Puheenvuoro
Westerlund Åsa
,
ombudet
Otsikko:
Talousvaliokunnan mietintö 3/2008 kirkkohallituksen esityksestä 4/2008, joka sisältää ehdotuksen Kirkon keskusrahaston talousarvioksi vuodelle 2009 ja toiminta- ja taloussuunnitelmaksi vuosille 2009 - 2011 sekä esityksen johdosta tehdyistä talousarvioaloitteista nrot 1, 2 ja 3/2008
Täysistunto:
Torstaina 6 päivänä marraskuuta 2008 klo 9.15
Teksti:
Värderade ordförande, bästä ombud. Huoli kirkon valmiudesta toimia verkossa, varsinkin nuorten keskuudessa on tällä viikolla hyvin tiedostettu täällä salissa. Puhun nyt talousarvioaloitteesta numero 2. Tätä huolta siivittävät tietenkin Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat. Kuitenkin täytyy päätöksenteossa perustaa sekä tunteisiin että järkeen. Lähetekeskustelun perusteella voidaan selvästi todeta, että kaikki salissa tiedostavat nykyiset puutteet kirkon valmiudesta netissä. Nettityö antaa erittäin paljon uusia ulottuvuuksia seurakuntatyöhön ja näitä kannattaa odottaa innolla. Netissä voidaan saada aikaiseksi paljon hyvää, tästä edustaja Rinteen esimerkki oli erinomainen. Samalla tavalla on myös suuria epäonnistumisen riskejä. Tämän esitetyn talousarvioehdotuksen ongelmat ovat monia. Lähetekeskustelussa ja myös talousvaliokunnan keskusteluissa on esitetty, että nuorisotyöntekijöiden palkkaaminen voitaisiin kytkeä Hengellinen elämä verkossa-hankkeeseen. Näiden töiden yhdistäminen on kuitenkin ongelmallista. Jos on näin, että operatiivisia työntekijöitä palkataan tähän hankkeeseen tai toiminnalliselle osastolle, tästä hankkeesta tulee operatiivinen, vaikka sen luonne tällä hetkellä on aivan muuta. Myös Hengellinen elämä verkossa-hankkeen hallinnointi on hieman auki. Työnkuvien yhdistäminen tämän hankkeen ja operatiivisen työn välillä on myös ongelmallista.
Tämän aloitteen tavoitteena on, että kirkko voisi osallistua paremmin netissä käytävään keskusteluun ja varsinkin vastata siellä olevaan hengelliseen hätään. Silloin tulee pohtia, että kuuluisiko siellä olla kolme nuorisotyöntekijää vai pitäisikö siellä olla myös teologeja tai muita sielunhoitajia. Jos on näin, että päädytään henkilöstön palkkaamiseen, niin tämän henkilöstön valinta on erittäin haasteellista. Aloitteessa ei myöskään riittävästi oteta huomioon nettityön ongelmakohtia. Nettityön työaika ei ole virka-aika, psyykkinen ja myös henkinen jaksaminen on koetuksella nettityössä, sitä ei pysty tekemään montaa tuntia peräjälkeen, saati projektityönä kolmen vuoden ajan. Tämä on myös työnjohdollinen haaste, varsinkin jos nämä nettityöntekijät projektiluontoisesti palkataan kirkkohallituksen tiloihin tai hajautetaan ympäri maakuntia. Tietenkin myös työnkuvaus on epäselvä, koska kyseessä on aloite eikä hankesuunnitelma. Omasta mielestäni jatkumo nettimaailmasta reaalimaailmaan on työntekijän kannalta erittäin tärkeää. Työtä ei pysty tekemään pelkästään netissä, vaan siinä täytyy olla myös elementtejä oikeasta ihmisten kohtaamisesta. Aikaisemmin, kun kirkolliskokous on myöntänyt palkkarahoja eri hankkeisiin, niin kyseessä on ollut pilottihankkeita, jolloin työntekijät ovat olleet työyhteisöissä seurakunnissa. Esimerkkeinä ottaisin Olkiluodon papin ja Ison Omenan pappiprojektin.
Keskustelussa on käynyt hyvin ilmi, että kolmen työntekijän palkkaaminen nettityöhön ei voi mitenkään olla riittävä panostus. Seurakuntien työntekijöiden nettiytyminen on tässä se kaikkein oleellisin asia. Nyt on hieman sellaista makua, että seurakunnat yrittävät livetä työvastuustaan ulkoistamalla nettityön kirkkohallitukseen. Tämä vastuu siitä, että seurakunnat aloittavat nettityön niin pian kuin mahdollista on tietenkin meillä kaikilla siellä luottamustehtävissä seurakuntapuolella. Koen, että koska tämä projekti on mittava, niin tässä mennään hyvin nopealla aikataululla päätöksentekoon ilman tarvittavaa harkintaa. Lähetekeskustelussa ja myös tänään on sekoitettu kaksi eri asiaa, eli nettityö osana normaalia seurakuntatyötä ja nettityö kriisitilanteissa. Valmiussuunnittelu on oma alansa ja hyvin vaikeaa. Seurakunnathan ovat tässä nyt vasta aloittelemassa valmiustyötänsä. Valmiutta ei hoideta niin, että palkataan kokopäivätyöhön kolme työntekijää tällaiseen organisaatioon. Koskien tätä kriisitilanteiden nettiytymistä täytyy verkostoitua eri tavalla. Seurakuntien ja kirkkohallituksen valmiussuunnitteluun tulee sisällyttää auttaminen netissä, niin kuin edustaja Simola aloituspuheenvuorossaan mainitsi.
Aloitteen päämääränä on se, että kirkon näkyvyyttä netissä lisättäisiin. Päämääränä ei voi olla se, että palkataan kolme henkilöä johonkin työhön. Koen, että tätä päämäärää ei saavuteta tällä ehdotetulla menetelmällä. Katson, että talousvaliokunnan esittämä ehdotus yhdistettynä seurakuntien nopeaan aktivoitumiseen edistää tätä asiaa kaikkein parhaiten.
Paluu