi edustaja-aloitetta, jotka liittyvät lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamiseen. Nuo aloitteet, numerot 5 ja 6, hyväksyttiin molemmat saman vuoden marraskuussa. Aloitteeseen 5/2009 liittyen kirkkohallitukselle annettiin tehtäväksi valmistella esitys kirkon lainsäädännön muuttamiseksi siten, että siinä otetaan huomioon lapsivaikutusten arviointi kirkon toiminnassa ja hallinnossa, sekä laatia käytännön ohjeet lapsivaikutusten arvioimiseksi seurakuntien toiminnassa ja hallinnossa. Kirkolliskokous päätti samoin lähettää nuorten osallisuuden vahvistamista kirkossamme koskevan aloitteen 6/2009 kirkkohallitukselle toimenpiteitä varten. Helmikuussa 2010 kirkkohallitus asetti työryhmän valmistelemaan toimenpide-ehdotuksia aloitteiden pohjalta. Työryhmä laati esityksen lapsivaikutusten arviointia ja myös nuorten osallisuuden vahvistamista koskevien säännösten lisäämiseksi kirkkolain 25 lukuun ja laati asialle taustamietinnön. Mietintö käsiteltiin täysistunnossa kirkkohallituksessa huhtikuussa 2011. Täysistunto päätti palauttaa työryhmän toimenpide-ehdotukset silloin kirkkohallitukseen jatkovalmisteluun. Aiemman mietinnön pohjalta noita molempia aloitteita on edelleen työstetty. Nuorten osallisuuden vahvistamista koskevan aloitteen osalta näyttää siltä, että säännöspohjaisen kuulemisjärjestelmän sijaan on vaikuttavampaa luoda seurakuntien käyttöön toiminnallinen tapa, jolla nuorten osallisuutta voidaan vahvistaa. Tämä asia on vielä valmistelussa.
Lapsivaikutusten arvioinnin ja lasten kuulemista koskevan aloitteen osalta ehdotetaan siis uutta säännöstä ja sen lisäämistä nimenomaan kirkkolain 25 lukuun. Valmistelun aikana on otettu huomioon kirkkohallituksen täysistunnon käsittelyssä esitetyt näkökohdat sekä valmistelun aikana tapahtunut kehitys toimintaympäristössä. Lapsivaikutusten arviointia tukemaan on mm. nimetty ns. lapsiasiahenkilöitä jo useissa kymmenissä seurakunnissa. Myös materiaalia on julkaistu eri järjestöjen toimesta. Lakiesityksen taustaksi on koottu pääasiallinen sisältö, yleisperustelut ja yksityiskohtaiset perustelut. Tarkoitus on, että tämän jälkeen kirkkohallitus sitten valmistelee päätöksen pohjalta edelleen tarkempia ohjeita lapsivaikutusten arvioimisesta ja lasten kuulemisesta käytännössä.
Esityksessä siis ehdotetaan, että kirkollisessa viranomaisessa on tehtävä lapsivaikutusten arviointi, kun päätöksellä on välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin. Arvioinnin on oltava käytettävissä päätöstä tehtäessä. Lisäksi ehdotetaan, että seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä tulee kuulla lapsia heitä koskevissa asioissa. Lapsilla tarkoitetaan tässä pykälässä alle 18-vuotiaita. Kirkon hallinnossa ja myös toiminnassa tehdään lapsiin välillisesti tai suoraan vaikuttavia päätöksiä, esimerkiksi määrärahojen tai resurssien kohdentamisesta, seurakunnan tiloista sekä toiminnan suuntaamisesta. Pyrkimys positiiviseen vaikuttamiseen käyttämällä lapsivaikutusten arviointia suunnittelun ja päätöksenteon apuvälineenä on osa vastuullista päätöksentekoa. Tavoitteena on lasten aseman ja osallisuuden kokonaisvaltainen vahvistaminen kirkossa. Lapsivaikutusten arvioinnin kautta vahvistetaan kirkon osalta myös Suomen valtion ratifioiman YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toteuttamista. Kun näitä pykäliä on laadittu, sanamuodolla on pyritty antamaan yhtäältä riittävän selkeä määräys ja toisaalta kuitenkin niin, että seurakunnille jää mahdollisuus soveltaa lapsivaikutusten arviointia tapauskohtaisesti mielekkäällä tavalla. Liian tarkka luettelo asioista, joissa arviointi olisi tehtävä, samoin kuin toisaalta vain epämääräinen suositus eivät parhaalla mahdollisella tavalla edistäisi lasten osallisuutta. Jatkossa sitten käytännön ohjeistuksella voidaan antaa malleja ja käytännön ehdotuksia siitä, kuinka arviointi ja kuuleminen voidaan parhaiten kuitenkin toteuttaa. Kysymyksessä on pitkälti toimintakulttuurin uudistus, ei niinkään jonkin yksittäisen asian muuttaminen. Arvelen, että aloitteella on tähdätty juuri tämäntyyppiseen muutokseen. Olennaista on, että YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kolmannen artiklan mukaan näin voitaisiin turvata lapsen etu kaikessa kirkon ja seurakunnan toiminnassa entistä paremmin.
Paluu